Villin lännen Buffyn seikkailut jatkuvat

 Huomasin, etten ole arvostelut enemmän kuin erinomaista yliluonnollista sarjaa, Wynonna Earppia sitten sen ensimmäisen kauden arvostelua. Nyt korjaan tilanteen. Arvostelu vuoron saa kaudet 2 ja 3.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää hieman juonipaljastuksia!

Kun viimeksi näimme Wynonnan (Melanie Scrofano), Waverlyn (Dominique Provost-Chalkley) ja muut Purgatoryn sankarit he voittivat Bobon (Michael Eklund), Willan (Natalie Krill) ja heidän reverant-armeijansa. Kaupunkiin tulee kuitenkin uusi uhka: miehensä, 1800-luvulla toimineen korruptoituneen ja kanssaihmisiä terrorisoivan miehensä Bulshar Clootien (Jean Marchand), henkiinherättämistä yrittävät Lesket. Wynonnalle huolia aiheuttaa myös se, että hän huomaa olevansa raskaana.

Valitettavasti kolmannelle kaudelle mentäessä Lesket onnistuvat tavoitteessaan ja henkiin herätetystä Bulsharista tulee uhka Purgatorylle ja ehkä koko maailmalle. Muunkinlaiset pahikset pitävät Wynonnan ja kumppanit kiireisenä. Henkilökohtaisia panoksia kaudelle tarjoaa Waverlyn isän henkilöllisyys. Siskolli apua tarjoavat vanhat tutut eli Nicole (Kat Barrell), Doc (Tom Rozon) ja agentti Dolls (Shamier Anderson).

Wynonna Earp kuuluu niihin harvoihin sarjoihin, jotka pystyvät edes jotenkin täyttämään Buffy Vampyyrintappajan jättämän aukon. Eikä sarja vieläpä jää esikuvastaan jälkeen, ainakaan paljon. Niinpä ei olekaan ihme, että sarja on saanut itselleen faneja, että he ovat valmiita taistelemaan sarjan säilymisen puolesta. Niin vannoutuneita, että he onnistuivat jo kerran pelastamaan sarjan lopetusuhalta.

En edes tiedä, mistä pidän eniten. Sarjan huumorista, pääryhmästä ja heidän kemiastaan, oikeasti pelottavista pahiksista, jännittävistä taistelukohtauksista vai niin kameran takaa kuin edestäkin löytyvä ammattitaito, erityisestikiitosta ansaitsee pääroolissa loistava Melanie Scrofano, ei yhtään häntä huonommaksi jäävä Dominique Provost-Chalkley, sekä sarjan käsikirjoitustiimi.

Sarjassa ei myöskään puuttunut yllätyksiä, joista en tietenkään paljasta mitään yksityiskohtia. Niihin kuului muun muassa yhden päähahmon kuolema, ratkaisu mysteeriin Waverlynin biologisen isän henkilöllisyydestä, sekä yllätysraskaus. Niistä mikään ei kuitenkaan ollut niin yllättävä kuin se, että tällä kertaa en vihannut raskaus-storylinea.

Kaikkein paras sarja oli kuitenkin hahmojen, erityisesti hyviksien, välisissä suhteissa. Ryhmädynamiikka oli rautaa kummallakin kaudella, jopa uutena tullut Black Badge-osaston (BBD) tiedemiehenä toimiva rakastettava nörtti Jeremy (Varun Saranga) pelasi hyvin yhteen muun tiimin kanssa. Ryhmädynamiikasta kuitenkin parhaiten kuvattu oli se tärkein, Wynonnan ja Waverlyn välinen.

Itse olisin kaivannut vähemmän Wynonnan, Dollsin ja Docin välistä kolmiodraamaa tai pärjännyt jopa kokonaan ilman. Minulla ei ole mitään kumpaakaan miestä, tai heidän suhdetta Wynonnaa, vastaan, mutta kolmiodraamat eivät vain ole se minun juttuni. Waverlyn ja Nicolen suhde puolestaan ansaitsee kiitosta, sillä olen nähnyt harvoin yhtä tervettä realistista naisparia.

Kaudet esittivät tietenkin myös uusia hahmoa. Heihin kuului jo mainitsemani Jeremyn lisäksi Wynonnan ja Waverlyn vankilassa oleva Michelle -äiti (Reignin Megan Follows) sekä Wynonnan ystävä, yksi niistä harvoista, iloluontoinen Mercedes (Dani Kind). Kaikki luetelluista, ja osa niistä luetteloimattomastakin, olivat hyvä lisä sarjaan. Oli heidän roolinsa, kuinka iso tai pieni tahansa.

Toisen ja kolmannen kauden pääroistot eivät ihan voittaneet ensimmäisen kauden vastaavia noin persoonassaan. Tällaisten sarjojen roistoilta vähän karismaa ja siinä Bobo, ja jossain määrin Willakin, pääsivät voitolle. Bulshar ja hänen vaimonsa taisivat kuitenkin pelottamisen taidon. Jopa niin hyvin, että he saivat pelottavuudessaan jopa Bobonkin vaikuttamaan hieman nössöltä.

Wynonna Earpin neljäs kausi on jo menossa, joskin tällä hetkellä pienellä tauolla. Se ei ole yhtään ensimmäisiä kausia huonompi, melkeinpä päinvastoin, mihin menen enemmän kuitenkin vasta kauden aikanaan saamassa omassa arvostelussa. Valitettavasti se jää kuulemani mukaan myös sarjan viimeiseksi. Nyt yritän kuitenkin keskittyä nauttimaan sarjan jäljelle jääneistä jaksoista, vaikka menetys onkin kieltämättä iso.

Tiivistetysti Wynonna Earpin toinen ja kolmas kausi osoittivat ensimmäisen kauden tapaan, että sarja on suorastaan pakkokatsottava. näin keveyden yliluonnollisten sarjojen faneille. Täydet viisi tähteä!