Alkuperäinen Mulan on Mulaneista parhain

 Katsoin joku aika sitten Mulanin Live-action version ja se innosti minua katsomaan myös Disneyn alkuperäisen Mulanin. Se olikin paljon parempi kuin muistiinkaan ja muistinkin sen erittäin hyväksi.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia!

Hunnien johtaja Shan-Yu (äänenä Miguel Ferrer) hyökkää Kiinan muurille. Tästä pelästyneenä keisari (äänenä Pat Morita) antaa käskyn värvätä jokaisesta perheestä yhden miehen Kiinan armeijaan. Käsky soittautuu erittäin ongelmaiseksi Hua Mulanille (äänenä Ming- Na Wen), sillä hän on perheensä ainoa lapsi ja isä on sodassa vahingoittunut veteraani, joka ei pysty edes kävelemään ilman keppiä.

Niinpä Mulanilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pukeutua pojaksi ja ilmoittautua itse armeijan palvelukseen isänsä tilalla. Sinä hän saa apua esi-isiensä lähettämältä Mushu-lohikäärmeeltä (äänenä koomikko Eddie Murphy) ja isoäidin (äänenä June Foray) onnea tuovalta sirkka Cri-Keeltä (äänenä Frank Welker). Apu onkin tarpeen, sillä hän huomaa varsin pian, ettei armeijan leivissä oli mitenkään helppoa. Mulan perustuu legendaarisen kiinalaisen soturi Hua Mulanin elämään.

Minun on pakko myöntää, että pidin live-action Mulanista paljon enemmän kuin suurin osa. Ei se alkuperäistä voittanut, mutta elokuvan arvostelu oli edes jokseenkin positiivinen. Kuitenkin katsottuani vuoden 1998 Mulanin aloin kuitenkin miettiä yliarvioinko sen sittenkin. Alkuperäinen Mulan oli nimittäin niin loistava, että on suorastaan synti, ettei sen live action versio ollut vielä paljo parempi.

Animaation uudelleen katsominen sai minut myös tajuamaan, kuinka Mulan on ymmärretty väärin suurimmassa osassa hänestä tehdyistä ruutusovituksissa, esimerkiksi satuhahmot nykyaikaan tuovassa Olipa Kerrassa. Niissä alkuperäisen version tärkeimmät piirteet, kekseliäisyys ja nokkeluus, on unohdettu täysin, ja hänestä on tehty jonkinlainen naissotilaan perikuvaksi.

Tämä on jonkinasteinen harmi, sillä juuri alkuperäisen Mulanin ominaisuudet tekivät hänestä juuri samaistuttavamman ja nostivat hänet usean katsojien, myös minun suosikkiDisneyn prinseksaksi. Vaikka hän ei kyllä prinsessa edes ole. Toki hahmoa filmatisointien puolesta voisi sanoa, että sen unohti myös Disney, ainakin jos jotain voisi päätellä ”Valitun” roolin saaneesta live action-Mulanista.

Vuoden 1998 Mulan tarjosi päähahmon lisäksi myös paljon muutakin hyvää. Mushu oli harvinaisen hauska sidekick ja elokuvasta löytyi liuta muitakin hauskoja sivuhahmoja. Lisäksi jo elokuvan sota-aihe oli harvinaisen kiinnostava ja suhteellisen syvällinenkin, eikä tarinaan oltu turhaan lisätty sitä pakollista romanssia, vaikka Mulanin joukkiota komentavasta Li Shangista (äänenä B.D. Wong) rakkauden kohteeksi olisikin ollut.

Kehuttavaa löytyy myös tekijäjoukoissa. Elokuva näytti kauniilta, suorastaan silmiä hivelevältä, Ming- Na Wen oli harvinaisen hyvä Mulan, eikä Eddie Murphykaan jäänyt huonommaksi. Itseasiassa hän oli melkein, ei kuitenkaan ihan, yhtä hyvä sidekick kuin Aladdinin Robin Williamskin. Mulan loistaa myös lauluissa, joita siinä oli Disney elokuvaksi harvinaisen vähän. Niistä paras oli treenilaulu "I'll Make a Man Out of You".

Sen sijaan Shan-Yu oli pahikseksi hieman alikehittynyt, niin pelottavakin hän onkin. Lähinnä siksi, ettei hän juuri ruutuaikaa saanut. Lisäksi elokuvan tavassa kuvia kiinalaista kulttuuria on puutteita, joskin myös vahvuuksia. En kuitenkaan ole asian expertti, joten en sano asiasta enempää. Jos se kuitenkin kiinnostaa, kannattaa katsoa Xiran Jay Zhaon Everything Culturally Right and Wrong with Mulan 1998-video.

Tiivistetysti Mulan (1998) kuuluu monesta syystä Disneyn parhaimpien animaatioiden joukkoon, vielä näin monen vuoden jälkeenkin. Täydet viisi tähteä!

Disneyn kuuluisin naissoturi Kiinaa pelastamassa - liveversio

Disneyn rakastetun Mulan-klassikon liveversio olisi ehdottomasti kuulunut nähdä teatterista. Elokuva oli kaunis katsella, mutta vakavuutensa takia se oli myös alkuperäistä tylsempi. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia, varsinkin jos alkuperäinen Mulan on katsomatta! 

Hua Mulan (Yifei Liu) on jo pienestä tytöstä asti osannut kanavoida sisäistä voimaansa, qitä, mutta hänen pitää peittää se sopiakseen sukupuolensa tiukkoihin vaatimuksiin. Kaikki kuitenkin muuttuu kuin pahojen rourarien valloitusaikeet ja heidän kanssa liittoutuneen voimakkaan noita Xian Langin (Gong Li) pakottavat Keisarin (Jet Li) määräämään jokaisesta perheestä yhden miehen sotimaan uhkaa vastaan. 

Mulanin veteraani isä (Tzi Ma) on kuitenkin liian vanha ja sairas taistelemaan, eikä hänen perheellään ole muuta miespuolista jäsentä, joten hänet pelastaakseen Mulanilla ei ole muuta mahdollista kuin tekeytyä mieheksi ja mennä isänsä tilalle armeijan leipiin, ainoana turvanaan Hua-sukua suojeleva Feenix-lintu. Mulan on live-action remake samannimisestä, vuonna 1998 tulleesta, animaatiosta. 

Noin periaatteessa en ole Disneyn live-action remakeiden ystävä, koska minusta ne eivät ole mitään muuta kuin pelkkää rahastusta. Käytännössä taas siksi, että niistä jokainen on jäänyt alkuperäisteoksestaan jälkeen. Niin teki myös vuoden 2020 Mulan, vaikka se kuuluukin live-action remakeista parhaimpiin, jopa minun katsomistani, joita ei kyllä ole montaa, paras.

Mulan loisti erityisesti visuaalisella ilmeellään. Sitä olikin kaunis katsella, erityisesti toimintakohtauksissa. Elokuva esitteli myös yhden Disneyn kaikkien aikojen kiinnostavimmasta toissijaisista pahiksista, jos ei jopa kiinnostavimman, taikavoimiensa vuoksi syrjityksi tulleen Xian Langin. Hän toimikin hyvänä vastaparina omat voimansa koko ikänsä piilottaneelle Mulanille.

Elokuva teki myös virheitä, kuten Mulanista muuttaminen määrätietoisuudellaan ja älykkyydellään pärjäävästä tytöstä jonkinlaiseksi Valituksi ja siten tänne tekeminen vähemmän samaistuttavaksi sekä alkuperäiselokuvalle hyvin tunnusmaisen huumorin melkein kokonaan pois jättäminen. Se nimittäin teki elokuvasta paljon alkuperäistä tylsemmän. Myös haarniska-kohtaus sai katsojat pyörittämään silmiään. 

Koska elokuva sijoittuu Kiinaan, ja se on vielä elokuvien toiseksi suurin markkina-alue, niin se tietenkin pyrkii miellyttämään länsimaalaisten katsojien lisäksi myös kiinalaisia katsojia. Yleensä en tästä uudesta ilmiöstä pidä, kiinalaiset kuin ovat vielä paljon länsimaita konservatismisempaa, mutta tässä tapauksessa oli kannattavaa, jopa tarpeellista varmistaa, ettei elokuvasta löydy mitään heidän kulttuuriaan loukkaavaa. 

Siksi pidän ratkaisua vaihtaa animaatio-Mulanin lohikäärmesidekick Mushu (englanninkielisenä äänenä Eddie Murphy) Feenix-lintuun. Lohikäärme kuin on kiinalaisessa kulttuurissa voiman ja kunnioituksen symboli, ei suinkaan huumorin lähde. Siitäkin huolimatta, että hauska ja rakastettava hahmo olisi voinut tuoda keveyttä muuten niin vakavaan elokuvaan. 

