Netflixiin vasta tullut, kuuluisan etsivän Sherlock Holmesin siskosta kertova Enola Holmes-elokuva viihdytti loistavan päähahmonsa ansiosta, mutta olisin toivonut sen mysteereiden olleen parempia.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!
Enola Holes (Stranger Thingsin Millie
Bobby Brown) on elänyt koko elämänsä kaksin äitinsä Eudoran (Harry
Pottereiden Helena Bonham Carter) kanssa opetellen kaikkea tieteestä
taistelutaitoihin. Ennen kaikkea hän kuitenkin oppi elämään välittämättä viktoriaanisen
Englannin naisiin kohdistuvista vaatimuksista. Hänen elämänsä mullistuukin
täysin kuin kyseinen äiti katoaa ja siskonsa huoltajaksi tullut Mycroft (Sam
Claflin) päättää lähettää hänet nuorille tytöille käytöstapoja opettavaan
kouluun.
Enola ei tästä tietenkään pidä, joten hän karkaa etsimään
äitiään apunaan tämän jättämät vihjeet. Tehtävä ei olekaan ihan helppo, varsinkin
koska hänellä on kannoillaan toinen veljensä, loistava etsivä Sherlock Holmes (Henry
Cavill). Matkaan tulee vielä pari lisämutkaa kuin hän tapaa toisen perheeltään
karanneen, nuoren markiisi Tewkesburyn (Louis
Partridge), joka joutuu murhayrityksen kohteeksi. Enolan onkin vaikea vastustaa
kiusausta auttaa poikaa. Enola Holmes perustuu Nancy Springerin samannimiseen
kirjaan.
Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes on yksi kirjallisuuden eniten versioituja hahmoja. Hänestä on tehty kirjallisuutta, elokuvia jopa tv-sarjoja, joista uusimana kuten Uusi Sherlock-sarja sekä Guy Ritcien Sherlock Holmes-elokuvat. En ole kuitenkaan vielä toistaiseksi törmännyt vastaan sellaiseen sovitukseen, jossa päähenkilönäkin onkin mestarietsivän sisko, ei hän itse.
Niinpä Enola Holmes ansaitseekin pisteitä omaperäisyydestään.
Niin kuin myös siitä, että sillä on karismaattinen päähahmo. Jopa niin
karismaattinen, että hänen neljän seinän ylitykset olivat elokuvalle enemmän
hyöty kuin haitta. Elokuvalle ei tee haittaa sekään, että se on kastitetty tämän
hetken huippunäyttelijöillä.
Elokuvan aiheita olivat itsenäisyys, naisen paikka ja erityisesti se, kuinka yhteiskunnan asettamista odotuksista ei tarvitse välittää. Tämä näkyi muun muassa piipahduksella sinä aikana oikeastikin vaikuttaneen Suffragetti-liikkeeseen ja toista puolta edustavassa tyttöjen koulussa. Mitenkään saarnaavasti se ei teemojaan käsittele, mutta SJW:eistä valittavien kannattaa kuitenkin jättää elokuva väliin.
Enola Homesin mysteeri eli äidin katoaminen oli kiehtova,
vaikka olisinkin ehkä kaivannut sille hieman yllätyksellisempää loppua. Ja sitä
äitiä olisi kehitetty hahmona enemmän. Hän jäi hieman yksiulotteiseksi, niin loistava
kuin Helena Bonham Carter roolissaan olikin. Toki tämä on ymmärrettävää. Elokuva
on tehty Enolan näkökulmasta, eivätkä lapset näe vanhemmistaan kovin montaa
puolta.
Tewkesburyyn liittyvä arvoitus jäi puolestaan hieman latteaksi. Hänen murhaansa yrittävän henkilöllisyys tai motiivi eivät juuri yllättänyt, voisi jopa sanoa, että ne olivat itsestään selviä. Sen ainut tarkoitus olikin vain näyttää Enolan salapoliisikykyjä. En kuitenkaan olisi laittanut vastaan, vaikka koko tapaus olisi poistettu ja hahmo olisi tullut elokuvaan mukaan jossain toisessa asemassa.
Elokuvassa oli myös toimintaa, niin kuin hyvään Sherlock
Holmes-kirjaan kuuluukin. Niistä huomionarvoisempia olivat Enolan ja salamurhaajan
välinen sekä hyvin Tewkesburyn murhaa yrittävän, välienselvittelyt. En löytänyt
toimintakohtauksista mitään valittamista. Ne olivat tehty hyvin, varsinkin kuin
ottaa huomioon, ettei kyseessä suinkaan ole toimintaelokuva.
Enola Holmes oli juuri sopiva päähahmo tämän kaltaiseen elokuvaan eli älykäs, kekseliäs, huumorintajuinen, taitava hommassa kuin toisessakin, itsenäinen, hyväntahtoinen ja ennen kaikkea karismaatinen. Tästä kiitos taitaa kuulua suuremmaksi osasta hyvin suoriutuneelta ja yhtenä elokuvan tuottajanakin toiminut Millie Bobby Brown suoritti roolinsa jopa harvinaisen hyvin.
Valitettavasti muissa yhteyksissä hyvän roolityön tehdyn
Henry Cavillin Sherlock Holmes ei päässyt samaan sarjaan kuuluisan hahmon esittäjänä
kuin Benedict Cumberbatch, mutta hän muistutti enemmän lähdeteoksien Sherlock
Holmesia kuin Robert Downey Jr versio hahmosta. Hänen Sherlockinsa oli totuttua
myötätuntoisempi ja siten myös helpompi pitää.
Lämminsydämisempi Sherlock kuitenkin ehti jo aiheuttaa Enola Holmesille ongelmia, sillä se sai Arthur Conan Doylen perikunnan haastamaan elokuvan oikeuteen. Elokuvan tekijöillä ei kuulemma ole tekijänoikeutta kyseisenlaiseen Sherlock Holmesiin. Se kun esiintyi vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa. En ota asiaan kantaa, sillä en tiedä asiasta jo kertomaani tarkemmin.
Jostain syystä tavalliseksi tallaajaksi tehty ja siksi
katkera Mycroft Holmesia puolestaan vihasi enemmän kuin elokuvassa nähtävää
salamurhaajaa (Torchwoodin Burn Gorman). Enolaan verrattuna hieman väritön,
hajuton ja mauton Tewkesbury oli hahmona erittäin hyvä, ja jopa tarpeellinen
Enolan omana Watsonina. Vaikken ollutkaan kovin investoitunut kaksikon romanssiin.
Muista hahmoista ei minulla juuri mielipiteitä.
Tiivistetysti Millie Bobby Brownin valinta päärooliin oli
ehdottomasti muutenkin erinomaisen elokuvan suurin neronleimaus. Parantamisen
varaa kuitenkin löytyi. Neljä tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti