Storybrooken päivän sana: Kosto

Olipa Kerran-sarjan kuudes kausi on edennyt toiseen, "A Bitter Draught-nimiseen", jaksoonsa. Arvostelenkin sen seuraavaksi. Tämä arvostelu sisältä paljastuksia jakson juonesta.

Aikaisemmin tapahtunutta: Reginasta erotettu Paha Kuningatar saapui Storybrookeen. Hänen suunnitelmansa on kuitenkin vielä hämärän peitossa. Samoin kuin Hyden kutsumien Keskeneräisten Tarinoiden Maasta tulleiden pakolaistenkin. Emma näki oman kuolemansa vielä tunnistamattoman huppupäisen henkilön käsissä, muttei ole kertonut siitä vielä kenellekään. Edes vanhemmilleen.

Jakson takaumat kertovat kuinka kostonhalu voi yhdistää ihmisiä. tässä tapauksessa pahan Kuningattaren ja saaneen Monte Criston kreivin, oikealta nimeltään Edmond Dantèsin, jonka juhlista takauman tapahtumat saavat alkunsa. Juhlissa kreivi tyydytti kostonhalunsa paljastamalla henkilöllisyytensä ja tappamalla entisen parhaan ystävänsä. Tästä vaikuttunut Paha Kuningatar lähestyi miestä.

Hän tekikin tälle houkuttelevan ehdotuksen. Kreivi saisi kaikkien hänet pettäneiden nimet, kunhan hän tekisi yhden pienen tehtävän, tappaisi Snow:n ja Davidin. Heidän juonensa oli yksinkertainen. Kreivi näyttelisi Pahan kuningattaren tuhoaman kylän asukasta. Voittaisi kuninkaallisten suosion ja antaisi heille samaa myrkkyä, jolla Regina tappoi edesmenneen aviomiehensä. 

Pahaa Kuningatarta on aina mukava nähdä, vaikka hänen suunnitelmansa Snow:n tappamiseksi onkin nähty jo monta kertaa. Se on sillä rajalla, onko juonenlinjalla nostalgia-arvoa vai onko se vain kirjoittajien mielikuvituksen puutetta. Lisäksi mukana olo varastaa huomion yhdeltä kirjallisuuden kuuluisammalta hahmolta. Minua se ei haittaa, vaikka hahmon fanit saattaisivat olla erimieltä.

Suunnitelma näyttikin toimivan. Edmund sai aiottujen uhriensa luottamuksen heti ja pääsi kuninkaalliselle viininkantajaksi. Kaksikko ei vain ottanut huomioon sitä, että Snow:n palvelustyttö näyttää yllättävän paljon Kreivin entiseltä kihlatulta. Ja kuninkaalliset tappaakseen Edmundin pitää tappaa myös hänet. Pahan Kuningattaren pitäisi tosiaan tarkistaa palkkaamiensa salamurhaajien taustat paremmin.

Heillä oli toinenkin ongelma. Rumple ei halua Reginan tappavan Snow:ta. Hänen pitää olla tarpeeksi epätoivoinen, jotta hän langettaisi Pimeän kirouksen ja Rumple saisi haluamansa. Hän tapasikin Edmundin tämän ollessa viinikellarissa miettimässä, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän päättikin sekoittaa pakkaa yllättävällä tavalla, taikomalla palvelustytön Reginalta saadun myrkyn kouriin.

Tämän pelastamiseen oli vain yksi vaihtoehto: mennä Keskeneräisten Tarinoiden Maahan. Maassa aika on pysähtynyt, joten niin myös kuolettavan myrkyn leviämien lakkaa. Takaumat siis opettivat jotain, mikä voi olla hyödyksi jatkokautta ajatellen. Edmund ottaa tarjouksen vastaan ja jälleen yksi Pahan kuningattaren suunnitelma epäonnistui. Takaumat loppuvat tähän. 

Viihdyin niiden parissa, vaikka ne eivät tarjonnetkaan mitään uutta tai ihmeellistä. Lähinnä siksi, että Paha Kuningatar oli yhtä herkullinen kuin aina. En kuitenkaan osta koko kreivin yhtäkkistä myötätunnon osoitusta. Ymmärtääkseni hän on omistautunut vain ja ainoastaan kostolleen. Muusta viis. Kokonaisuudessaan takaumat olivat hyvät, joskaan ei loistavat. Eli ne vastasivat sarjan nykyistä laatua.

Storybrookessa Regina toivotti Keskeneräisten Tarinoiden Maan väen tervetulleeksi. Tapahtumat saivat yllättävän käänteen kuin vieras mies antoi Henrylle, sarjan tylsimmälle ja tällä hetkellä turhimmallekin hahmolle, salaperäisen kirjekuoren, jossa lukee sekä Snow:n, että Davidi nimi. Se sai Reginan paljastamaan palkanneensa Monte Criston Kreivin. Hänen oli pakko, sillä Monte Criston Kreivi oli palannut.

Regina yritti saada tämän muutamaan mielensä. Hänhän tilasi murhat alun perinkin, joten miksei hän voisi myös estää ne. Mies ei kuitenkaan ottanut asiaa kuuleviin korviinsa. Ennen kuin siitä ehti seurata taistelu, kreivi katoaa näkyvistä. Sitä ei koskaan selitetty. Edmundilla kuin ei ainakaan alkuperäisen teoksen mukaan ole minkäänlaisia taikavoimia. Tai niin olen kuullut.

Reginan epäonnistuttua surkeasti Emma ei näe muuta mahdollisuutta kuin viedä vanhempansa pois Storybrookesta. Jonnekin, mihin murhanhimoinen Edmond ei voi heitä seurata. Suunnitelma törmäsi kuitenkin muuriin, kirjaimellisesti. Joku oli taikonut Storybrookin rajalle poispääsyn estävän taikamuurin. Vielä mitä, he saavat tietää loitsun olevan saman kuin ensimmäisessä kirouksessa käytetty.

Koska kirouksen ainesosat ovat Reginan veritaialla suljetussa holvissa, syytettyjä oli vain yksi. Nimittäin Reginan sisko Zelena. Luonnollisesti nainen loukkaantui syytöksestä. Poispääsy ei siis onnistu. Pitää taistella. Regina jäi tutkimaan ilmalaivan läheisyyttä. Etsiminen tuottikin tulosta. Ei vain sellaista, mitä Regina oli odottanut. Hän löysi Snow:n entisen palvelustytön, hänen antamaansa myrkkyyn kuolleena.

Se ei ollut päivän ainoa yllätys, eikä edes suurin. Juuri sillä hetkellä Paha Kuningatar päätti astua näyttämölle. Hän paljasti jopa, että Edmundin sydän oli hänen vallassaan. Hän ei aikonut jättää mitään sattuman varaan. Regina yritti taistella roistoa vastaan, mutta turhaan. Paha Kuningatar oli loitsinut kuolleen palvelijan hameeseen taikuutta vaimentavan loitsun.

Reginalla ei ollut aikaa miettiä asiaa tarkemmin, sillä Kuningatar kertoi myös Edmundin hyökkäävän juuri sillä hetkellä Snow:n ja Davidin kimppuun. Regina meneekin auttamaan heitä niin nopeasti kuin vain on mahdollista. Siitä seurasi miekoin käytävä taistelu, jonka lopettamiseksi Regina joutui tappamaan Edmundin, heittämällä miekan tämän mahan läpi.

Minun on vaikea ostaa tätäkään kohtausta. Milloin Reginasta muka tuli erinomainen miekkamies. Tai nainen? Hänen aseenaan on yleensä toiminut taikuus, yleensä jonkinlainen tulipallo. Ei suinkaan miekka. Emmekä ole nähnyt Reginan käyttävän taitoja koskaan. lapsuudesta taidot ovat tuskin peräisin. Olisiko Cora antanut Reginan harjoitella sellaisia taitoja? Hänhän halusi tästä kuningattaren. 

Paha Kuningatar saapui pakalle. Nainen paljastaa vielä, että hänen tavoitteenaan ollut tappaa sankarikaksikkoa. Kerta se on ensimmäinen. Vaan saada Reginan sydän taas tummemmaksi. Minulle jäi kohtauksesta yksi kysymys: Eikö sankarimme ole tappaneet ketään koskaan? Varsinkaan puolustaessaan itseään tai rakkaitaan. Lumotussa Metsässä oli sentään hyvän aikaa sota.

R.I.P

En sure Edmundin kuolemaa. Hän jäi niin merkityksettömäksi hahmoksi, eikä edes karismaattiseksi sellaiseksi. En, vaikka häntä näyttelikin Totuuden Miekasta tuttu Craig Horner. Monte Criston kreivin fanit ovat varmasti pettyneet sarjan versioon hänestä. Minä ainakin olisin. Oli hahmossa jotain hyvääkin. Se sai minut miettimään Monte Criston kreivi-kirjan lainaamista.

Sivutarinoita jaksosta löytyi jokaiseen makuun. Käyn ne nopeasti läpi. Ensimmäisessä Paha Kuningatar manipuloi Zelenaa, minkä kerkesi. nainen lankesikin helposti. Tai ainakin nyt vaikuttaa siltä. Toisaalta hän itsekin sanoi, että Reginan paha puoli muistuttaa enemmän häntä kuin hyvä, joten mikään ihme tuo ei ole. Uskon kuitenkin, että noita palaa taas hyvien puolelle. Tavalla tai toisella.

 Paha Kuningatar tapasi myös erään muun Storybroonen asukkaan, Herra Goldin, eli Rumplen. Hän pyysi miestä tulemaan puolelleen, turhaan. Hän myös flirttaili tämän kanssa. Kyllä, luit oikein. Minustakin se oli väärin niin monella tasolla. Varsinkin, sillä Pimeyden Olennolla oli suhde Reginan äidin, Coran kanssa. Lisäksi heillä on aina ollut enemmän oppilas-opettaja suhde kuin rakkaus- tai edes seksi suhde.

Bellekin sai oman sivujuonensa, niin pieni kuin se olikin. Koukku piilotti hänet omaan laivaansa, Jolly Rogeriin. en tiedä, onko laiva paras paikka odottavalle äidille, mutta Rumple tuskin osaa häntä sieltä etsiä. kaksikko päätyi myös puhumaan Koukun aikaisemmista pahoista teoista, joihin kuului myös Bellen satuttaminen. Koukku myönsi, ettei hän ole antanut vielä itselleen an

Bellellä ei kuitenkaan olut samanlaisia ongelmia. Bellestä puheenollen. Pidän siitä, että hän sai itsenäisyytensä takaisin. Pelkään kuitenkin samaa kuin viime viikolla. Sitä, että nainen palaa lopulta hänelle monta kertaa valehdelleen miehensä luo. Parin historian tuntien pelko ei ole vailla todellisuuspohjaa. Ei siitäkään huolimatta, että Bellellä on myös lapsi huolehdittavanaan.

Viimeinen sivujuoni keskittyi nyt terapiassa käyvään Emmaan, joka kieltäytyi edelleenkään kertomaan vanhemmilleen tai ylipäätään tutuilleen saamastaan näystä. Archien huolimatta. Ohimennen, Storybrookin asukkaat tuntien, Archie lienee jo kaupungin rikkain mies. Asiakkaista ei hänellä nimittäin taida olla pulaa. Hyvä, että tänä epävakaana aikana edes jonkun bisnes kukoistaa.


Jakso loppui Emman päästessä jonkinlaiseen lopputulokseen siitä, kuka hänet tappanut huppupäinen hahmo oikein on. Hän epäili Reginaa. Tai Pahaa Kuningatar. Ainakin se kyllä selittäisi, miksi pormestari osoitti yllättäviä, ja ennen kaikkea epäuskottavia, miekkailijan kykyjään. Näyssä Pelastaja nimittäin tapettiin miekalla, ei suinkaan taikavoimien avulla.

En siis ymmärrä, miksi Pelastaja alkoi yhtäkkiä epäillä ystäväänsä. Toisaalta, milloin viimeksi sarja on oikein käynyt järkeen. Se, ettei häntä ollut paikalla Emman kuoleman hetkellä ei riitä syyksi. Nainenhan voi olla, missä vain. Vaikka taistelemassa Pahaa Kuningatarta vastaan jossakin. Sitä paitsi, eikö tämäkin juonenkäänne ole enemmän tai vähemmän kaluttu luu.

Jakso oli viime viikkoista parempi. Paljonkin. Rohkenen jopa toivoa, että sarja saisi edes osan aikaisempien kauden loistostaan. Nähtäväksi jää, toivonko turhaan. sillä oli kuitenkin myös yksi suuri ongelma. Siis hevosen mentävien loogisten aukkojen ja hahmojen ajoittaisen tyhmyyden lisäksi. Tekijät pelaavat nykyään niin varman päälle, että sarjasta puuttuu tietty kipinä. Sen vuoksi jakso jäikin hieman sieluttomaksi.

Keitä he ovat? Ja miksi pitäisi kiinnostaa?

Vaikka en inhoa kauden formaattia, sillä on omat huonot puolensa. Niistä suurin on se, että katsojilla ei ole tunnesidettä Keskeneräisten Tarinoiden Maan asukkaisiin. Olkoon hän kuinka kuuluisa hahmo tahansa. samoin oli hahmojenkin laita. Toki jokin pakolainen voi paljastua jonkun hahmon kadonneeksi serkuksi tai joksikin vastaavaksi. Sarjassa löytyy kadonneita sukulaisia tai ystäviä kaiken aikaa.

Kaikilla näyttää olevan myös omat, painavat syynsä tarinansa keskeyttämiseen. Auttaisiko tarinan jatkaminen tosiaan heitä? Varsinkin kuin projekti ei saanut mitenkään onnistunutta alkua, ensimmäisen autetun kuoltua Reginan käsissä. Loppu ei siis ole läheskään aina onnellinen. Mutta Olipa Kerran ei olisi itsensä, jos nämä seikat estäisivät mitään. Siinä tarinat tapaavat saada aina loppunsa, tavalla tai toisella.

Kokonaisuudessaan "A Bitter Draught" oli paljon jonkin verran viime jaksoa parempi. Sarjalla on kuitenkin vielä matkaa entiseen loistoonsa. Annan jaksolle neljä ja puoli tähteä.