Olipa Kerran Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde

Uusin Olipa Kerran-jakso on katsottu ja nyt onkin taas jokaviikkoisen jaksoarvostelun aika. Vuorossa on kuudennen kauden neljäs, "Strange Case"-niminen, jakso. Tervetuloa mukaan!

Lukijan on hyvä tietää, että minun arvosteluni sisältävät aina juonipaljastuksia jakson tapahtumista. en tee asiassa poikkeusta tälläkään kertaa. Lue siis omalla vastuullasi.

Aikaisemmin tapahtunutta: Herra Hyde Tohtori Jekyll kehittelee Herra Hyden tuhoavaa seerumia. Kelpo Tohtorilla alkaa kuitenkin olla kiire, sillä hänen paha puolensa karkasi sellistään. Kiitos Pahan Kuningattaren. Toisaalla Koukku yrittää auttaa Belleä tämän pakoillessa miestään antamalla naisen majailla laivallaan Jolly Rogerilla. Snow puolestaan päätti haluavansa jatkaa, ylväästä syntyperästään huolimatta, opettajana.

Tällä viikolla Olipa Kerran kertoi oman versionsa tunnetusta Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde –klassikosta. Ihme, että siinä meni näinkin kauan. Sekä Tohtori Jekyllin hyvä, että paha puoli ovat olleet kuvioissa jo viime kauden kaksiosaisesta finaalijaksosta alkaen. Sille on kuitenkin hyvä syy. hahmojen taustatarinaan liittyi nimittäin yllätys, jota ei olisi voinut paljastaa aikaisemmin. Sen ennalta-arvattavuudesta huolimatta.

Takaumat sijoittuivat Viktoriaaniseen Lontoosta. Samasta, josta Olipa Kerran Wonderlandissä nähty Alice on kotoisin. Ero tämän maailman vastaavaan Lontooseen? Lyhyt vastaus: Taikuuden olemassaolo. Ne alkoivat Tohtori Jekyllin pyytäessä arvostetulta tutkijalta, Tohtori Lydgatelta, rahoitusta tutkimukseensa, jonka tavoitteena on erottaa ihmisen hyvät ja pahat puolet keskenään. 

Tohtori Lydgate piti tutkimusta kuitenkin liian vaarallisena, syystäkin. Niin kuin jakson edetessä tulemme huomaamaan. Tietenkin asian tietää kaikki jo muutenkin. Tarina lienee tuttu, oli kirja luettu tai ei. Tohtori Lydgate on nähty sarjassa aikaisemmin, tai paremminkin sen spinn offissa. Hän on sama tohtori, joka yritti ”parantaa” Alicen. Epämiellyttävä mies. Hänestä ei tarvitse tietää muuta.

Koska kyseessä on Olipa Kerran-sarjan versio klassikosta, itse Paha Olento sotkeutui asiaan. Kuka olisi uskonut? Paitsi kaikki sarjaa vähänkin katsovat ja muuta muu päälle. Tarvitsiko tarina miestä? Siinä voi olla montaa mieltä. Tai ainakin kahta. Toisaalta hänen vierailunsa toi sarjaan tiettyä jatkuvuutta. Jotain, joka yhdisti klassikkoromaanin Olipa Kerran-sarjan hahmoihin.

Toisaalta taas kyseinen käänne on jo niin nähty. Rumple kuin näyttää työntävän lusikkansa joka soppaan. paha Kuningatar tekee sarjassa aivan samaa. Oma suhtautuminen asiaan on lähinnä neutraali. En rakastanut käännettä, mutta en myöskään vihannut sitä. Tällaiset asiat nyt vain kuuluvat oleellisesti sarjaan. Ota tai jätä. Samaa voisi sanoa monista muistakin sarjan erikoisuuksista.

Miten Rumple tiesi koko seerumista? En tiedä ja olen lakannut miettimästä sellaisia asioita tämän sarjan kohdalla. Yleensä kysymyksiin ei nimittäin vastata. Tai niillä ei edes ole järkevää vastausta. Ota tai jätä-sääntö pätee yhä. Joka tapauksessa nyt takaisin tarinaan. Rumple käytti taikavoimiaan viimeistelläkseen arvon tohtorin seerumin ja ehdotti, että tämä käyttäisi sitä tarvitsemansa rahoituksen saamisen.

