Muistathan Tuhkimon...

Tervetuloa Olipa Kerran  jaksoarvostelun pariin. Nyt on vuorossa kuudennen kauden kolmas, "The Other Shoe”-niminen jakso. Siinä päähuomion saa Disney-prinsessoista tunnetuimpia, Tuhkimo.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää tavalliseen tapaan juonipaljastuksia. Jos haluat välttää niitä kuin ruttoa, lukeminen kannattaakin lopettaa tähän.

Aikaisemmin tapahtunutta: Takaumissa Tuhkimo teki sopimuksen Pimeyden Olennon kanssa ja sai näin prinssinsä. Hän myös myi vahingossa oman lapsensa tälle. Paljon myöhemmin Emma auttoi häntä saamaan lapsensa takaisin. Nyt prinsessa elää normaalia elämää Storybrookissa. Niin hyvin ei mene sankareillamme, joiden tehtävänä on voittaa kuvioihin ilmestynyt Paha Kuningatar. 

Tuhkimo on yksi ikonisimmista Disney-prinsessoista. Onkin pieni ihme, ettei hahmoa ole juuri nähty nimenomaan Disneyn-tarinoihin keskittyneessä Olipa Kerrassa. Ei hahmo oltu täysin unohdettukaan. Hänellä oli oma pelkästään häneen keskittynyt jaksonsakin ja kyllähän hän vilahti joskus kohtauksen taustalla. Se ei kuitenkaan ole paljon noinkin tunnetulta hahmolta.

Suurimmaksi osaksi juuri hänen tarinaansa keskittynyt "The Other Shoes" teki asiaan kuitenkin muutoksen. Se kertoi Tuhkimo-elokuvastakin tutun tarinan, sarjan omilla twisteillä maustettuna tietenkin. Ehkäpä tämä tarkoittaa, että myös sellaiset prinsessat kuin Aurora tai Ariel pääsee vielä joskus sarjan keskipisteeseen. Ainakin toivon niin, sillä he ovat pysyneet yhtä näkymättämissä kuin Tuhkimokin.

Nyt kuitenkin itse jakson pariin. Aloitan tuttuun tapaani taas takaumista. Ne alkoivat hyvin tunnettuun tapaan. Prinssi Thomasin palvelijan kutsuessa Tuhkimon äitipuolen, Lady Tremainen ja siskopuolen juhliinsa. Tuhkimo pyysi päästä mukaan, mutta turhaan. Asiaa ei auttanut edes se, että hänellä oli juhliin sopiva mekkokin valmiina. Varsinkin kuin toinen siskoista poltti sen karusti.

Sitten takaumat pomppasivat Pimeän Olennon kanssa tekemän sopimuksen jälkeiseen aikaan. Hyvin vaatetettu Tuhkimo osallistui prinssin juhliin, tapasi prinssin ja ehti rakastuakin häneen. Vain yhden keskustelun jälkeen. Se, että niin käy sarjassa kaiken aikaa tai se, että kohtaus on suoraan Tuhkimo-elokuvasta, ei tee asiasta yhtään uskottavampaa. Tai hyvää esimerkkiä lapsille.

Enne juhlien loppua Tuhkimo kuitenkin huomasi Thomasin antavan ruusun hänen siskopuolelleen Clorindalle ja lähti itkien kotiinsa, jossa hän teki mielenkiintoisin löydön. Hänellä oleva avain avasi portin tuntemattomaan maahan. Minun tuskin tarvitsee kertoa kyseisen maan olevan Keskeneräisten Tarinoiden Maa. Hän myös tapasi siskopuolensa, joka paljasti olevansa rakastanut Thomasin palvelijaan Jacobiin.

Prinssi toimi vain viestin viejänä, koska hänen äitinsä ei ikinä hyväksyisi suhdetta. Tuhkimolla oli ratkaisu valmiina. Hänen äitipuolensa ei ikinä löytäisi Clorindaa ja hänen rakastettuaan portaalista. Suunnitelma oli enää toteuttamista vaille valmis. Clorinda menikin kertomaan suunnitelmasta rakastetulleen. Valitettavasti juuri silloin Lady Tremaine tuli sekoittamaan tyttöjen suunnitelman pahemman kerran. 

Hän kiristi Tuhkimolta tiedon tyttärensä sijainnista uhkaamalla rikkoa tämän lasikengän. Ainoan todistuksen siitä, että hän oli juuri se, jota prinssi etsi. Tuskin olen ainut ainut, jonka mielestä koko juonenkäänne oli harvinaisen tyhmä. Eikö prinssi tunnistaisi häntä jo ulkonäkönsä perusteella? Hyvin pian Tuhkimo saikin siihen vastauksen: Kyllä. Tuhkimon luokse päässyt Thomas tunnisti kuin tunnistikin hänet.

Snow oli käyttänyt jäljittäjän taitojaan ja auttanut Thomasin löytämään Tuhkimon luokse. Kyllä, hän oli mukana juhlissa ja jopa puhui Tuhkimon kanssa. Se ei kuitenkaan ollut juonen kannalta oleellista, ennen tätä kohtausta. Pari kihlautui keskenään ja Tuhkimo ryntäsi auttamaan pettämäänsä siskoaan. Hän tuli kuitenkin liian myöhään. Lady Tremaine ehti jo paikalle.

Tuhkimo kertoi hänen kihlauksestaan kuvitellen jostain syystä sen auttavan asiaa. En tiedä miksi. Se saikin Lady Tremainen päättämään menevänsä itsekin Keskeneräisten Tarinoiden Maahan, jossa hän odottaisi parempia aikoja kaikessa rauhassa. Hän otti luonnollisesti myös tyttärensä mukaansa. Tuhkimo siis sai haluamansa, mutta kovaan hintaan.

Takaumissa oli paljon hyvää. Pidin siitä, että Ilkeä äitipuoli oli yhtä ilkeä kuin Disneyn-versiossakin. Pidin siitäkin, että toinen siskopuolista ei ollutkaan niin paha. Se, ettei prinssi tarvinnut kenkää tunnistaakseen Tuhkimon oli hyvä korjaus Tuhkimo-elokuvaan. Se olikin koko elokuvan epäloogisin kohta. Ja siinä oli puhuvia eläimiä. Eläimistä puheenollen, hiiri-Gus oli kyllä söpö. Pidin siitäkin.

Valitettavasti takaumista löytyi jonkin verran huonoakin. Suurin vika oli se, että takaumat kierrättivät melko tarkasti Reginan ja Snow:n tarinan, pienoisen muutoksen. Nyt Snow:n tilalle oli vain vaihdettu Tuhkimo ja Reginan Clorinda. Eikö sarja voisi keksiä jotain uutta? Jotain, joka pelaisi katsojien odotuksia vastaan. He kuin tuntevat jo sarjan kaavat jo erittäin hyvin. Keino toimi Cruella De Villin tarinan kohdalla.

Storybrooke. Nykyaika. Päätarina alkoi Reginan ja Snow:n yrittäessä saada Hyden puhumaan lasagnen keinoin. Sivuhuomautus: minulle keino toimisi melko varmasti. Ainakin, jos kyse on Reginan lasagnesta. Epäilen kuitenkin Hyden olevan niin helposti suostuteltavissa. Sitä emme kuitenkaan saa tietää, sillä Paha Kuningatar oli ehtinyt ensin. Ja hän oli tarjonnut vangille koko aterian.

Toisaalta Tuhkimo, kirousnimeltään Ashley, oli yllättävän kiinnostunut Keskeneräisten Tarinoiden Maan pakolaisista. Hieman myöhemmin hänen huolestunut miehensä meni Emman puheille. hän kertoi aseensa olevan kadonnut ja, että Tuhkimon äitipuoli sekä siskopuoli olivat pakolaisten mukana. Pelastaja lupasikin auttaa. Hän jopa pyysi Henryn ja Koukun mukaan.

Ensimmäiseksi hän etsi Tuhkimon hänen kenkänsä avulla. Luonnollisesti. Sitten hän yritti puhua tytölle järkeä. Tämä kertoi, ettei hänellä ole aikomustakaan tappaa siskoaan, vaan pelastaa hänet. Sitten hän lähti toteuttamaan suunnitelmaansa. Emma yritti pysäyttää hänet taikansa avulla, muttei onnistunut siinä. Reistaileva taikuus on yksi hänen kärsimistään oireista.

Juuri silloin paikalle saapui Paha Kuningatar, jolla ei ollut sitä ongelmaa. Siitä seurasi Emman ja Pahan Kuningattaren välistä nokittelua, mitä olen kaivannut ensimmäisen kauden jälkeen. Se on nimittäin parasta, mitä sarjalla on tarjota. Paha Kuningatar lopetti nokittelun taikomalla Emman, Henryn ja Koukun pois tieltään. Toisaalla Tuhkimon tie vei kurpitsatarhaan, josta hän löysikin siskopuolensa.

Clorinda näytti olevan vahingoittunut, joten hän laski aseensa ja meni auttamaan häntä. Se oli virhe. Siinä samassa lady Tremaine astui esiin. Hän nosti Tuhkimon aseen maasta ja osoitti sillä Storybrookesta löytämäänsä Jacobia. Tuhkimo kuitenkin meni rohkeasti aseen eteen. Niinpä Lady Tremaine pisti häntä kävelykeppinsä terävällä päällä. Ei siis ampunut tätä aseellaan, niin kuin olisi voinut luulla.

Onneksi hetkeä aikaisemmin Emma ja kumppanit olivat selvittäneet Tuhkimon tarinan ja päätelleet siitä hänen olinpaikkansa. Kannatta muistaa, että Emma työskenteli aikoinaan palkkionmetsästäjänä, eikä ne taidot ihan heti unohdu. Tällä kertaa nainen tarvitsi kuitenkin pienoista kannustamista, mikä kertoi karua kuvaa siitä, kuinka riippuvaiseksi Pelastaja on tullut taikuudesta.

Koukku vangitsi Ilkeän äitipuolen ja Emma käytti taikuuttaan parantaakseen Tuhkimon. Hieman epäröiden tosin. Ilkeä äitipuoli vangittiin ja rakastavaiset saivat toisensa. Viimeisessä kohtauksessaan nainen keräsi roskia, mikä herätti kaksi kysymystä: Kuinka nopea oikeus oikein on Storybrookessa? Miksi murhanyrityksestä saa vain yhdyskuntapalvelua? Se on vakava rikos.

Paha Kuningatar ei tietenkään pitänyt juonen saamasta käänteestä. Niinpä hän vapautti Hyden sellistään. Kyllä, Hyde on vapaa. Miksi Paha Kuningatar vapautti miehen vasta nyt? Ja miksi sankarimme eivät aavistaneet sitä etukäteen? Joka tapauksessa kaksikon yhteistyötä on varmasti viihdyttävä seurata. Toivonkin heidän, tai ainakin Pahan Kuningattaren olevan kuvioissa vielä pitkään.

Päätarinan lisäksi jaksossa nähtiin tietenkin myös jokunen sivutarina, joista kerron nyt lyhyesti. Ensimmäinen niistä keskittyi Emmaan, joka haluaisi edetä pidemmälle Koukun kanssa, mutta ei voi, koska hän tulee kuolemaan hyvin pian. Archien mielestä hänen ei kuitenkaan kannata antaa asian vaikuttaa hänen elämäänsä. Olen samaa mieltä. Varsinkin kuin epäilen Emman oikeasti kuolevan.

Loppuen lopuksi Emma päättikin totella psykiatrin neuvoja. Hän pyysikin Koukkua asumaan luokseen. Koukku otti tarjouksen ilolla vastaan. Tämä on hyvä uutinen parin faneille, joita varmasti riittää. Minulle se ei puolestaan aiheuttanut tunteita puolesta tai vastaan. CaptainSwan on parina hivenen tylsähkö. Toki minunkin on pakko myöntää, että Koukku osoitti jaksossa kyllä ihailtavaa kärsivällisyyttä.

Toinen sivujuoni liittyi Charmingeihin. Snow halusi päästä elämään normaalia elämää, David puolestaan tietää, kuka tappoi hänen isänsä. Hän pääsikin lähemmäs totuutta tehtyään sopimuksen Herra Goldin kanssa. Davidin piti viedä Pimeän Olennon tekemä kasetti Bellelle. Siitä hyvästä hän sai eräänlaisen Lumotun Metsän poliisiraportin, jossa selvisi Pahan Kuningattaren puhuneen totta.

Nyt hän etsii isänsä murhaajaa, joka paljastuneen Koukuksi. Sano minun, ja monen muun nettikeskustelijan, sanoneen. Storylinen parasta antia oli kuitenkin se, että he ja Regina yhdistivät Tohtori Whalen, tunnetummalta nimeltään Tohtori Frankesteinin, ja Tohtori Jekylin. Siitä päästäänkin sarjan suurimpaan ongelmaan: sankarit eivät ole läheskään yhtä kiinnostavia kuin roistot.

Jakso herätti, tavalliseen tapaan, paljon kysymyksiä, kuten mitä Tuhkimon toiselle siskopuolelle oikein kuuluu. Tai kuinka paljon hiulakkaa Lady Tremaine oikein käyttää. tai miksi David jatkaa isänsä murhaajan etsintää, vaikka Snow nimenomaan toivoi toisin? Luulen, että vain viimeiseen kysymykseen tullaan samaan vastaus. Muut jäävät katsojien mielikuvituksen varaan.

Taitaa kuitenkin olla vielä hätiköityä sanoa, että sarja olisi palaamassa ensimmäisen kauden tasoonsa. Se voi kuitenkin olla mahdollista, sillä tekijät alkavat taas muistaa, mikä teki aikoinaan Olipa Kerrasta niin suositun. Eli toisin sanoa Pahan Kuningattaren, hänen ja Emman keskinäiset kamppailut sekä vanhojen tarinoiden uudet versiot. Eli ne samat, jotka mainitsin jo aikaisemmin tässä arvostelussa.

Toki jaksolla oli myös ongelmansa, joista myös kerroin jo aikaisemmin. Enkä vain tässä arvostelussa. Minulla olisikin pari kehittämisehdotusta. En siis tyydy vain valittamaan. Tee sankareistanne kiinnostavampia kuin säkillinen perunoita tai sitten keskity roistoihin. Anna sellaisille roistoille kuin Lady Tremainen vähän omaperäisempiä motiiveja. Ja ennen kaikkea. Tehkää Emmasta vähemmän salaileva.

Kokonaisuudessaan jakso tarjosi parasta Olipa Kertaa moneen kauteen. Tämä tosin taitaa kertoa enemmän tai ainakin yhtä paljon viime kausien huonoudesta kuin jakson hyvyydestä. Neljä ja puoli tähteä.