Toistaiseksi tuorein klassikkosankari Robin Hoodista kertova elokuva, Robin Hood, ei kohteeseensa osunut, ainakaan jos se kohde on viihdyttävän tai edes katsomisenarvoisen elokuvan tarjoaminen.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!
Nuori aatelinen Robin Loxley (Kingsmanien Taron Egerton) on
rakastunut kauniiseen Marianiin (Eve Hewson).
Valitettavasti heidän rakkaussuhteensa jää paussille kun Robin lähetetään ristiretkelle
Lähi-Itään. Palatessaan sotaretkeltään Robin huomaa menettäneensä sekä
kartanonsa. että omaisuutensa ja Mariankin löytyi toisen miehen (Jamie Dornan)
sylistä.
Kansakin on Nottingham seriffin (pahisrooleistaan jo
tunnetuksi tullut Ben Mendelsohn) kovien sotaverojen
lannistamia. Niinpä hänen ei auta muuta, kun ottaa sodassa saamansa jousimiehen
taidot käyttöön ja muuttua rikkaita varastavaksi ja köyhille antavaksi Robin
Hoodiksi. Treeniapua tarjoaa hänen Lähi-Idässä tapaamansa jousitaituri Pikku-John
(Jamie Foxx).
Robin Hood kuuluu kaikenlaisen fiktion ikuisuusaiheisiin. Siitä on tehty elokuviakin lähes joka vuosikymmenellä. Uusin, vuonna 2018 valmistunut yritelmä, sieluton ja melkeinpä tietokonepelimäinen vuoden 2018 elokuva ei niiden joukossa hirveän korkealle nouse. Siitäkin huolimatta, että se näytti kerrassaan upealta, erityisesti taistelukohtaukset, ja siinä esiintyi liuta huippunäyttelijöitäkin.
Ihan niin huono elokuva ei ole, etteikö sitä voisi katsoa,
mutta nykyään tarjolla on kuitenkin niin paljon laatuelokuvia, ja tv-sarjoja,
että suosittelisin mieluummin katsomaan niitä. tai jos juuri nyt Robin Hood
sattuu kiinnostamaan, niin sitten jonkin muun lukuisista Robin
Hood-filmatisoinneista. Olen nimittäin varma, että niistä löytyy ainakin
jokunen tätä parempi, luultavasti enemmänkin kuin vain pari.
Robin Hoodin puolustukseni on kyllä sanottava, että sen parissa ei juuri tylsää hetkeä tule. Vauhti on päällä melkein alusta loppuun. Melkeinpä liikaa, sillä oli taistelukohtaukset, miten silmiä hiveleviä tahansa, niin niihinkin tylsistyy. Varsinkin kuin se ei tarjonnut niidenkään suhteen mitään ennennäkemätöntä. Jopa nykyaikaisen aseen sijalle laitettu jousikin oli tappovälineenä niin nähty.
Elokuvan tyyli oli yllättävän moderni. Tämä näkyi erityisen
hyvin kuin nykyisiltä sotaelokuvista revityltä vaikuttavassa ristiretkissä,
eikä vähiten koska ne sijoittuvat Lähi-Itään. Tyyli näkyy myös Tästä hyvänä
esimerkkeinä toimii Ben Mendelsohnin asu, joka näyttää siltä, että mies on
ottanut sen Star Warssin kuvauksista, sekä Marianin varsin nykyaikainen meikki.
Historiallinen tarkkuus ei selvästi ole elokuvantekijöiden prioriteetti listalla. Sen toki se sanoi hyvin suoraan jo alussa lupaamalla, ettei tylsistytä katsojaa historialla. Jos elokuva kuitenkin olisi tuntunut historiallisesta, niin olisin kyllä hyväksynyt tämän. Elokuvien on tarkoitus viihdyttää, ei opettaa. Mutta ei, elokuva tuntui näkemistäni Robin Hood elokuvista vähiten Robin Hood-maisen.
Elokuvassa oli kyllä viesti, joka jäi pinnalliseksi, mutta
silti. Pahis muistutti Donald Trumppia ja muita vastaavanlaisia poliitikkoja
muslimivihamielisellä sanomallaan. Pahiksen ajankohtaistaminen toimin väriä jo
monta kertaa kerrottuun tarinaan, mutta ei juuri muuta. Samalla lailla hänet
voitettiin kuin muutkin toimintaelokuvien pahikset, tai Robin Hood pahikset
niin ikään, toisin sanoen antamalla jousen laulaa.
Juonellisesti elokuva kuin oli aika perustoimintapläjäys, eikä vain sen takia, että Robin Hood on aika loppuunkulutettu aihe. Samantyylisiä juonia löytyy niin monesta muustakin elokuvasta, tv-sarjasta, kirjasta jne, että niitä ei voi edes laskea. Siksi onkin tärkeää, että tarinassa löytyisi jotain, jonka vuoksi juuri se kannattaa katsoa, lukea tai vaikkapa kuunnella. Robin Hoodissa näin ei käynyt.
Taron Egerton oli ihan ok Robin Hood, vaikka hänen Robin
Hoodinsa olikin vähän persoonaton tapaus. Hän oli myös Robin Hoodiksi
yllättävän nuori, ei sillä, että se minua juuri olisi haitannut. Robn Hoodin
näyttelemissä ei ole ikärajaa. Joskin ehkäpä lapsi-Robin Hood ei oikein
toimisi. Teini ehkä vielä, ainakin jos kyseessä hän esiintyisi teinisarjassa.
Toki ns. aikuisten leffaan teini-Robin ei millään muotoa sopisi.
Pikku-Johnin rooli jäi varsin vähäiseksi. Hän lähinnä opasti Robbien alkuun, eikä juuri muuta. Silti hän oli elokuvan paras hahmo, kiitos siitä taitaa kuulua työnsä kunnialla suorittaneelle Jamie Foxx. Myös Tim Minchin esittämä veli Tuck nousi elokuvassa edukseen, eikä vähiten siksi, että hän toi elokuvaan sen tarvitsemaa huumoria. Muuten kuin se oli, erityisesti Robin Hood-filmatiosinniksi, erittäin vakava.
Marian oli hahmona yhtä persoonaton kuin Robinkin, joten
sopii pari ainakin sillä tavalla yhteen. Hänen näyttelijästään minulla ei
kuitenkaan ole valittamista, jos ei kehujakaan. Jamie Dornanin Will oli
puolestaan niin merkityksetön hahmo, että hänestä on paha sanoa mitään. Joskin jos
elokuva olisi saanut jatkoa, asia olisi voinut muuttua. Häneen nimittäin
liittyi se elokuvan ainut edes jotenkin mielenkiintoinen käänne.
Ben Mendelsohn puolestaan hoiti saamansa varsin kliseisen pahiksen roolinsa rutiinilla, mikä ei ole ihme, onhan miehellä paljon kokemusta niistä. Elokuvan toisena pahiksena toimi paha kardinaali Franklin F. Murray Abraham, mutta hän jäi hyvin yksiulotteiseksi hahmoksi. Tavanomaisissa Robin Hood-filmatisoinneissa esiintyvää prinssi Juhanaa ei elokuvassa nähty.
Tiivistetysti jokusesta hyvästä puolestaan huolimatta Robin
Hood ryösti katsojien sydämien sijasta vain ja ainoastaan heidän aikansa. Kaksi
tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti