Tohtori Outo multiversumeiden pyörteissä

Marvelin elokuvauniversumin järjestyksessäään CU:n 28. elokuva, Doctor Strange in the Multiverse of Madness, saapui teattereihin lähiaikoina. Kuinka hyvästä elokuvasta on oikein kyse.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia, enemmän kuin virallisimmissa arvosteluissa! Lue siis omalla vastuullasi.

Taistellessaan yksisilmäistä hirviötä vastaan Doctor Stephen Strange (Benedict Cumberbatch) kohtaa universumien välillä matkaavan pystyvän America Chavezin (Xochitl Gomez). Tytön harvinaisen ja voimakkaan kykynsä takia häntä jahtaavat monet hirviöt, sekä tässä universumissa, että toisissa. Koska supersankareita kuitenkin ollaan, Strange lupautuukin auttamaan tyttöä. 

Se onnistuu parhaiten löytämällä voimakas taikakirja. Tämä ei kuitenkaan ole helppo homma, sillä kirja löytyy muusta universumista, eikä America Chavez vielä hallitse voimiaan. Lisäksi uudet universumitkin tarjovat heille monia usein epämiellyttöviä ylläytyksiä.  Kuvioon liittyy vahvasti myös Wanda Maximoff (Elizabeth Olsen) sekä ylivelho Wong (Benedict Wong).

Aluksi muutama varoituksen sana. Doctor Strange in the Multiverse of Madness ei toimi itsenäisenä teoksia, vaan sitä ennen kannattaa katsoa ainakin ensimmäinen Doctor Strange, Infinity War, Endgame, WhatIf:in ja WandaVision. Toki suurin osa ei menisikään katsomaan hahmon toista elokuvaa ja elokuvasuniversumin 28. elokuvaa, joten en tiedä kuinka paljon se katsojia haittaa tai edes yllättää.

Lisäksi se oli paljon keskivertaista MCU-elokuvaa pelottavampi ja väkivaltaisempi. Se alkoi paikka pailoin olla liian pelottava siskolleni, vaikka elokuva ei kauhun puolelle ihan mennytkään. En osannut odottaa vetoa perheystävälliseltä Disneyltä, mutta sopii hahmolle enemmän kuin hyvin. Sam Raini tunnetaan 2000-luvun Spide-Manien lisäksi kauhuohjaajana, joten tämä ei ole kuitenkaan mikään ihme. 

Se myös kuuluu kummallisimpien MCU-elokuvien joukkoon, jos ei ole jopa kummallisin, joten kaikille elokuva ei sovi sitten millään. Jos se ei ole sinun palasi kakkua, niin elokuvan voi hyvin jättää väliin, sillä sillä on loppuen lopuksi yllättävänkin pieni vaikutus MCU:hun kokonaisuudessaan. Kuitenkin veikkaukseni asian vaikuttamiseen lippuluukulla osui harhaan, sillä Doctor Strange in the Multiverse of Madness on menestynyt erittäin hyvin.

Multiuniversumit kuuluvat supersankarimedian aiheista mielenkiintoisempiin, joskin ainakin omalla kohdallani siihen tulee raja vastaan, kuinka monta sarjaa ja elokuvaa haluaa aiheesta nähdä. Riippumatta siitä kuinka hyvin tuon tarinan kertoo. Raja ei ole vielä tullut vastaan, mutta pelkään sen olevan vain ajan kysymys. Toivonkin aiheen jäävän vain tämän, tai korkeintaan vielä seuraavan, vaiheen jutuksi.

Doctor Strange on ottanut menestyksekkäästi Tony Starkin/Iron Manin rooliin yli-itsevarmana ja viisastelevana sankarina ja nuorempiensa mentorina. Niin tässä kuin Spider-Man: No Way Homesakin. Elokuvan ehdottomasti paras hahmo oli kuitenkin Wanda Maximoff. Elisabeth Olsen tuntee hahmonsa jo täysin ja se näkyi. Valitettavasti America Chavez jäi tyypilliseksi lapsi side-kickiksi. 

Wong jäi sivuhahmoksi hänkin, mutta suoriutui roolista paljon paremmin. Pidän hänen ja Doctor Strangen vuorovaikutuksestaan. Kolmanneksi tärkein sivuhahmo oli edellisessäkin Doctor Strangessa esiintynyt Christine Palmer (Rachel McAdams), mutta valitettavasti en vakuuttunut, että heidän tunteistaan toisiaan kohtaan, sillä heiltä puuttui kemia täysin.

En paljastanut elokuvan suurinta paljastanut vielä juonitiivistyksessä, mutta teen sen nyt. Jos halua välttyä juonipaljastukselta hyppää pari kappaletta yli. 

America Chavezia jahtaavia hirviöitä ei johtanut kukaan muu kuin meille tutuista tutuin Wanda, joka haluaa tytön kyvyn voidakseen mennä toisten maailmojen versioiden hänen lapsistaan Billystä (Julian Hilliard) ja Tommysta (Jett Klyne) luokse menetettyään heidät WandaVisionin finaalissa. Tai ainakin Darkholdista korruptoitunut versio hänestä.

Ratkaisu on ymmärrettävästi jakanut ihmisiä. Osa piti sitä loogisena seuraavan askeleena hahmolle, toisten mielestä se puolestaan pilasi hänet. Itse olen vähän siinä puolivälissä. Wandan motivaatio, ja kieltämättä merkittävät voimat, tekivät hänestä kiinnostavan roiston, mutta en minäkään näe hänen käytöksen olevan yhtenäistä aikaisemmissa MCU-tuotannoissa näkevämme Wandan kanssa.

Doctor Strangen on saamassa vielä kolmannen elokuvan tai mahdollisesti sarjan. En tiedä siitä vielä muuta kuin, että siinäkin vieraillaan multiversumien pyörteissä. Seuraava MCU-leffa on kuitenkin tämän kesän Thor: Love and Thunder. Menen katsomaan sen ihan varmasti ja luonnollisesti teen siitä myös arvostelun. Ainakin trailerin perusteella siltä voi odottaa paljon.

Tiivistetysti PerusMCU-elokuvaa raaempi ja oudompi Doctor Strange in the Multiverse of Madness ei kaikille sovi, mutta onneksi kuuluun niihin, joille se sopii enemmän kuin hyvin. Neljä ja puoli tähteä!

Taikuutta Marvelin elokuvauniversumissa

Taikuus on jotain, jota Marvelin suuri elokuva- ja tv-sarjauniversumi on vain sivunnut. Siihen tuli kuitenkin muutos, nyt arvostelemani Doctor Strange-elokuvan myötä. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia.

Ylimielisen, alaisiaan avoimesti nöyryyttävän, neurokirurgin Tohtori Strangen (Benedict Cumberbatch) elämä muuttuu hänen jouduttuaan käsien työkyvyn vievään auto-onnettomuuteen. Tohtori huomaa pian, ettei länsimaisesta lääketieteestä ole apua. Niinpä hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kun matkata viimeisillä rahoillaan Nepaliin etsimään parannusta salaperäisestä Kamar-Tajista. 

Siellä mies tapaa mystisen Muinaisen (Tilda Swinton), joka käsien parantamisen sijaan opettaakin hänelle taikuutta. Pian arvon tohtorilla on huolenaan paljon käsiään isommat asiat Kamar-Tajin entisen oppilaan Kaecilius (Mads Mikkelsen) yrittäessä tuoda pimeyden olento Dormammun maan päälle. Se tuhoaisi maailman, joten Kaecilius täyttyy luonnollisesti pysäyttää keinolla, millä hyvänsä.

En ole lukenut Doctor Strange-sarjakuvia, joten minulla ei ollut odotuksia hänen oman elokuvansa suhteen. Toisin on yleensä Marvelin supersankarielokuvien kohdalla. Niistä minulla on odotus ja toinenkin. Elokuva täyttikin ne kaikki, niin hyvässä kuin pahassakin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin hyvässä. Sille on syynsä, miksi olen katsonut kaikki Marvelin supersankarielokuvat ainakin kerran.

Doctor Strangen juoni oli perus supersankarinsyntytarina, eikä edes mitenkään ennennäkemätön sellainen. sama kaava nähtiin jo ihka ensimmäisessä Iron Manissäkin. Nyt superpuku ja robotiikka vain oli vaihtunut taikuuteen ja erikoisiin rinnakkaismaailmoihin. Omaperäisyyden puute ei kuitenkaan pilannut juonta. Ei se pilannut muissakaan Marvel elokuvissa, joten miksi pilaisi tässäkään.

Mitä rotuihin tulee, elokuvan perusjuoni sisälsi yhden vakavan ongelman. Siinähän valkoihoinen mies tutustuu toiseen kulttuuriin kuuluvia taitoja ja lopulta osaa sen paremmin kuin kyseiseen kulttuuriin kuuluvat henkilöt. Asetelma on vanha ja sitä voisi jopa pitää rasistisenakin. Ja hyvästä syystä. En kuitenkaan antanut sen pilata katsomiskokemusta, onhan lähdeteoskin ajalta, jolloin tällaisia asioita ei juuri ajateltu.

Toteutus oli sitten huippuluokkaa, niin kuin Marvelin elokuvalle sopiikin. Erikoiskiitosta Doctor Strange ansaitsee visuaalisesta ilmeestään. Erikoistehosteet ovat olleet aina Marvelin bravuuri, mutta nyt se ylitti itsensä. Siitäkin huolimatta, että psykedeelinen tyyli ei olekaan yleensä makuuni. Suosittelisinkin melkein sen katsomista 3D:nä. Silloin elokuva on parhaimmillaan.

Käsikirjoitus oli paikoittain kökköä. Onneksi näyttelijöiden, erityisesti pääosaa esittävän Benedict Cumberbatchin, suoritukset pelastivat senkin. Eturivin näyttelijöiden palkkaaminen siis todellakin kannatti. Löytyi käsikirjoituksesta hyvääkin. Pidin erityisesti elokuvan muista Marvelin elokuvista poikkeavasta, mutta siitäkin huolimatta nauruhermoja kutkuttavasta, huumorista.

Toki elokuvassa oli myös aimo annos toimintaa. Erona muihin Marvelin supersankarimättöihin oli tietenkin se, että taistelut käytiin taikuuden, ei aseiden tai nytkin avulla. Eroa ei tosin juuri huomannut. Olisinkin toivonut taikoja käytettävän taistelussa hieman kekseliäämmin. Ei riitä, että ase on tehty taikuudella, sen pitäisi myös toimia hieman tavallisista miekkaa omaperäisemmillä tavoilla. 

Itse päähenkilö oli viihdyttävä. ei ehkä kaikkein samaistuttavin, mutta silti. Hänen seikkailujaan näkisi mieluummin lisää, varsinkin nyt kuin se pakollinen syntytarina on tehty. Olen kuullut asiaan enemmän perehtyneiltä, että elokuvan Tohtori Strange ei näytä sarjakuvien vastaavalta. En ole vertaillut versioita keskenään, mutta uskon toki heitä. Asia ei kuitenkaan häirinnyt minua vähimmässäkään määrin.

Hänen taustajoukoissakaan ei ollut juuri vikaa, vaikka heitä nähtiin paljon vähemmän. Erityisesti Muinainen osoittautui katsomisen arvoiseksi hahmoksi. Siitäkin huolimatta, että olisin melkeinpä valinnut aasialaisen rooliin. En siksi, että Tilda Swintonista olisi mitään vikaa. Itseasiassa hän oli muuten hyvä valinta rooliin. Näyttelijän hyvyys ei kuitenkaan tee valkopesusta hyväksyttävää. 

Sivuosat olivat tähdittämistään huippuluokan näyttelijöistä paljon pääosaa yksiulotteisempia. Syy ei ole näyttelijöiden, vaan käsikirjoituksen. Heille oli annettu hyvin pieni rooli, varsinkin Rachel McAdamsin esittämälle tohtorin entiselle tyttöystävälle, jonka ainoana tehtävänä oli takoa vähän järkeä röyhkeän päähenkilön päähän ja kasata hänet taas kokoon taistelun tauottua. 

Elokuva kärsi yhdestä Marvelin perusviasta, jokseenkin mitäänsanomattomista roistoista. Elokuva olisi saanut jo paljon anteeksi, jos edes toiselle olisi annettu edes jokseenkin järkevät motiivit. Näin ei kuitenkaan oltu tehty. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä nyt toisen pahiksen rooli oli annettu Hannibal-tähti Mads Mikkelsen. Mitä asiansa osaavan näyttelijän tuhlausta. 

Itse olisin tehnyt elokuvasta hieman pitemmän. Pidin elokuvan alusta, joka käytti aikaa varsin kattavaan päähenkilön esittelyyn. Se olikin tarpeellista, jos ei jopa pakollista, supersanankarin syntytarinan kertovissa elokuvissa. Valitettavasti elokuvan loppu oli sitten ihan toinen asia. Se tuntui vähän hätiköidysti tehdyltä. Tämä näkyi muun muassa siinä, että pääroisto voitettiin jotenkin turhan helposti.

Kokonaisuudessaan Doctor Strange oli silkkaa taikuutta. Täydet viisi tähteä.

Loppuhuomautus: Lopputekstien jälkeen tulee taas pieni bonuskohtaus, tässä tapauksessa kaskikin sellaista. Älä siis lähde teatterista heti varsinaisen elokuvan loputtua.