Niin hän tekikin, onnistuneesti. Hyde sai heidän kipeästi tarvitsemansa rahoituksen kiristämällä Tohtori Lydgatea tämän avion ulkopuolisesta suhteella itseään huomattavasti nuorempaan naiseen. Yksi koe ei kuitenkaan vielä riittänyt Rumplelle. Niinpä Hyde sai toisen tehtävän, saada Tohtori Jekyllin salainen ihastus, Tohtori Lydgaten tytär Mary, rakastumaan tähän.

Mary rakastuikin. Ei tosin Tohtori Jekylliin, niin kuin alun perin oli suunniteltu. Vaan herra Hydeen. Tunne oli molemminpuolinen ja niinpä kaksikko päätyi vällyjen väliin. Sarjan muista suhteista poiketen nopealle rakastumiselle on jopa järkevä syy. Olihan Tohtori Jekyll ihastunut naiseen jo kauan. Miksei siis niin olisi hänen paha puolensakin. Siksi en tavoistani poiketen valita asiasta.

Sanomattakin lienee selvää, että Mary yllättyi pahasti herättyään Tohtori Jekyllin, ei suinkaan herran Hyden, vierestä. Tohtori Jekyll puolestaan järkyttyi siitä, että Mary vietti yön hänen pahan puolensa kanssa. Tilanteesta seurannut riita sai traagisen seurauksen, raivostuneen Tohtori Jekyllin heittäessä Maryn ikkunasta alas. Mitä tästä opimme? Sen, että omasta pahasta puolesta ei pääse niin vain eroon.

Luonnollisesti tohtori ei halunnut jäädä kiinni. Niinpä hän vieritti seeruminsa avulla syyn Hydelle, joka tajusi pian rakastettunsa kuolleen ja Tohtori Jekyllin tappaneen tämän. Kauan hänen ei kuitenkaan ehtinyt surra. Hänet ehdittiin jo huomata. takaa-ajetulla Hydellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kadota Viktoriaanisesta Lontoosta lopullisesti. Ensin hänen piti tietenkin hakea kaikkea tarpeellista.

Ennen kuin Hyde ehti lähteä, Rumple tuli kuitenkin paikalle onnittelemaan tätä teostaan. Hyde kuitenkin pilasi miehen ilon kertomalle tälle totuuden. Rumple ei ollut iloinen uutisesta. Se tarkoitti sitä, että koe ei toiminut hänen toivomallaan tavalla. Hän meinasi tappaa Hyden, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin. Tästä voi olla vielä hyötyä joku päivä. Takaumat loppuivat siihen.

Takaumat olivat sarjalle hyvin tyypillisiä, jopa liiankin. Kirjallisuuden klassikko olisi kaivannut jotain omaperäisempää. Siitäkin huolimatta, että pidin lopun paljastuksesta. Hyvä ja paha eivät ole mitenkään yksinkertaisia, tai edes helposti erotettavia, asioita. Näköjään sarjakin tajusi sen. Yksi asia kuitenkin ärsytti minua: Miksi joka ainoaan takaumaan pitää tunkea päämotivaatioksi juuri rakkauden kohde?

Storybrookessa muodonmuutoksen tehnyt Rumple sai Pahan Kuningatarten ja Hyden vieraakseen. He haluavat erään tietyn kaulakorun. Ja vielä mitä, kaksikolla ei ole mitään aikomusta maksaa siitä. Rumple ei tietenkään pidä asiasta, joten hän yritti tappaa Hyden taikuutensa avulla. Se ei kuitenkaan onnistu. Niinpä Rumplella ei ollut muuta mahdollista kuin antaa vierailleen heidän haluamansa korun.

Heidän lähtiessä kaupasta Rumple kuitenkin muistutti pahaa kuningatarta lupauksestaan olla vahingoittamatta Belleä millään tavalla. Paha Kuningatar vahvisti sen, mutta muistutti, ettei Hydestä ollut mitään puhetta. Saatuaan kaulakorun roistot eivät pitänyt sitä itsellään, vaan antoivat sen Tohtori Jekyllille piinatakseen häntä. Koru nimittäin kuului Marylle.

Tohtori Jekyll sai myös sankareidemme huomion. He halusivat tietää, missä vaiheessa hänen seeruminsa oikein on. Hän joutui kertomaan heille, että se on vielä kesken. Onneksi siihen olisi ratkaisu. Rumple auttoi häntä kerran, miksei siis nytkin. Regina menikin kysymään miehen apua. Hänen ja muiden sarjan päähenkilöisen ollessa poissa Paha Kuningatar ja Hyde kävivät visiitillä Tohtori Jekyllin luona.

Paha Kuningatar oli loitsinut koruun etsintätaian, joten mies oli helppo löytää. Jekyll kuitenkin tuhosi mieluummin kovan työnsä tuloksen kuin antoi sen roistoille. Reginan ja Rumplen tullessa paikalle tohtori kuitenkin kertoi piilottaneensa osan seerumista. Rumple voi siis viimeistellä hänen työnsä. Sen tehtyään mies kuitenkin tahtoi seerumin itselleen. Keinolla millä hyvänsä.

Hän ottikin tohtorin sydämen tämän rinnasta ja uhkaa tappaa sen omistajan, jos he eivät anna seerumia hänelle. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin totella. Toisaalla Hyden vankilapaosta tietävät Emma ja David etsivät miestä, suunnitelmissa vangita tämä uudestaan. He löytävätkin Hyden. Vangitseminen olikin se hankalampi osa. Hyde voitti kummatkin, ainakin väliaikaisesti.

Hyden paetessa paikalta hän kuitenkin törmäsi Rumplen tikariin. Kirjaimellisesti. Pimeä Olento oli laittanut seerumin siihen. Yllätykset eivät kuitenkaan lopu siihen. Hyde tunsi kuin tunsikin ns. ”hyvän puolensa”, niinpä hän oli vaihtanut seerumin. Tiedon annettuaan hän otti tikarin mahastaan, tuhosi alkuperäisen seerumin kaikkien nähden ja komensi Rumplea viemään hänet Bellen luokse.

Pimeän olennon ei auttanut muu kuin totella. Tässä välissä pitää huomauttaa, että Rumple toimi erittäin tyhmästi. Miksi hän laski tikarin käsistään? Se on kutakuinkin ainut asia, jolla häntä voi hallita. Luulisi miehen siis pitävän siitä parempaa huolta. Niin minä tekisin. Hänen yllätyksensä oli kuitenkin melkoinen, kun Hyde ei vahingoittanut Belleä. Sen teki naisen seuraksi laivalle mennyt Tohtori Jekyll.

Hänen motivaationaan oli kosto Maryn kuolemasta. Ilmeisesti vastuun kanto omista teoistaan ei kuulu niin sanotun hyvän puolen, hyviin ominaisuuksiin. Rumple on tehnyt elämänsä aikana paljon pahaa, enkä minä puolusta häntä mitenkään. En edes väitä, ettei hänellä olisi Maryn kuolemaan osaa, eikä arpaa. kyllä on. Hän ei kuitenkaan tappanut naista, vaan Tohtori Jekyll.

Rumplella oli oma osansa myös Bellen ahdinkoon. Siis muustakin kuin ilmiselvästä syystä. Hän oli aikaisemmin vanginnut Belle Jolly Rogeriin, suojaloitsun avulla. Niinpä nainen ei päässytkään pois laivalta. Onneksi Belle ei ole yksin. Hän kutsui Koukun apuun, häneltä aikaisemmin saamaansa simpukankuoren avulla. Mies kuuli kutsun ja auttoi Belleä tappamalla Tohtori Jekyllin, ja samalla myös Hyden.

Sankareillemme, ja katsojille, selvisi viimein keino tappaa Paha Kuningatar. Heidän tarvitsee vain tappaa Regina. Ja meidän teeskennellä, että nainen muka olisi todellisessa vaarassa. Sarja ei tapa häntä yhtä varmasti, kuin se ei tapa Emmaakaan. Sanokaa minun sanoneen. Jos tappaa, lopetan sen katsomisen. Sen voin luvata jo tässä vaiheessa. Regina on nimittäin parasta, mitä sarjalla on tarjolla.

Jos minulta kysytään, Tohtori Jekyllin ja Herran kuolema tapahtui liian pian. Ei Tohtori Jekyllin kohdalla. Tai ehkä vähän hänenkin. Viime jakson jälkeen olisin halunnut nähdä hänen työskentelevän Tohtori Whalen, toiselta nimeltään Tohtori Frankensteinin, kanssa. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Myös Hyden Ja Pahan Kuningattaren yhteistyössä vain olisi ollut niin paljon potentiaalia, joka heitettiin nyt täysin hukkaan.

Ei sillä, että Paha Kuningatar tarvitsisi paria. Hän pärjää hyvin yksinkin. Itseasiassa enemmän kuin hyvin. Sarjaa ei voi kehua tarpeeksi siitä, että se keksi tuoda hänet takaisin. Se oli harvinaisen hyvä idea. Muuten heidän kuolemansa ei herättänyt suuria, tai edes pieniä, tunteita oikein mihinkään suuntaan. En välittänyt hahmoista juuri millään tavalla heidän eläessäkään, miksi tekisin niin heidän kuollessa.

Jakson toinen tarina keskittyi Snow:hun, tarkemmin sanottuna hänen ensimmäisestä päivästään opettaa lapsia. Sivujuoni ei juuri käynyt järkeen. Ymmärrän kyllä Snow:n halun opettaa. Se ei ollut ongelmana. Se, miten hän opetti, aiheutti puolestaan päänvaivaa. Hän esimerkiksi opetti kahta ainetta samaan aikaa, piti kokeen heti ensimmäisenä päivänä ja lopulta päätyi opettamaan jousensa avulla.

En ole ammattilainen, mutta huomaan tavassa paljon väärää. varsinkin kuin viimeksi Snow opetti sellaisia asioita kuin linnunpönttöjen tekoa. Se on kaukana fysiikasta. sivujuoni ei kuitenkaan mennyt täysin hukkaan. Snow nimittäin tapasi toisen opettajan, Shireenin, joka paljastui jakson lopulla Jasmineksi. Se ei yllättänyt oikein ketään, varsinkin kuin hänen tuloaan markkinointiin mediassa suurellisesti.

Mitä prinsessa sitten teki koulussa? Hän etsi Aladdinia, melko varmasti Jafariksi paljastuvan Oraakkelin kanssa. Eli Aladdin ja kumppanit pääsivät vihdoin pelilaudalle. Sitä onkin hehkutettu jo kauan ennen kuudennen kauden alkamista. Rakastin kyseistä elokuvaa, joten olen varovaisen toiveikas sen Olipa Kerran-version suhteen. Ainakaan sarja ei ole ”valkopessyt” hahmoja. Niin kuin olisi voinut hyvin käydä.

Toisaalta odotin paljon myös Kuningas Arthurin tarinnalta suhteen ja tiedämme, miten siinä kävi. sarja pilasi tarinan lähes täysin, minun ja monen muun pettymykseksi. Odotuksia ei siis kannata asettaa epärealistisen korkealle. Sentään Jasmine vaikuttaa jokseenkin kiinnostavalta hahmolta. Siis sen vähän perusteella, jota häntä pääsi näkemään. Mielipiteeni voi vielä muuttua täysin.

Pidin jaksosta, paljonkin. Ilokseni voinkin sanoa, että sarja näyttää menevän koko ajan parempaan suuntaan. Sarjan tekijät sanoivat hakevansa ensimmäisen kauden tunnelmaa ja näillä näkymin he vielä onnistuivatkin siinä. Onneksi en luovuttanut sen suhteen, niin kuin viime kaudella mietin. Toivottavasti suunta jatkuu samana. Kausi on vasta nuori, joten se ei ole ollenkaan varmaa.

Jakso hyötyi siitä, että Emmaa, Henryä ja Davidia ei juuri nähty. Näin keskipisteen saivat paljon heitä kiinnostavat hahmot. Pidin myös siitä, että yleensä sivuun jäävät Koukku ja Belle saivat jotain järkevää tekemistä. Ja, että Belle ei vieläkään palannut takaisin epäterveeseen suhteeseen miehensä kanssa. Tämän yrityksistä huolimatta. Nautin myös lopun SwanQueen-hetkestä, vaikkei heistä koskaan paria tulekaan.

Annan jaksolle neljä ja puoli tähteä. Koska Paha Kuningatar. Ja Jasmine. Jatkakaa samaan malliin! Niin kohta voisin jopa uskoa, että viides kausi oli vain paha uni.