Kolme naista murhamysteerin keskiössä

Katsoin vähän aikaa sitten Paula Hawkinsin saman nimiseen suosittuun kirjaan perustuvan nainen junassa-trillerin. Nyt kerron, mitä mieltä olen elokuvasta. Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia.

Rachelin (Emily Blunt) elämä tuntuu menevän alaspäin hänen erottuaan miehestään Tomista (Justin Theroux) ja tämän naitua entisen rakastajansa Annan (Valkoisesta Kuningattaresta tuttu Rebecca Ferguson). Ainoa valopilkku hänen elämässään elämässä on hänen entisen kotitalonsa naapurissa asuva täydelliseltä vaikuttava pariskunta, Megan (Haley Bennett) ja Scott (Luke Evans). 

Niinpä Meganin kadottua mystisesti, nainen alkaa tutkia tapausta, johtolankanaan vain naisen suhde vieraaseen mieheen. tapauksesta henkilökohtaisen tekee myös se, että Rachel itsekin on epäiltyjen joukossa, eikä edes hän ole täysin varma syyttömyydestään. Hän ei runsaan juomisensa takia muista tapahtumaillasta juuri mitään. Paitsi sen, että hän oli tapahtumapaikalla.

Ensimmäiseksi minun kannattaa mainita, etten ole lukenut kirjaa. Olen kyllä etsinyt sitä kirjastosta, mutta en ole saanut sitä vielä käsiini. Kirjan suosion, ja siitä tehdyn elokuvan takia, se on ollut ahkerassa lainassa. Luonnollisesti en siis voi vertailla kirjaa ja elokuvaa keskenään. Jos arvailla pitää, sanoisin kirjaa paremmiksi. Niin se kokemukseni mukaan yleensä on. En kuitenkaan missään nimessä sano elokuvan olleen huono.

Itseasiassa minulle jäi elokuvasta enimmäkseen positiivinen kuva. Jos tietää saman ohjaajan olleen asialla myös Gone Girl-hitissä, tämä ei liene mikään yllätys. Tai siltä ainakin vaikuttaa muiden arvostelujen perusteella. Itse en siis ole elokuvaa nähnyt, onnistuin pilaaman sen itseltäni, mutta olen kuullut siitä paljon kehuja. Niinpä en voi sanoa varmuudella elokuvan olevan maineensa veroinen.

Nainen Junassa tarina nojaa enemmän henkiseen puoleen kuin fyysiseen, mikä voi olla haaste elokuvan kannalta. Elokuva selvisi kuitenkin haasteestaan ilmiömäisesti. Katsojat pääsivät hahmojen, tietenkin erityisesti kolmen pääosassa nähtävän naisen, pään sisään. Tai minun tapauksessa kahden. Anna jäi hieman vieraaksi. Sain kuitenkin hyvän kuvan myös siitä, mitä hän ajattelee.

Elokuvassa oli siis kolme päähenkilöä: Rachel, Megan ja Anna. Heistä kaikki saivat oman näkökulmansa kuuluviin. Myös voice-overin muodossa. Niitä oli kuitenkin käytetty säästeliäästi, syystäkin. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Päähenkilöiden määrä olisi voinut tehdä elokuvasta sekavan, varsinkin kuin mukaan oli ympätty monenlaisia takaumia. Pysyin kuitenkin elokuvan mukana erinomaisesti.

Itse elokuvan tarina oli erinomainen. Se piti otteessaan alusta loppuun asti ja onnistui jopa yllättämään katsojat. Ainakin ne, jotka eivät ole lukenut kirjaa. ja yllättäväkin. Nautin suuresti saadessani sitä selville pala palalta. Voisin kuitenkin, että matka oli tällä kertaa määränpäätä kiinnostavampi. Elokuvan roiston motivaatio oli nimittäin tavanomaista tavanomaisempi. En tietenkään paljasta siitä tämän enempää. 

Emily Blunt oli erinomainen roolissaan alkoholisoituneena ihmisrauniona, eikä muissakaan näyttelijöissä ole valittamista. Onko siis ihme, että hahmot tuntuivat hyvin todenmukaisilta ja sympaattisiltakin. Virheistään huolimatta, tai ehkä enemmänkin juuri niiden takia. Kukaan ei ole täydellinen todellisuudessakaan. Noin hahmovetoisessa elokuvassa tämä ei ole pelkästään tärkeää, vaan jopa välttämättömyys.

Elokuvaversioon oli tehty yksi hyvin näkyvä muutos. Kirja sijoittuu Lontooseen, mutta elokuva Yhdysvaltoihin, New Yorkiin. Minua muutos ärsytti, vaikka se tuskin veikään mitään olennaista tarinalta. ihan periaatteellisista syistä. Eikö amerikkalaiset katsojat voi katsoa mitään, jossa toiset amerikkalaiset eivät ole pääosassa? Sentään Rachel oli englantilainen, niin näyttelijältään kuin hahmoltaankin.

Kokonaisuudessaan Nainen Junassa saa minut melkein katumaan sitä, etten katso enemmän trillereitä. Se nimittäin oli lajityyppinsä mallikelpoinen teos. Täydet viisi tähteä. Tästä junasta ei kannata jäädä.