Elokuvasta löytyi paljon ns. fanservicea alkuperäisen elokuvan ystäville. Niistä tärkeimpiä olivat alkuperäisen Mulanin äänen, englanninkielisessä versiossa, Ming-Na Wenin cameo ja viittaukset animaatiossa kuultuihin lauluihin. Elokuvassa jopa kuultiin muokattu versio Mulanin esittelemästä “Reflection, -laulusta. Tässä versiossa laulaja ei ole kuitenkaan Mulan, vaan poptähti Christina Aguilera. 

Hong Kongin protesteihin liittyvillä kiistanalaisilla kommenteillaan järkyttänyt Yifei Liu suoriutui pääroolinsa suuremmitta ongelmitta, vaikka olisin toivonut hänen olevan hieman ilmeikkäämpi. Hänen Mulaniinsa oli helppo samaistua, niin vähän kuin hän paljon vähemmän vakavaa ja rutkasti persoonallisempaa alkuperäishahmoaan muistuttikin. 

Siitäkin voi olla montaa mieltä, kuinka uskottavaa kuvankauniin naisen käyminen miehenä oikein on, mutta tätä ongelmaa elokuva tuskin olisi onnistunut välttämään. Tämänkaltaisilla elokuvilla tyypillistä on sovinnaisesti viehättävä päähenkilö. Enkä sitä paitsi tiedä, onko animaation versio, Mulanin piirteiden keinotekoinen muokkaaminen miesmaisemmiksi, sitten yhtään sen uskottavampaa. 

Muista hyvishahmoista tärkeimpiä olivat animaatioversion Mulanin rakkauden kohteen, ja sotilaskomentajan, Li Shangin korvanneet, ankara ja isällinen komentaja Tung (Donnie Yen) ja Mulanin sotilastoveri Chen Honghui (Yoson An). Me too-aikaan kuin ei pomon ja alaisen suhde sovi. Tämä siitäin huolimatta, ettei kaksikon välillä ehtinyt romanttista suhdetta edes kehittyä. Mulanin ja Chen 

Honghui romanttikan puuttumiseen saattoi kuitenkin myös olla osasyynä se, että kiinalaiset eivät pitäneet alkuperäisen elokuvan vihjailuista, että Mulanin rakkaudenkohde olisi kiinnostunut hänestä jo miehenä, ja siten ollut bi. Tämä on kuitenkin vain huhu. Kuitenkin se perustuu siihen todelliseen tilanteeseen, että Hollywood on perustellut LGBT-hahmojen puuttumista juuri Kiinan markkinoilla. 

Mulanilla oli myös tässä versiossa sisko Xiu (Xana Tang), mutta hänen ainoa tehtävänsä tuntuu olevan muistuttaminen siitä, minkälainen nainen Mulan ei koskaan voi olla. Samalla hahmo myös tarjosi fyysisen todisteen siitä, minkä puolesta Mulan oikein taistelee. Sama rooli oli myös muilla perheenjäseniltä, josta eniten jäi mieleen aikaansa nähden aika edistyksellinen Mulanin isä Hua Zhou. 

Keisaristakin tiedämme vain, että hänkin osaa käyttää qitä ja on ilmeisesti hyvä ja oikeudenmukainen hallitsija. Tämä teki elokuvan maailmasta vähän turhankin mustavalkoisen, mutta toisaalta sellaisia ovat muutkin Disneyn-elokuvat, alkuperäinen Mulan mukaan lukien. Näimme myös paria muuta Mulanin armeijatoveria, mutta heille ei ehditty kehittää juuri persoonaa. 

Elokuvan roistoista mainitsin jo paremman eli Xian Langin. Jos harmaita sävyjä omaavaa noitaa voisi edes roistoksi sanoa. Se huonompi oli rouranien varsin geneerinen johtaja Bori Khan (Jason Scott Lee). Hän kyllä näytti varsin uskollisesti esikuvaaltaan, hunnien johtaja Shan Yuta (äänenä Miguel Ferrer), mutta hän ei ole läheskään yhtä pelottava tai muuten vaikuttava. 

Tiivistetysti Mulan näyttää, että kyllä Disney voi tehdä suhteellisen hyviäkin uusntafilmatisointeja. Valitettavasti se kuitenkin jäi alkuperäistä huonommaksi. Neljä tähteä!

Ristiretkiläisen synninpäästö

Netflixiin tulee aina välillä kohtuullisen uusia, mutta heikosti menestyviä elokuvia. Yksi näistä on muun muassa Nicolas Cagen tähdittämä Outcast.

Menneisyyden haamut piinaavat ristiretkeltä palannutta soturia Jacobia (Hayden Christensen), sillä sota on julmaa, mikä vuoksi hän onkin luvannut, ettei seuraa koskaan enää sivusta viattomien surmaamista. Päätös joutuu testiin, kun päätyy suojelemaan Kiinan tulevaa hallitsijaa (Bill Su Jiahang) tämän vallanhimoiselta ja sotaisalta veljeltä Shingiltä (Andy On).

Outcastin viesti on vahvasti sodanvastainen ja hyvä niin. Se ei kuitaan tarkoita sitä, että elokuva ei sisällä väkivaltaa. Onhan se jo melkeinpä sen itseistarkoituskin, eikä välttämä edes vain melkein. Niinpä kovin syväliseksi elokuvaa ei voi haukkua. Siitäkin huolimatta, että etsimällä riittävän kauan elokuvasta voi löytää myös uskonnon- tai auktoriteetinvastaisiaviestejä. 

Outcast voisi olla hyvä, jopa erinomainen, esittäähän sen pääosia Nicolas Cage ja nuorena Darth Vaderina parhaiten tunnettu Hayden Christensen. Sitä se ei kuitenkaan ole. Monestakin syystä. Juoni on tylsä, helposti unohdettava ja ennalta-arvattava, näyttelijät alittivat riman ja pahasti, samoin leikkaajat ja kuvaajat. Ei siis ihme, että elokuva ei päässyt Suomessa teatteriesitykseen asti.

Elokuva on täynnä hevosen mentäviä loogisia aukkoja, luuliko joku jotain muuta. Niihin en kuitenkaan mene sen enempää, sillä muuten tästä arvostelusta tulisi niin pitkä, ettei kukaan jaksaisi lukea sitä. Asiaa ei paranna se, että elokuva ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Joskus pieni itsekritiikki kannattaa.

Historiallinen todenmukaisuuskin on unohdettu, vaikka historialliset elementit, niin asujen kuin lavastuksenkin kohdalla näyttivät uskottavilta. Onneksi minulle jo ulkonäkö riitti. Historiantutkijat voisivat olla toista mieltä. Ajan kuvaan liittyen voisi myös kysyä, oliko valkoinen mies nyt se tarpeellinen lisä, sillä itse elokuva sijoittuu keskiaikaiseen Kiinaan.

Hahmot olivat hyvin stereotypisiä, varsinkin aasialaiset. Heitä vieläpä kuvataan harvinaisen yksiulotteisesti, jokaisella aasialaisella on voin yksi luonteenpiirre. Ehkä siksi heidän ja päähenkilöiden romanssi tuntui pakotetulta. Sitä ei kyllä onneksi ollutkaan paljon. Länsimaalaisten kohdalla tilanne ei ole niin huono. saivat itselleen jopa harmaan sävyjä.

Näyttelijöistä en osaa sanoa mitään, paitsi etteivät he ole maineesa värtti.Varsinkaan Nicolas Cage, joka on luutavimmin suostunut elokuvaan pelkästään rahan takia ja se näkyi jo suorituksessakin. Amerikkaillaiset kriitikot huomauttivat myös hänen kauhesta aksentistaan. Muutenkaan näyttelijät eivät olleet mitenkään erikoisia, joskaan ei nyt susihuonojakaan.

En kuitenkaan pettynyt elokuvaan ja nyt kerron miksi. Minun odotukseni ei ollut alunperinkään kovin korkealla. Saihan se huonoja arvosteluja. Esimerkiksi Suomeen Rotten Tomatoessa siitä piti vain yksi arvostelija kuudestatoista. Arvostelijat eivät tietenkään aina ole oikeassa, mutta nyt heitä kannattaa jopa uskoa. En tietenkään kiellä sen katsomista, jos elokuva kiinnostaa, katso pois vaan. 

Löytyy elokuvasta jotain hyvääkin, niin että tämäkään arvostelu eimene ihan haukkumiseksi Nimittäin elokuvan pääasia eli taistelukohtauksen onnistuivat, kiitos upeiden koreografioiden. Se ei ole mikään ihme, onhan elokuva entisen stuntkordinaattorin ohjaama. En tosin odotakaan kyseisiltä kohtauksilta paljoa. Hahmotkaan eivät olleet silmiinpistävän huonoja, kliseisiä vaan.

Outcastissa olisi ollut paljon potentiaalia, mutta se jäi täyttymättä. Ei Netflixin kuukausi hinnan väärtti, mutta onneksi moni muu sieltä löytyvä elokuva tai tv-sarja on. Annan elokuvalle kaksi tähteä.