Luodinkestävä supersankari Harlemia puhdistamassa

Marvelin supersankariuniversumille menee lujaa, eikä hiipumisen merkkejä ole näkypiireissä vielä pitkään aikaan. Nyt arvostelen sen toistaiseksi uusimman tulokkaan, Luke Cagen. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia jakson juonesta.

Luke Cage kuuluu Marvelin ja Netflixin yhteistyössä tekemään katutason supersankareista kertovaan Defengers-saagaan, jonka aikaisempia teoksia ovat syystäkin suursuosion saaneet Daredevil ja Jessica Jones. Luke Cage esiintyi itsekin jo toiseksi mainitussa. Saaga saa lisäystä vielä Iron Fist ja Punisher-sarjoista. Lisäksi hahmot nähdään yhdessäkin vielä jossain vaiheessa. Ihan heti näin ei kuitenkaan tapahdu.

Sarjan nimihenkilö (Mike Colter) asuu Harlemissa, jossa hän yrittää piilottaa voimansa ja elää tavallista elämää. Yritys on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan ja niinpä luodinkestävä mies huomaa taistelevansa rikosorganisaatiota Harlem's Paradise - klubiltaan käsin johtavaa Cottonmouth Stokesia (Mahershala Ali) ja tämän vaikutusvaltaista serkkua Mariah Dillardia (Alfre Woodard) vastaan. 

Roistojen edesottamuksia yrittää selvittää myös harvinaisen pätevä poliisinainen Misty Knight (Simone Missick). Luke ei tiedä, voiko poliisiin luottaa, heidän yhteisistä tavoitteista huolimatta. Luke ei kuitenkaan voi taistella rikollisuutta vastaan yksin, edes supervoimiensa kanssa. Apunaan hänellä on muitakin katutason supersankareita paikannut hoitaja Claire Temple (Rosario Dawson).

Luke Cage tarjosi varsin nautittavaa supersankariviihdettä, valitettavasti se ei kuitenkaan ihan yltänyt kovatasoisten edeltäjiensä tasolle. Harva pääsee, joten sitä on vaikea laskea sarjalle viaksi. Varsinkin kuin kyseessä on lähinnä makukysymys. En löydä sarjan tunnelmasta tai toteutuksesta juuri vikaa. Sarja vain ei vienyt minua mukaansa yhtä hyvin kuin vaikkapa Jessica Jones.

Sarjan ensimmäisellä kaudella oli muiden Marvelin ja Netflixin yhteystyössä tehtyjen sarjojen tapaan kolmetoista jaksoa. Vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, jaksoja oli voinut vähentää jonkin verran. Välillä tuntui, kuin sarjan tekijöillä olisi ollut hankaluuksia saada sarjan juonen riittämään kauden loppuun asti. Vain välillä. Suuremmalta osin tarina kulki yhtä sulavasti eteenpäin kuin muissakin Defengers-saagan sarjoissa.

Sitä paitsi toteutus oli muuten erinomaista, erityisesti näyttelijä työ. Sarjan tekijät valitsivat ehdottomasti oikeita henkilöt rooleihinsa. Tunnelmakin oli kohdallaan. Siitä pitivät huolen niin jo omaksi hahmokseen luettava Harlem, sarjan kaunis visuaalinen ja omaperäinen ilme, kuin sarjan harvinaisen laadukas musiikkikin. Minulla onkin sarjasta enimmäkseen positiivista sanottavaa.

Turhaa räiskintää ei sarjasta juuri nähty, vaan sillä oli aina jokin tarkoitus. Onkin sitten makukysymys, pitääkö sitä sarjan heikkoutena vai vahvuutena. Minä pidän vahvuutena. Varsinkin kuin sitä kyllä riitti, eikä toiminnannälkäistenkään tarvinnut pettyä. Kaiken lisäksi nähnyt toimintakohtaukset olivat ammattitaidolla tehtyjä, joten niitä kyllä kelpasi katsoa. Tämän tyyppiselle sarjalle se olikin jo perusedellytys.

Äsken luettelemien asioiden lisäksi sarja tarvitsee kuitenkin myös hyvän juonen. Hyvä se olikin, ei maata mullistava, mutta ei siinä paljon valitettavaakaan ollut. Yhtä seikkaa lukuun ottamatta. sarjaa nimittäin vaivasi mielenkiintoisien roistojen vähyys. Roistoja kyllä riitti, pääroistojakin oli kaiken kaikkiaan kolme, mutta valittavasti kukaan heistä ei tehnyt minuun erityistä vaikutusta. 

Samaa voisi sanoa itse sarjan päähenkilöstäkin, lähinnä hänen yksiviivaisen kunnollisuutensa takia. Luke ei ollut maailman kiinnostavin supersankari. Ei hän mitenkään huono sankarikaan ollut. Kyllä häntä katsoi mielellään kaikki ensimmäisen tuotantokauden kolmetoista jaksoa, varsinkin jos sattuu olemaan heteronainen. Sitä paitsi hänen voimansa olivat kieltämättä cooleja. 

Kuitenkin juuri hänen voimissaan piili myös yksi sarjan heikkouksista. Luotien kimmotessa takaisin, taistelut tuppasivat olla harmittavan yksipuolisia. Ne myös vähensivät sarjan jännitteitä. Luken tiesi selviävän oli vastustajilla minkälainen ylivoima tahansa. Toisaalta yleensä päähenkilöt ovat, voimistaan ja genrestään huolimatta, aika turvassa muutenkin. Muutamia poikkeustapauksia lukuun ottamatta.

Onneksi lempihahmoihini kuuluvat Misty ja Claire korvasivat hyvin pääosan sekä roistojen paikoittaisen tylsyyden. Sarja ansaitseekin erityiskiitosta juuri naishahmoistaan. Esimerkiksi Mariah Dillart eli niin sanottu Black Mariah oli paljon serkkuaan kiinnostavampi hahmo, varsinkin sarjan loppupuolella tapahtuneiden käänteinen jälkeen. Se lupaa hyvää toiselle kaudelle, jossa hän on todennäköisesti pääroisto.

Kokonaisuudessaan Luke Cage on ehdottomasti katsomisen arvoisen sarja, erityisesti supersankarigenren ystäville. Se ei kuitenkaan yltänyt ihan muiden jo tulleiden Defenders-saagan teosten tasolle. Neljä tähteä.