Taikuutta Marvelin elokuvauniversumissa

Taikuus on jotain, jota Marvelin suuri elokuva- ja tv-sarjauniversumi on vain sivunnut. Siihen tuli kuitenkin muutos, nyt arvostelemani Doctor Strange-elokuvan myötä. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia.

Ylimielisen, alaisiaan avoimesti nöyryyttävän, neurokirurgin Tohtori Strangen (Benedict Cumberbatch) elämä muuttuu hänen jouduttuaan käsien työkyvyn vievään auto-onnettomuuteen. Tohtori huomaa pian, ettei länsimaisesta lääketieteestä ole apua. Niinpä hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kun matkata viimeisillä rahoillaan Nepaliin etsimään parannusta salaperäisestä Kamar-Tajista. 

Siellä mies tapaa mystisen Muinaisen (Tilda Swinton), joka käsien parantamisen sijaan opettaakin hänelle taikuutta. Pian arvon tohtorilla on huolenaan paljon käsiään isommat asiat Kamar-Tajin entisen oppilaan Kaecilius (Mads Mikkelsen) yrittäessä tuoda pimeyden olento Dormammun maan päälle. Se tuhoaisi maailman, joten Kaecilius täyttyy luonnollisesti pysäyttää keinolla, millä hyvänsä.

En ole lukenut Doctor Strange-sarjakuvia, joten minulla ei ollut odotuksia hänen oman elokuvansa suhteen. Toisin on yleensä Marvelin supersankarielokuvien kohdalla. Niistä minulla on odotus ja toinenkin. Elokuva täyttikin ne kaikki, niin hyvässä kuin pahassakin. Suurimmaksi osaksi kuitenkin hyvässä. Sille on syynsä, miksi olen katsonut kaikki Marvelin supersankarielokuvat ainakin kerran.

Doctor Strangen juoni oli perus supersankarinsyntytarina, eikä edes mitenkään ennennäkemätön sellainen. sama kaava nähtiin jo ihka ensimmäisessä Iron Manissäkin. Nyt superpuku ja robotiikka vain oli vaihtunut taikuuteen ja erikoisiin rinnakkaismaailmoihin. Omaperäisyyden puute ei kuitenkaan pilannut juonta. Ei se pilannut muissakaan Marvel elokuvissa, joten miksi pilaisi tässäkään.

Mitä rotuihin tulee, elokuvan perusjuoni sisälsi yhden vakavan ongelman. Siinähän valkoihoinen mies tutustuu toiseen kulttuuriin kuuluvia taitoja ja lopulta osaa sen paremmin kuin kyseiseen kulttuuriin kuuluvat henkilöt. Asetelma on vanha ja sitä voisi jopa pitää rasistisenakin. Ja hyvästä syystä. En kuitenkaan antanut sen pilata katsomiskokemusta, onhan lähdeteoskin ajalta, jolloin tällaisia asioita ei juuri ajateltu.

Toteutus oli sitten huippuluokkaa, niin kuin Marvelin elokuvalle sopiikin. Erikoiskiitosta Doctor Strange ansaitsee visuaalisesta ilmeestään. Erikoistehosteet ovat olleet aina Marvelin bravuuri, mutta nyt se ylitti itsensä. Siitäkin huolimatta, että psykedeelinen tyyli ei olekaan yleensä makuuni. Suosittelisinkin melkein sen katsomista 3D:nä. Silloin elokuva on parhaimmillaan.

Käsikirjoitus oli paikoittain kökköä. Onneksi näyttelijöiden, erityisesti pääosaa esittävän Benedict Cumberbatchin, suoritukset pelastivat senkin. Eturivin näyttelijöiden palkkaaminen siis todellakin kannatti. Löytyi käsikirjoituksesta hyvääkin. Pidin erityisesti elokuvan muista Marvelin elokuvista poikkeavasta, mutta siitäkin huolimatta nauruhermoja kutkuttavasta, huumorista.

Toki elokuvassa oli myös aimo annos toimintaa. Erona muihin Marvelin supersankarimättöihin oli tietenkin se, että taistelut käytiin taikuuden, ei aseiden tai nytkin avulla. Eroa ei tosin juuri huomannut. Olisinkin toivonut taikoja käytettävän taistelussa hieman kekseliäämmin. Ei riitä, että ase on tehty taikuudella, sen pitäisi myös toimia hieman tavallisista miekkaa omaperäisemmillä tavoilla. 

Itse päähenkilö oli viihdyttävä. ei ehkä kaikkein samaistuttavin, mutta silti. Hänen seikkailujaan näkisi mieluummin lisää, varsinkin nyt kuin se pakollinen syntytarina on tehty. Olen kuullut asiaan enemmän perehtyneiltä, että elokuvan Tohtori Strange ei näytä sarjakuvien vastaavalta. En ole vertaillut versioita keskenään, mutta uskon toki heitä. Asia ei kuitenkaan häirinnyt minua vähimmässäkään määrin.

Hänen taustajoukoissakaan ei ollut juuri vikaa, vaikka heitä nähtiin paljon vähemmän. Erityisesti Muinainen osoittautui katsomisen arvoiseksi hahmoksi. Siitäkin huolimatta, että olisin melkeinpä valinnut aasialaisen rooliin. En siksi, että Tilda Swintonista olisi mitään vikaa. Itseasiassa hän oli muuten hyvä valinta rooliin. Näyttelijän hyvyys ei kuitenkaan tee valkopesusta hyväksyttävää. 

Sivuosat olivat tähdittämistään huippuluokan näyttelijöistä paljon pääosaa yksiulotteisempia. Syy ei ole näyttelijöiden, vaan käsikirjoituksen. Heille oli annettu hyvin pieni rooli, varsinkin Rachel McAdamsin esittämälle tohtorin entiselle tyttöystävälle, jonka ainoana tehtävänä oli takoa vähän järkeä röyhkeän päähenkilön päähän ja kasata hänet taas kokoon taistelun tauottua. 

Elokuva kärsi yhdestä Marvelin perusviasta, jokseenkin mitäänsanomattomista roistoista. Elokuva olisi saanut jo paljon anteeksi, jos edes toiselle olisi annettu edes jokseenkin järkevät motiivit. Näin ei kuitenkaan oltu tehty. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä nyt toisen pahiksen rooli oli annettu Hannibal-tähti Mads Mikkelsen. Mitä asiansa osaavan näyttelijän tuhlausta. 

Itse olisin tehnyt elokuvasta hieman pitemmän. Pidin elokuvan alusta, joka käytti aikaa varsin kattavaan päähenkilön esittelyyn. Se olikin tarpeellista, jos ei jopa pakollista, supersanankarin syntytarinan kertovissa elokuvissa. Valitettavasti elokuvan loppu oli sitten ihan toinen asia. Se tuntui vähän hätiköidysti tehdyltä. Tämä näkyi muun muassa siinä, että pääroisto voitettiin jotenkin turhan helposti.

Kokonaisuudessaan Doctor Strange oli silkkaa taikuutta. Täydet viisi tähteä.

Loppuhuomautus: Lopputekstien jälkeen tulee taas pieni bonuskohtaus, tässä tapauksessa kaskikin sellaista. Älä siis lähde teatterista heti varsinaisen elokuvan loputtua.