Katurotat pelastustöissä

Tervetuloa Olipa kerran-sarjan jaksoarvostelun pariin! Tämän viikkoisessa, "Street Rats"-nimisessä, jaksossa Disneyn supersuositun Aladdin-elokuvan hahmot pääsivät vihdoin parrasvaloihin.

En tiedä, onko asia kenellekään epäselvää, mutta kerron kuitenkin jakson sisältävän juonipaljastuksia.

Aikaisemmin tapahtunutta: Prinsessa Jasmine osoittautui yhdeksi Keskeneräisten Tarinoiden maan pakolaiseksi. Hän ei kuitenkaan ole paljastanut henkilöllisyyttään vielä kenellekään. Naisella on syynsä kaupungissa oloon. Hän yrittää löytää Aladdinin. Emma puolestaan pitää edelleen niin näkynsä kuin temppuilevan (pun intented) taikuutensa salassa läheisiltään.

Jakson teema oli Pelastajat ja Pelastajana olemiseen liittyvät uhraukset. Menen teemaan ensin Aladdinin näkökulmasta, jonka tarina vie katsojat eksoottiseen Agrabahiin. Ja tarjosi nostalgialäjäyksen niin Aladdin-elokuvan faneille kuin muuten sitä lapsena katsoville. Takaumat kävivätkin nopeasti läpi koko Aladdin-elokuvan tarinan, tietenkin lisäämällä siihen oman mausteensa.

Agrabah. Kauan aikaa sitten. Tarkempaa aikajanaa sarja ei minulle antanut. Luultavasti siksi, että sarjan tekijätkään eivät pysy perässä sen aikajanan suhteen, eivät ole pysyneet enää pitkään aikaan. takaumat alkoivat Jasminen palkatessa Aladdinin avukseen, etsimään muinaista "Hiomatonta timanttia". Hän tarvitsisi sitä taistellakseen pahaa, hänen isäänsä hallinnassaan pitävää Jafaria vastaan.

Vanhat tarut kertoivat timantin löytyvän Ihmeiden onkalosta, joten sinne sankarimmekin matkasivat. Onkalo löytyikin suorastaan epäuskottavan helposti, samoin timantti. Luonnollisesti heidän onnensa ei jatkunut ikuisesti. Kaksikon saadessaan timantin käsiinsä luolan ansa laukesi ja se alkoi sortua. Heidät pelasti vain Aladdinin taikuus, myös Aladdinin suureksi yllätykseksi.

Hän ei ollut tiennyt itsekään osaansa taikoa. Tai olevansa Pelastaja. Ei ennen kuin Jasmine kertoi sen hänelle. Sarja ei selittänyt, mistä suojattua elämää palatsissaan viettänyt Jasmine tiesi juuri Aladdinin olevan Pelastaja. Tai Aladdinin olemassaolosta ylipäätään. Tai luolan romahtavan, jotta Aladdin voisi saada kykynsä selville. Niin paljon kysymyksiä, niin vähän aikaa. 

Valitettavasti Jasmine ei ollut ainut Aladdinin statuksesta tietävä. Sen tiesi myös Jafar eli juuri hän, joka Aladdinin pitäisi voittaa. Prinsessa poistuttua neuvonantaja menikin tapaamaan Aladdinia. Hän tarjosi varkaalle pakotietä. Tämä voisi poistaa taikuutensa juuri siihen tarkoitetuilla maagisilla saksilla ja elää onkalosta löytyvien rikkauksien turvin pitkän ja onnellisen elämän.

Palatsissa Jasmine yritti puhua isälleen järkeä, turhaan. Jafarin taikuus vaikutti tähän liian syvästi. Palatsiin teleportannut Jafar sai prinsessasta tarpeekseen. Hän taikoikin naisen tiimalasiin. Siinä samassa Aladdin kuitenkin osoitti, ettei hän ottanut tarjousta vastaan. Hän pelasti Jasminen ja onnistui ajamaan Jafarin pois palatsista, ainakin toistaiseksi. Kiero neuvonantaja ei todellakaan aio luovuttaa niin helposti.

Takaumat olivat perus Olipa Kertaa. Siinä ei olisi ollut mitään valittamista, jos kyseessä olisi ollut jotkin muut hahmot. Aladdin, Jasmine ja kumppanit ansaitsevat kuitenkin parempaa. Suurin ongelma oli se, että elokuvan tarina käytiin liian kiireesti läpi. Niinpä siitä jäi puuttumaan paljon oleellista. Mikseivät he laajentaneet tarinaa ainakin toiselle jaksolle, niin siihen olisi mahtunut enemmän? 

Pidän edelleen Jasminesta, joka vielä muistuttaa hyvin paljon elokuvan versiota. Hänen näyttelijänsäkin tekee erinomaista työtä. Jafarkaan ei ole pahikseksi yhtään hullumpi, ei tuo uusikaan. En edes jaksa välittää siitä, että näyttelijä on eri kuin Olipa Kerran Wonderlandissä. Lisäksi takaumien visuaalinen ilme oli positiivinen yllätys, erikoistehosteet kuin eivät ole ikinä kuuluneet sarjan vahvimpiin puoliin.

Olipa Kerran teki yhden asian erilailla kuin yleensä ja takaumat olivat parempia sen takia. Tässä versiossa Aladdinilla ja Jasminella ei syntynyt romanssia. Heillä kyllä oli romanttisia tunteita toisiaan kohtaan, mutta siihen se jäi. Heidän välillä oli kyllä kemiaa ja totta kai tahdon heidän saavan lopulta toisensa. En kuitenkaan ihan niin nopeasti kuin mitä takauma olisi edellyttänyt.

Kokonaisuudessaan takaumat eivät olleet Aladdin-storylinen saaman hehkutuksen veroisia, ei lähimainkaan. Niissä toki oli omat hyvät puolensa, mutta odotin sarjalta enemmän. Ehkä ongelma olikin enemmän minun kuin takaumien itsensä. Sarjan mittakaavassa ne eivät nimittäin olleet hullumpia. Voisin jopa sanoa, että ne olivat himpun verran keskitasoa parempia.

Sitten Storybrookeen, päätarinan pariin. Ensimmäiseksi sain tietää olleeni väärässä. Oraakkeli ei ole valepukuinen Jafar. Hän ei ole enää paljon muutakaan, ei sen jälkeen kuin hänet murhattiin raa’asti. Sankarimme epäilivät paikalta pakenevaa Jasminea, ei suinkaan loogisempaa vaihtoehtoa eli kaupungin ainoaa roistoa Pahaa Kuningatarta. Niinpä he ottivat naisen kuulusteluun. 

Kuulusteluissa prinsessa kertoi heille, kuka hän on ja mitä hän Storybrookessa oikein tekee. Heti kuultuaan, ettei Hyde oli enää maisemissa. Ehkä saamme myöhemmin tietää, mitä niiden kahden välillä oikein oli. Jasminen onneksi Emma uskoi tätä. Hänen ”supervoimansa” oli kuulemma kertonut naisen puhuneen totta. Niinpä Emma ja kumppanit lupasivatkin aittaa naista Aladdinin etsinässä.

Kyllä, Emman niin sanottu supervoimakin tuotiin mukaan. Siis muistutukseksi, Emma luulee pystyvänsä aina sanomaan, valehteleeko joku vai ei. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole. hänen kykynsä, jos sitä nyt voi sellaiseksi sanoa, on parhaimmillaankin hyvin epäluotettava, jos kyseistä kykyä nyt onkaan. Mitä epäilen suuresti. Asiaa ei ole otettu jaksossa käsittelyyn pitkään aikaan.

Toisaalla Paha Kuningatar kaappasi Archien ja ryhtyi esiintymään hänenä. Hänen tappamansa Oraakkeli ei ollut kertonut mitään Emman näystä, joten hän päätti houkutella Pelastajan sanovan sen hänelle itse. Hän seurasikin Emmaa Snow:n ja Davidin asuntoon ja painosti hänen kertomaan salaisuutensa perheelleen. Näin Emma tekikin, vihdoin ja viimein. Sitä onkin jo odotettu.

Pidin asiasta, vaikka olenkin tullut toisiin aatoksiin, mitä asioiden omana pitämiseen tulee. Ei ole normaalia, että kaikki pitäisi kertoa. Edes läheisilleen. Eikö ole jokaisen oma asia päättää, kuuluuko oma mahdollinen kuolema niiden joukkoon? Neuvoisin kuitenkin, että kerrot jollekin luotettavalle henkilölle, jos satut näkemään oman kuolemasi. He voivat auttaa. Jos ei muuten, niin kutsumalla valkotakkiset sedät apuun.

Emman vanhemmat suhtautuivat asiaan odotetun ymmärtäväisesti. Mitä nyt Snow piti pienen saarnan salaisuuksien pitämisen pahuudesta. Reginakin suhtautui asiaan hyvin, jopa saadessaan tietää mahdollisesti olevansa itse Emman tappaja. Se, jos jokin, kertoo hahmon kasvusta. Ohimennen, minusta johtopäätös oli hätiköity. Asiasta ei ole minkäänlaisia todisteita suuntaan tai toiseen.

Valitettavasti Koukku ei ollut yhtä ymmärtäväinen. Pariskunta ei kuitenkaan ehtinyt perehtyä asiaa, Aladdin oli vielä löytymättä. He kokeilivat etsintätaikaa löytääkseen Aladdinin. Turhaan. Varas oli varastanut kaiken omistavansa, joten niitä ei voitu käyttää hänen jäljittämiseensä. Regina päättikin ottaa kovemmat keinot käyttöön Aladdinin etsinnän suhteen. 

Hän auttaisi Emmaa kuin vielä voi. Hän teki juoman, joka yhdisti Pelastajat toisiinsa maagisesti. Emma joi juoman ja porukka lähti seuraamaan häntä. Taikuus vei heidät kryptaan, erittäin pahaenteisesti. Koska Jasminen miehelle antama koru lepäsi yhden ruumiin luota, he päättelivät Aladdin kuolleen.

Muiden poistuessa Emma ja Henry keskustelivat tilanteesta ja lähinnä Henryn vastuusta siihen. Ilman häntähän Emmasta ei olisi tullut Pelastaja, eikä tämä siis olisi varassa. Keskustelu oli voimakas ja hyvin tarpeellinen kohtaus, jossa Emma vieläpä osoitti hänelle epätyypillistä itsetietoutta. Se kuin ei ole naisen vahva puoli.

Aladdinilta Emma sai tietää Pelastajan taikuuden hävittävistä saksista ja vieläpä Aladdinin käyttäneen sitä. Minusta tämä on hyvä uutinen. Jotenkin pidän ajatuksesta, että Emma on ainut Pelastaja. Se tekee naisesta ainutlaatuisen, ainakin periaatteessa. Käytännössä ensimmäisen kirouksen rikkomisen jälkeen Emma ei ole tehnyt mitään, mitä muutkaan hahmot eivät voisi tehdä.

Kaksikon keskustellessa Emma neuvoi Aladdinia paljastaa Jasminille olevansa elossa. Ja sen, että hän ei ole enää pelastaja. Valheet ovat pahasta. paraskin puhuja. Emmalla on jo pitkä historia salaisuuksien pitämisestä perheeltään. Hahmojen kykenemättömyys oppia virheistään onkin yksi sarjan pitkään jatkuneista ongelmista. Oikeastaan, minkä tahansa hahmon kohdalla.

Pääjuoni loppui Emman päätettyä heittää kyseiset maagiset sakset meren pohjaan tai paremminkin pyytäessä Koukku tekevän sen. Entinen merirosvo ei kuitenkaan suorittanut tehtävää. Vaikka siirto oli kieltämättä kusipäinen, hän ei noudattanut asianomaisen suoraa toivetta, häntä on vaikea syyttääkään siitä. Kyseessä on kuitenkin Emman henki, ei enempää eikä vähempää.

Sivujuonessa Paha Kuningatar ja Zelena viettivät hieman siskoaikaa. Samalla Zelena päätti siirtyä kokonaan pahalle puolelle. Hyvä niin, sillä naisen empiminen alkoi käydä jo vanhaksi. Sanottakoot vielä, että Pahan Kuningattaren ja Zelenan kohtaukset tarjosivat jakson parasta antia. Se ei kerro jaksosta mitenkään hyvää, sillä päähuomio ei suinkaan ollut heissä, vaan Aladdinissa.

Jakso oli pienoinen pettymys. Ei se huonokaan ollut, mutta ei tarpeeksi hyvä odotuksiini nähden. Ei jakso aivan huonokaan ollut. Siinä löytyi myös paljon hyvää. Pidin siitä, että suurimmat uhkat olivat tällä kertaa sisäisiä. Ja siitä, että paljastuksen jälkeen Regina ei vaipunut itsekritiikin syviin syövereihin, vaan toimi yhteisen hyvän vuoksi. Paha Kuningatar puolestaan jatkoi herkullisena pahiksena.

Sitten huonoihin puoliin. Minusta Emman paljastuksen olisi pitänyt tulla häneltä itseltään. Paha Kuningatarkin näyttää enemmän haukkua kuin purra. Hän ei ole oikeastaan tehnyt vielä oikein mitään pahaa, Oraakkelin tappamista lukuun ottamatta. Sekään ei oikein herättänyt minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen. Hahmoon ei oikein päästy tutustumaan missään vaiheessa.

Kokonaisuudessaan minulla on jaksosta enemmän hyvää kuin pahaa sanottavaa. Sitä pahaakin kyllä löytyi. Ei kuitenkaan enemmän kuin sarjan muissakaan jaksoista. Jakso ansaitseekin neljä tähteä.