Kokemuksiani D&D:stä

 Tänä vuonna sain vihdoin tilaisuuden pelata supersuosittua Dungeon and Dragons, lyhyemmin vain D&D, -roolipeliä. Kerron nyt omia kokemuksiani pelistä.

Ennen omiin kokemuksiini menemistä, kertaan kuitenkin lyhyesti D&D:stä perusteet, jotta saatte peliä ennestään tuntemattomat saavat siitä edes jonkinlaisen käsityksen. D&D on fantasia-aiheinen roolipeli, jossa jokainen pelaaja tekee oman hahmonsa, jonka kanssa seikkailee valmiissa maailmassa. Kysessä on ryhmäpeli eli pelaamassa on aina pelaajan lisäksi 1-4 muuta pelaajaa.

Valittavana on perusfantasiarotujen lisäksi myös eri ihmisten ja eläinten yhdistelmiä ja useita eri hahmoluokkia taistelijsta velhoon, joista on niin paljon ja joista on niin paljon tietoa, että he ansaitsisivat oman tekstinsä. Sanottakoon vain, että valinann varaa on niin paljon, että kaikki löytävät varmasti jonkun itseään kiinnostavan.

Seikkailun pitäjänä toimii Dungeon Master, DM, joka on usein myös suunnitellut pelattavan seikkailun. Hänen tehtäviinsä kuuluu pelata pelaajien vastustajilla ja muilla vastaantulevilla hahmoilla. Hänellä on myös viimeinen sana kaikessa peliin liittyvässä, joten pelaajan kannattaa toivoa, että hänelle sattuu reilu ja muutenkin hyvä DM. Onneksi minulle sattui.

Nyt kuitenkin itse asiaan eli omiin kokemuksiini D&D:stä. Tämän vuotinen peli ei ole minulle ensimmäinen, tosiin kuin ehkä introsta voisi harhaanjohtavasti luulla. Kuitenkin se on pelinä ensimmäinen kunnollinen. Ensimmäinen pelini kuin oli lähinnä pelitestaus lapsille sopivasta eli toisin sanoen hyvin paljon yksinkertaistetusta versiosta.

Niinpä siitä ei saanut mitenkään parasta kuvaa siitä, miten peliä pitäisi oikeasti pelata. Esimerksiksi Oma hahmoni oli rogue, mutta koska hänelle ei annettu mitään luokkansa erikoisominaisuuksia, tai ainakaan DM ei niitä minulle kertonut, niin olin käytännössä taistelija roolin, mutta koska hahmoni ei ollut tehty siihen, niin erittäin huono selllainen.

Seuraava, nyt käynnissä oleva, D&D-pelini meneekin paremmin (se on vielä kesken). Nyt minulla on DM, joka osaa opastaa sen saloihin. DM jopa aloitti kampanjan kertaamalla kaiki hahmoluokat ja mahdolliset rodut. Ensimmäisestä kerrasta suurin osa käytettiinkin hahmojen luomiseen ja elin muuhun opetteluun. Minulla olikin monia kysymyksiä, mutta saimme lopulta hahmot tehtyä.

Oma hahmoni oli metsähaltiamunkki. Päädyin siihen, koska se on kuulemma helppo oppia ja sillä oli kuitenkin makua kuin toisessa helppo opeteltavassa ja siten aloitteleleville suositellusta hahmossa eli fighterissä. Muut ryhmäni jäsenet ovat tortlewarlock, tabaxirogue ja örkkifighter. Tortle on ihmismäinen kilpikonna ja tabaxi ihmismäinen iso kissaeläin.

Samalla keralla ehdimme myös pelata vielä eräänlainen prologin eli toisin sanoen esiosan, joka alkoi hahmojemme ollessa vielä lapsia. Minusta se oli hyvä idea DM:n puolella monestakin syystä. Ensinnäkin se totutti meidät peliin ja toisiimme sekä toisekseen prologi aloitti päätarinan, joten se oli myös tarinan kannalta hyvin oleellinen.

Kuva ei ole omasta munkihahmostani

Muista kerroista en kerro mitenkääön sen yksityiskohtaisemmin kuin, että nautin pelistä ja opinkin siitä kokoajan lisää, vaikka ämätööri siinä vielä olenkin. Iso osa syystä on kuitenkin se, että rymässäni on hyvä henki. Ainut ongelma on se, että yksi ryhmäläisistäni koukuttui Magic: The Gathering -korttiinpeliin, eikä ole enää mukana.

Olemmekin jo edennyt pelissä mukavasti. Hahmot laitetaan kokemustensa mukaan eri tasoille, aloitimme ensimmäisestä tasosta ja nyt olemme jo kolmannella. Se tarkoittaa myös sitä, että saimme valita hahmoille alaluokat eli hahmojemme erikoistumisen. Jokaisella hahmoluokalla on omat alaluokat, tai ainakin melkein jokaisella, ja ne antavat hahmoille lisää ominaisuuksia.

Nyt D&D-ryhmäni on tauolla, koronan takia. Se ei ole mikään ihme, korona kuin on vaikuttanut kaikkeen muuhunkin ryhmätoimintaan. Odotan kuitenkin innolla sen jatkamista, mikä toivottavasti tapahtuu enemmin kuin myöhemmin. Ehdimme kuitenkin pelata sen verran, että voin hyvällä omallatunnolla suositella peliä muillekin. Se on ainakin kokeilemisen arvoinen.