The New Mutants ei suinkaan ole sellainen lopetus, jota X-Men-elokuvasarja ansaitsee, mutta ei se huonokaan ollut. Kyllä sen kanssa nyt yhden elokuvaillan viettää.
Varoitus. Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!
Dani Moonstar (Blu Hunt) menettää koko reservaattinsa mystisen
katastrofin seurauksena. Kun hän seuraavan kerran avaa silmänsä, hän kuulee
olevansa mutantti, mahdollisesti vaarallinen sellainen, ja olevansa kaltaistensa
kuntoutukseen erikoistuneessa laitoksessa neljän muun teinimutantin, yltiöuskollisen
kodin kasvatti Rahnen (Game of Thronesin Maisie Williams), ilkeän Illyanan
(Anya Taylor-Joy), itseään vihaavan Samin (Stranger Things Charles Heaton) ja ylimielisen
Bobbyn (Henry Zaga), kanssa.
Teineiltä ei kuitenkaan mene kauaa tajuta, että
hoitokeskuksella ei ole niinkään tarkoitus kuntouttaa heitä kuin pitää heidät
pois muiden ihmisten ulottuvilta. Pois pitäisi päästä, mutta sitä ennen heidän pitäisi
oppia tekemään yhteistyötä, hallitsemaan voimansa, sekä taistella heidät sinne
jäämistä haluavan, voimakenttiä tekemään pystyvän, psykiatri Cecilia Reyesin (Alice Braga) ja hirviömäisen Demon
Bearin, kanssa. The New Mutants on Foxin 13. ja samalla viimeinen
X-Men-elokuva.
Se, että pääsin katsomaan The New Mutants:in on pieni ihme, eikä vain siksi, että elämme korona-aikaa. Elokuva on nimittäin ollut tuotannossa jo hyvän tovin, kolme vuotta, ja sitä on muokattu monta kertaa ja monen eri ihmisten toimesta. Oliko elokuva kaiken tuon säätämisen ja katsojien kannalta odottamisen arvoinen? Katsottuni elokuvan voin sanoa, että eipä oikein. Elokuva osoittautui pienoiseksi pettymykseksi.
En sano, että kyseessä olisi erityisen huono elokuva, tai
edes X-Men-leffa. Siitä löytyi kyllä oma charminsa, minkä vuoksi sitä ihan
mielellään katsoo, ja se on paljon parempi lopetus X-Men-saagalle kuin The Dark
Phoenix. Se ei kuitenkaan ollut läheskään yhtä hyvä, tai omaperäinen, kuin
olisi voinut olla. Tämä pistää silmään erityisen paljon, sillä sen konsepti on supersanankarielokuvien
mittapuulla harvinaisen tuore.
 |
| Lisää kuvateksti |
Supersankari, - ja kauhuelokuvan yhdistelmää ei nimittäin kovin montaa löydy, jos niitä edes on tehty. Ne kovasti mainostetut, ja trailerissakin nähtävät, kauhuelementit oli kuitenkin jätetty minimiin. Tilalla oli varsin geneerinen supersankarielokuva. Minua tämä ei haittaa, kauhu kuin ei kuulu genresuosikkeihini joukkoon, mutta on helppo ymmärtää myös niitä, jotka tuntevat eri tavalla.
Syytä tälle ei ole vaikea löytää. Kuulemani mukaan Foxin
ostanut Disney ei ollut tyytyväinen sen kauhuelementteihin ja halusivat sen
olevan lapsiystävällisempi, koska tuottavuus. Ja koska uusintakuvauksia ei syystä
tai toisesta tehty ja niinpä heidän piti muuttaa kauhuelokuva geneeriseksi
supersankarielokuvaksi niillä materiaaleilla, joita oli jo kuvattu. Sen tulos
taas oli odotetunlainen.
Myös elokuvan toteutuksessa oli omat pienet vikansa, mikä on erityisen valitettavaa, kun tietää siihen käytetyn ajan. Demon Bearin ja joidenkin muidenkin tietokoneella tehtyjen hahmojen erikoistehosteet olivat tällä hetkellä käsillä olevan teknologian valossa luvattoman huonolaatuista. Lisäksi Joidenkin näyttelijöiden tekoaksentti olisikin myös kaivannut parannusta.
Elokuvasta löytyi toki omat valopilkkunsa, kuten Danin ja
Rahnen varsin söpö ja luonnolliselta tuntuva rakkaussuhde sekä tulevaisuuden
lupauksen Anya Taylor-Joyn esittämä epätäydellisyydessään mielenkiintoinen. Myös
supersankaritoiminta oli varsin viihdyttävä, minusta se on lähes aina. Valitettavasti
elokuvalla meni luvattoman kauan päästä siihen toimintavaiheeseen.
Elokuva käsitteli myös varsin mielenkiintoisia aiheita, kuten traumoista ja syyllisyydestä ja niistä yli pääsemistä ja oman itsensä löytämistä, vieläpä aika hyvin. Niiden vuoksi elokuva ei jäänyyt läheskään yhtä pinnalliseksi ja tyhjäksi kuin olisi voinut. Nuortenelokuvat ovat selvästi kehutusta, joskin minulta katsomatta jääneestä, The Fault in Our Stars-leffasta tunnetun ohjaaja Josh Boonen leipälaji.
Sankarit olivat jokseenkin samaistuttavia ja helppo
kannustaa, eli täyttivät sellaisille tehnyt minimivaatimukset, mutta lukuun ottamatta,
ei juuri muuta. Demon Bear ei puolestaan ollut erityisen kiinnostava päävastus,
olihan kyseessä sentään iso karhu. Sama selitys ei kuitenkaan käy Cecilia Reyesille,
jolle ei hänellekään löydy juuri ulottuvuuksia.
Tiivistetysti The New Mutants kuuluu X-Men-elokuvien huonompaan kastiin, mutta siitä löytyi myös paljon positiivista, joten ihan susihuono se ei suinkaan ollut. Kaksi ja puoli tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti