Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia, varsinkin jos alkuperäinen Mulan on katsomatta!
Hua Mulan (Yifei Liu) on jo pienestä tytöstä asti osannut kanavoida sisäistä voimaansa, qitä, mutta hänen pitää peittää se sopiakseen sukupuolensa tiukkoihin vaatimuksiin. Kaikki kuitenkin muuttuu kuin pahojen rourarien valloitusaikeet ja heidän kanssa liittoutuneen voimakkaan noita Xian Langin (Gong Li) pakottavat Keisarin (Jet Li) määräämään jokaisesta perheestä yhden miehen sotimaan uhkaa vastaan.
Mulanin veteraani isä (Tzi Ma) on kuitenkin liian vanha ja sairas taistelemaan, eikä hänen perheellään ole muuta miespuolista jäsentä, joten hänet pelastaakseen Mulanilla ei ole muuta mahdollista kuin tekeytyä mieheksi ja mennä isänsä tilalle armeijan leipiin, ainoana turvanaan Hua-sukua suojeleva Feenix-lintu. Mulan on live-action remake samannimisestä, vuonna 1998 tulleesta, animaatiosta.
Noin periaatteessa en ole Disneyn live-action remakeiden
ystävä, koska minusta ne eivät ole mitään muuta kuin pelkkää rahastusta. Käytännössä
taas siksi, että niistä jokainen on jäänyt alkuperäisteoksestaan jälkeen. Niin
teki myös vuoden 2020 Mulan, vaikka se kuuluukin live-action remakeista
parhaimpiin, jopa minun katsomistani, joita ei kyllä ole montaa, paras.
Mulan loisti erityisesti visuaalisella ilmeellään. Sitä olikin kaunis katsella, erityisesti toimintakohtauksissa. Elokuva esitteli myös yhden Disneyn kaikkien aikojen kiinnostavimmasta toissijaisista pahiksista, jos ei jopa kiinnostavimman, taikavoimiensa vuoksi syrjityksi tulleen Xian Langin. Hän toimikin hyvänä vastaparina omat voimansa koko ikänsä piilottaneelle Mulanille.
Elokuva teki myös virheitä, kuten Mulanista muuttaminen määrätietoisuudellaan ja älykkyydellään pärjäävästä tytöstä jonkinlaiseksi Valituksi ja siten tänne tekeminen vähemmän samaistuttavaksi sekä alkuperäiselokuvalle hyvin tunnusmaisen huumorin melkein kokonaan pois jättäminen. Se nimittäin teki elokuvasta paljon alkuperäistä tylsemmän. Myös haarniska-kohtaus sai katsojat pyörittämään silmiään.
Koska elokuva sijoittuu Kiinaan, ja se on vielä elokuvien toiseksi suurin markkina-alue, niin se tietenkin pyrkii miellyttämään länsimaalaisten katsojien lisäksi myös kiinalaisia katsojia. Yleensä en tästä uudesta ilmiöstä pidä, kiinalaiset kuin ovat vielä paljon länsimaita konservatismisempaa, mutta tässä tapauksessa oli kannattavaa, jopa tarpeellista varmistaa, ettei elokuvasta löydy mitään heidän kulttuuriaan loukkaavaa.
Elokuvasta löytyi paljon ns. fanservicea alkuperäisen elokuvan ystäville. Niistä tärkeimpiä olivat alkuperäisen Mulanin äänen, englanninkielisessä versiossa, Ming-Na Wenin cameo ja viittaukset animaatiossa kuultuihin lauluihin. Elokuvassa jopa kuultiin muokattu versio Mulanin esittelemästä “Reflection, -laulusta. Tässä versiossa laulaja ei ole kuitenkaan Mulan, vaan poptähti Christina Aguilera.
Hong Kongin protesteihin liittyvillä kiistanalaisilla kommenteillaan järkyttänyt Yifei Liu suoriutui pääroolinsa suuremmitta ongelmitta, vaikka olisin toivonut hänen olevan hieman ilmeikkäämpi. Hänen Mulaniinsa oli helppo samaistua, niin vähän kuin hän paljon vähemmän vakavaa ja rutkasti persoonallisempaa alkuperäishahmoaan muistuttikin.
Siitäkin voi olla montaa mieltä, kuinka uskottavaa kuvankauniin naisen käyminen miehenä oikein on, mutta tätä ongelmaa elokuva tuskin olisi onnistunut välttämään. Tämänkaltaisilla elokuvilla tyypillistä on sovinnaisesti viehättävä päähenkilö. Enkä sitä paitsi tiedä, onko animaation versio, Mulanin piirteiden keinotekoinen muokkaaminen miesmaisemmiksi, sitten yhtään sen uskottavampaa.
Muista hyvishahmoista tärkeimpiä olivat animaatioversion Mulanin rakkauden kohteen, ja sotilaskomentajan, Li Shangin korvanneet, ankara ja isällinen komentaja Tung (Donnie Yen) ja Mulanin sotilastoveri Chen Honghui (Yoson An). Me too-aikaan kuin ei pomon ja alaisen suhde sovi. Tämä siitäin huolimatta, ettei kaksikon välillä ehtinyt romanttista suhdetta edes kehittyä.
Mulanin ja Chen
Honghui romanttikan puuttumiseen saattoi kuitenkin myös olla osasyynä se, että kiinalaiset eivät pitäneet alkuperäisen elokuvan vihjailuista, että Mulanin rakkaudenkohde olisi kiinnostunut hänestä jo miehenä, ja siten ollut bi. Tämä on kuitenkin vain huhu. Kuitenkin se perustuu siihen todelliseen tilanteeseen, että Hollywood on perustellut LGBT-hahmojen puuttumista juuri Kiinan markkinoilla.
Mulanilla oli myös tässä versiossa sisko Xiu (Xana Tang), mutta hänen ainoa tehtävänsä tuntuu olevan muistuttaminen siitä, minkälainen nainen Mulan ei koskaan voi olla. Samalla hahmo myös tarjosi fyysisen todisteen siitä, minkä puolesta Mulan oikein taistelee. Sama rooli oli myös muilla perheenjäseniltä, josta eniten jäi mieleen aikaansa nähden aika edistyksellinen Mulanin isä Hua Zhou.
Keisaristakin tiedämme vain, että hänkin osaa käyttää qitä ja on ilmeisesti hyvä ja oikeudenmukainen hallitsija. Tämä teki elokuvan maailmasta vähän turhankin mustavalkoisen, mutta toisaalta sellaisia ovat muutkin Disneyn-elokuvat, alkuperäinen Mulan mukaan lukien. Näimme myös paria muuta Mulanin armeijatoveria, mutta heille ei ehditty kehittää juuri persoonaa.
Elokuvan roistoista mainitsin jo paremman eli Xian Langin. Jos harmaita sävyjä omaavaa noitaa voisi edes roistoksi sanoa. Se huonompi oli rouranien varsin geneerinen johtaja Bori Khan (Jason Scott Lee). Hän kyllä näytti varsin uskollisesti esikuvaaltaan, hunnien johtaja Shan Yuta (äänenä Miguel Ferrer), mutta hän ei ole läheskään yhtä pelottava tai muuten vaikuttava.
Tiivistetysti Mulan näyttää, että kyllä Disney voi tehdä suhteellisen hyviäkin uusntafilmatisointeja. Valitettavasti se kuitenkin jäi alkuperäistä huonommaksi. Neljä tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti