Vasta joku aika sitten tullut Wonder Woman elokuvan jatko-osa Wonder Woman 1984 osoittautui pienoiseksi pettymykseksi, mutta kelpo elokuva se on silti.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!
On vuosi 1984. Diana Prince (Gal Gadot) suree vieläkin toisessa maailmansodassa menettänyttä Steve Trevoria (Chris Pine). Hän keskittyykin lähinnä työhönsä museossa ja pelastamaan maailmaa Wonder Womanina, suomalaisittain Ihmenaisena. Sosiaalinen elämä kostuu lähinnä pakollisista johtatilaisuudesta sekä uuteen työkaveriin Barbara Minervaan (Kristen Wiig) tutustumisesta.
Supersankarointikin rajoittuu suuremmaksi osaksi varkaiden nappaamisesta, kunnes museoon tuotu esine muuttaa kaiken. Tuo esine toteuttaa ihmisten hartaimpia toivomuksia, joten sitä tavoittelee myös muun muassa ahne liikemies/huijari Maxwell Lord (Pedro Pascal). Toiveiden täyttymisellä on kuitenkin hintansa, minkä niin Maxwell, Diana kuin Barbarakin saa huomata.
Ensimmäinen Wonder Woman on ainakin omasta mielestäni DC:n elokuvauniversumin paras elokuva. Eikä enää edes syynä oli universumin elokuvien huono laatu. Shazam oli melkein yhtä hyvä ja pidin kyllä paljon Aquamanistakin. Niinpä odotukseni oli korkealla myös tämän toisen Wonder Woman-elokuvan, Wonder Woman 1984, suhteen, varsinkin kuin kummankin elokuvan ohjasi sama ohjaaja, Patty Jenkins.
Valitettavasti Wonder Woman 1948 jäi pettymykseksi. Huono elokuva se ei ollut millään mittapuulla, voitti se sentään huonommat DC:n elokuvauniversumin rainat. Kuitenkaan se ei ollut läheskään niin hyvä kuin olisi voinut olla. Suuri syy tähän oli elokuvan suurimmat heikkoudet eli toimintakohtausten vähyys, niitä oli koko elokuvassa vain kolme, ja liian monta roistoa. Lordin lisäksi kuin myös Barbara saa sen roolin.
Kaksi roistoa tarkoitti käytännössä sitä, että heistä kehitystä sai vain toinen, Maxwell Lord. Barbara Minerva/Cheetah oli selvästi mukana vain, jotta Wonder Woman saisi jotain taisteltavaa. Uskonkin vakavasti, että elokuva olisi ollut parempi, jos se olisi säilyttänyt Barbaran muutoksen jo varmistuneeseen kolmanteen elokuvaan, missä olisi voinut täyttääkin potentiaalinsa.
Mitä tulee toimintakohtauksiin, niin en haluaisi suinkaan, että elokuva olisi ollut täynnä niitä. Ajan kanssa taistelukohtaukset, oli ne miten hyvin tehtyjä tahansa, rupeavat puuduttamnaan. Mutta kuitenkin saisi niitä olla enemmänkin kuin kolme, varsinkin kuin ne kohtaukset eivät olleet erityisenn pitkiä. Kyseessä on kuitenkin supersankarielokuva, johon ne kuuluvat erottamattomasti.
Wonder Woman 1984-ällä oli lisäksi sama ongelma, mikä vaivaa monia muitakin genren filmejä. Se oli hyvin kliseinen. En edes voi kertoa, mitä kliseitä elokuvassa käytetään, sillä se paljastaisi sen juonesta liikaa. Myös tavassa, jolla elokuva kuvasi arabeja, olisi ollut paljon parantamisen varaa. Varsinkin kuintietää pääosaa esittävän Gal Gadotin synnyimaan, Istarel, ja poliittiset ajatukset.
Tietenkin elokuvalta löytyi heikkouksen lisäksi myös runsaasti vahvuuksia. Gal Gadot osoitti edelleen olevansa se ainoa oikea Wonder Womanin rooliin. Lisäksi Themysciraa ja sen hahmoja, erityisesti Dianan Antiopeta-tätiä (Robin Wright) oli aina kiva nähdä. Sinne sijoittuvaa ninja warriorista insiraatiota saanutta kohtausta olikin hyvin mielyttävä seurata.
Edellisesti elokuvasta tuttu Steve Trevor oli hyvä lisä, vaikka keino, jolla hänet saatiin mukaan, olikin hieman kyseenalainen. Hänen kala kuivalla maalla-hetkensä toivat elokuvaan sen tarvitsemaan keveyttä, oli sitten kyse vaatteiden sovituksesta tai nykyajan ihmeiden ihmettelystä. Lisäksi hänen paluunsa vaikutti positiivisesti myös Dianaan ja antoi hänelle jälleen hyvän vastaparin.
Maxwell Lord sai odotettua enemmän persoonaa ja niinpä häntä kohtaan voi tuntea myös myötätuntoa. Sitä ei haitannut myöskään yhtään se, että miehellä oli harvinaisen valloittava poika (Lucian Perez) Lisäksi loputeksteissä löyty yllätys, joka on varmasti monen Wonder Woman-fanin mieleen. Lisäksi elokuvan sijoittuminen 80-luvulle toi siihen omaa persoonaa.
Taistelukohtaukset ja kaikki muukin tekninen toteutus oli erittäin viihdyttäviä ja suuremmaksi osaksi hyvin tehtyjäkin. Lisäksi Wonder Woman sai jopa pelastaa ihmisiä, eikä vain taistella pahiksia vastaan. Tämä ei kuulosta kovinkaan ihmeelliseltä asialta, onhan kyseessä supersankarielokuva. Mutta yllättäen tämä on genren elokuvissa, sekä DC:n, että Marvelin, yllättävänkin harvinaista.
Myös näyttelijät ansaitsevat kehuja, erityisesti Chris Pine, Pedro Pascal ja Kristen Wiig. Viimeksi maitun ansiota oli muun muassa se, että Barbaran hahmo ei ollut aivan turha lisä elokuvaan ja häneäkin kohtaan voi tuntea sympatioita tai ainakin minä tunsin. Gal Gadot ei sitten ihan heidän tasolleen päässyt, mutta hyvää työtä teki hänkin tai ei ainakaan häiritsevän pahaa.
En tiedä Wonder Womanin kolmannesta elokuvasta mitään muuta kuin sen, että ohjaajana toimii jälleen Patty Jenkis. Luultavammin tulen kuitenkin katsomaan sen. Toivottavasti elokuvateatterissa. Veikkaan nimittäin, ettei se susihuono voi olla. Ei nimittäin ollut tämäkään. Sitä ennen katsottavana on kuitenkin monia muita supersankarielokuvia.
Tiivistetysti Wonder Woman 1984 ei ole niin hyvä elokuva kuin toivoa saattaisi, mutta ei myöskään niin huono, etteikö sen katsomisesta nauttisi. Neljä tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti