The Walking Deadin sisarsarjan, Fear The Walking Deadin, toinen kausi sai juuri päätöksensä. Nyt kerron, millaiset fiilikset kaudesta oikein jäi. JUONIPALJASTUKSIA!!!
Ensimmäisellä kaudella Madison (Kim Dickens), hänen miehensä Travis ((Cliff Curtis) sekä heidän laajennettu perheensä onnistuivat pakenemaan Kulkijoita (sarjan nimi zombeille) salaperäisen ja moraalisesti arveluttavan Victor Strandin (Colman Domingo) jahtiin. Toinen kausi aloitettiinkin veden päällä. Luonnollisesti sekään ei ole vailla vaaroja, vaan ryhmää uhkaa niin ihmiset kuin Kulkijatkin.
Fear the Waling Dead on hyvä sarja ja toinen kausi oli vastaavasti hyvä kausi. Ei ihan niin hyvä kuin The Walking Dead, mutta lähelle. Zombit eivät edelleenkään ole lempiteemojani tv-sarjalle, sillä ne ovat turhan yksinkertaisia ollakseen edes jokseenkin mielenkiintoisia hirviöitä. Mutta toisaalta sarjan ne jäävät kummassakin sarjassa lähinnä statistin osaan. Päähuomion saa ihmisten selviytymiskamppailu.
Vaikka kyseessä on spin offi, Fear the Walking Dead toimii hyvin myös omana sarjanaan. Sitä voi hyvin katsoa, vaikka The Walking Dead ei olisikaan ennestään tuttu. sarja sopii kuitenkin erityisen hyvin juuri The Walking Deadin faneille. He voivat tutustua maailmaan aiempaa syvemmin, saaden samaan aikaan sekä jotain uutta ja ihmeellistä, että jotain jo hyväksi havaittua.
Pidin veneosuudesta, enkä vähiten siksi, että se tarjosi genreen jotain ennen näkemätöntä. Kausi kuitenkin meni erityisen kiinnostavaksi silloin, kuin päästiin kuivalle maalle. Suurin syy tähän oli juuri uusi miljöö, joka tarjosi samalla erilaisia ihmisiä, erilaisine uskomuksineen. Kulttuurierot, ja miksei kielierotkin, puolestaan antavat aina oivan maaperän laatudraamalle.
Ensimmäisellä kaudella Madison (Kim Dickens), hänen miehensä Travis ((Cliff Curtis) sekä heidän laajennettu perheensä onnistuivat pakenemaan Kulkijoita (sarjan nimi zombeille) salaperäisen ja moraalisesti arveluttavan Victor Strandin (Colman Domingo) jahtiin. Toinen kausi aloitettiinkin veden päällä. Luonnollisesti sekään ei ole vailla vaaroja, vaan ryhmää uhkaa niin ihmiset kuin Kulkijatkin.
Fear the Waling Dead on hyvä sarja ja toinen kausi oli vastaavasti hyvä kausi. Ei ihan niin hyvä kuin The Walking Dead, mutta lähelle. Zombit eivät edelleenkään ole lempiteemojani tv-sarjalle, sillä ne ovat turhan yksinkertaisia ollakseen edes jokseenkin mielenkiintoisia hirviöitä. Mutta toisaalta sarjan ne jäävät kummassakin sarjassa lähinnä statistin osaan. Päähuomion saa ihmisten selviytymiskamppailu.Vaikka kyseessä on spin offi, Fear the Walking Dead toimii hyvin myös omana sarjanaan. Sitä voi hyvin katsoa, vaikka The Walking Dead ei olisikaan ennestään tuttu. sarja sopii kuitenkin erityisen hyvin juuri The Walking Deadin faneille. He voivat tutustua maailmaan aiempaa syvemmin, saaden samaan aikaan sekä jotain uutta ja ihmeellistä, että jotain jo hyväksi havaittua.
Pidin veneosuudesta, enkä vähiten siksi, että se tarjosi genreen jotain ennen näkemätöntä. Kausi kuitenkin meni erityisen kiinnostavaksi silloin, kuin päästiin kuivalle maalle. Suurin syy tähän oli juuri uusi miljöö, joka tarjosi samalla erilaisia ihmisiä, erilaisine uskomuksineen. Kulttuurierot, ja miksei kielierotkin, puolestaan antavat aina oivan maaperän laatudraamalle.
Hahmoista suosikkini oli Madison, Victor ja Nick. Pidin myös Danielista. Inhokkeja oli eräänlainen kauden epävirallinen pahis Chris ja hänen tapaamansa kusipäiden jengi, joista olisi voinut tulla kiinnostavia roistoja, jos he eivät olisi niin karikatusoituja. Kaudesta puuttuikin juuri niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin vangitseva pääroisto. Toisin kuin The Walking deadissa, jossa heitä riittää.
Muut eivät juuri herättäneet tunteita puolesta, eikä vastaan. Syykin tähän on yksinkertainen. Sarja nimittäin keskittyi syventämään vain muutamaa hahmoa. Muut vain tavallaan olivat paikalla. Heistä suurin osa jäikin yksiulotteiseksi, mikä ei haittaisi, jos kyseessä ei olisi hahmovetoinen sarja tai jos ongelma olisi havaittavissa vain sivuhahmojen kohdalla. Valitettavasti tästä kärsi myös suuri osa päähahmoistakin.
Hahmojen suurimmalla ongelma ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä heidän yksiulotteisuuden kanssa. Se oli heidän kykynsä tehdä naurettavia ja siten myös epäuskottavia huonoja päätöksi. Lisäksi en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, ettei huumeriippuvaisella Nickillä ollut minkäänlaisia sivuoireita. Kyseessä ei ole iso asia, mutta se vaikutti katsomiskokemukseen, ei pilannut sitä, mutta vaikutti kuitenkin.
Kokonaisuudessaan Fear of Walking Deadin toinen kausi ei ollut yhtään hullumpi, vaikka sillä olisikin vielä paljon parantamisen varaan. Kolme ja puoli tähteä.
Muut eivät juuri herättäneet tunteita puolesta, eikä vastaan. Syykin tähän on yksinkertainen. Sarja nimittäin keskittyi syventämään vain muutamaa hahmoa. Muut vain tavallaan olivat paikalla. Heistä suurin osa jäikin yksiulotteiseksi, mikä ei haittaisi, jos kyseessä ei olisi hahmovetoinen sarja tai jos ongelma olisi havaittavissa vain sivuhahmojen kohdalla. Valitettavasti tästä kärsi myös suuri osa päähahmoistakin.
Hahmojen suurimmalla ongelma ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä heidän yksiulotteisuuden kanssa. Se oli heidän kykynsä tehdä naurettavia ja siten myös epäuskottavia huonoja päätöksi. Lisäksi en voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, ettei huumeriippuvaisella Nickillä ollut minkäänlaisia sivuoireita. Kyseessä ei ole iso asia, mutta se vaikutti katsomiskokemukseen, ei pilannut sitä, mutta vaikutti kuitenkin.
Kokonaisuudessaan Fear of Walking Deadin toinen kausi ei ollut yhtään hullumpi, vaikka sillä olisikin vielä paljon parantamisen varaan. Kolme ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti