Yön ritari synkistelee lego-Gothamissakin

Huippuhyvän The LEGO: Movien jälkeen päätin katsoa myös sen jatko-osan, supersankarien aateliin kuuluvasta Batmanistä kertovan The LEGO Batman Movien. Se osoittautuikin vielä edeltäjäänsäkin paremmaksi.

Varoitus: tämä arvostelu sisältää paljastuksia The LEGO Batman Movien juonesta.

Batman (äänenä Will Arnett) on keskittynyt lähinnä rikollisten nappaamiselle ja yksinäisyydessään vellomiselle, kunnes hän kokee useita uudistuksia samaan aikaan. Kaupunkiin tulee uusi poliisipäällikkö Barbara Gordon (äänenä Rosario Dawson), jonka käsitys poliisintyöstä ei sisällä lepakkosignaalin painamista. Hän tulee myös adoptoineeksi Dick-nimisen orpopojan (äänenä Michael Cera).

Lisäksi Jokerikin ((äänenä Zach Galifianakis) kyllästyy siihen, miten välinpitämättömästi Batman häntä kohtelee, ihan kuin he eivät olisi toistensa arkkivihollisia, ja niinpä hän laitaa hanskat tiskiin. Ainakin näennäisesti. Todellisuudessa tämä on vain osa superroiston suunnitelmaa Batmanin ja hänen rakkaan kaupunkinsa tuhoksi. Sen tietää myös Batman sekä hänen kanssaan yhteistyöhön haluava Barbara.

Jokerin tarjoamasta uhkasta huolimatta, Batman ei kuitenkaan huoli apua. Vaan uskoo pärjäävänsä yksin. Kun sitten Jokerin ilkeä suunnitelma paljastuu kaikessa kamaluudessaan, tuo usko joutuu todelliselle koetukselle ja Batmanin pitää päättää, pitääkö hän itsenäisyyttä lukemattomia ihmishenkiä tärkeämpänä. The LEGO Batman Movie on supersuositun The LEGO: Movien jatko-osa.

Odotukseni The LEGO Batman Movieta kohtaan olivat kohtuullisen korkealta. Siitäkin huolimatta, että jonkun elokuvan sivuhahmosta tehdyt elokuvat eivät aina onnistu, ainakaan niin hyvin kuin edeltäjänsä. Oli kyseinen sivuhahmo sitten, kuinka suosittu hyvänsä. Pidinhän sen päähenkilöstä jo ja The LEGO: Moviessakin ja olihan se saanut niin katsojien kuin kriitikoidenkin toimesta paljon kehuja.

The LEGO Batman Movie ansaitsikin kehunsa täysin. Se ei ollut pelkästään yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, vaan jopa parempi. Yhtään The LEGO: Movieta väheksymättä. Pidin siitäkin paljon. Syy elokuvan paremmuuteen löytyykin lähinnä minulle enemmän mieleeni olevasta päähahmosta, sekä supersankariteemassa, jota olen melkeinpä jo fanittanut Marvelin elokuva-universumin ensimmäisestä vaiheesta lähtien.

Enempää en näitä kahta elokuvaa nyt vertaile, sillä, vaikka sekä The Lego: Movie ja The LEGO Batman movie kuuluvatkin samaan franchiseen, ne ovat ennen kaikkea myös omia, yksittäisiä, elokuva ja sellaisina niitä yritän käsitellä. Sitä paitsi olen arvostellut The LEGO: Movien jo, mitäs sitä turhaan vatvomaan. Jos aihe kiinnostaa, niin arvostelu on luettavista tästä blogista. Ja on se, vaikein kiinnostaisikaan.

The LEGO Batmanin juoni ei ollut mitenkään ennen näkemätön, mutta supersankarielokuvien mittapuulla ei mitenkään tavanomaisesta päästäkään. Varsinkin kuin se ei arastellut pilkata myöskään edustamaansa genreä. Elokuva olisikin jopa onnistunut yllättämään minut jokusen kerran, jos peruskuviota ei olisi käsitelty aika hyvin jo trailerista ja muissa oheismateriaaleissa.

Toteutus vastasi ennestään suuria odotuksiani kaikin puolin, varsinkin ääninäyttelijöiden osalta. Suosittelenkin elokuvan katsomista alkuperäisten äänien kanssa, jos se vaan on mahdollista. Animointi oli myös erittäin onnistunut, niinpä elokuva näytti juuri niin hyvältä kuin sen pitääkin. Oli sitten erikoistehostemätöstä tai rauhallisemmista hetkistä.

Huumoria ei The LEGO Batman Moviesta oltu unohdettu, vaan elokuvassa vitsailtiin lähes taukoomatta. Tietenkin paljon huumorin määrää tärkeämpää oli laatu. Siltä osinkaan minulla ei juuri ollut valittamasta. Tämä on tuskin kenellekään yllätys. Toisin kuin se, että elokuva onnistui hauskuuttamisen lisäksi myös koskettamaan. Jopa niinkin tehokkaasti, että katsojilla olikin helliä tunteita jopa Jokeria kohtaan.

Luonnollisesti elokuva sisälsi myös paljon toimintakohtauksia, joita katsoessa aika eri todellakaan tullut pitkäksi. Tylsää hetkeä ei elokuvasta löytynyt juuri muutenkaan. Jos vitsit, hahmojen sielunelämä ja taistelukohtaukset käyvät puuduttavaksi, aina voi nauttia elokuva useista viittauksista popkulttuuriin. Niistä oman osansa saivat muun muun muassa Harry Potter, Taru Sormusten Herrasta ja Doctor Who.

Lego-elokuvien Batman tuo jotain uutta jo moneen kertaan nähtyyn hahmoon, mikä tekikin versiosta yhden viime aikojen parhaimmista. Hahmona toimivat myös muut, erityisesti eräänlainen järjenääni ja yksi turhankin harvoista elokuvan naishahmoista Barbara ja Robin, joka oli monista muista versioistaan poiketen jopa paikka paikoin hyödyksi. Myös Jokeri oli mieleni erilaisuutensa ja hauskuutensa ansiosta.

Muista hahmoista minulla ei juuri sanottavaa sitten olekaan, mutta se ei ole mikään ihme. Sivuhahmot olivat sivuhahmoja, oli elokuva mikä tahansa. Tämä vielä korostui The LEGo Batmanin kohdalta, nähtiinhän siinä monia muista elokuvista tuttuja, ja siten esittelyä kaipaamattomia, hahmoja, kuten Sauron, Voldemort, King Kong jaeräänlainen Batmanin kilpailija Superman.

Toisin kuin itse elokuva, Robin on täysin viaton.

Tähän asti olen enimmäkseen vain ylistänyt elokuvaa, mutta täysin viaton ei sekään ole. Suurin niistä liittyy legojen erityisominaisuuksiin. Olisin toivonut, että The LEGO Batman movie olisi ottanut mallia edeltäjästään ja käyttänyt niitä paremmin hyväkseen. Mitä järkeä on tehdä lego-Batman elokuva ja unohtaa lego- aspekti lähes kokonaan. Vastaan omaan kysymykseeni: Ei mitään.

Lisäksi näin aikuisen näkökulmasta maailma oli turhan mustavalkoinen selvine hyviksineen ja pahiksineen ja opetus kliseistäkin kliseisempi. Tuskin tulen paljastaneeksi liikaa kuin paljastan, että lopulta Batman tajuaa, ettei hän pärjää yksin ja ottaa niin Robinin kuin muutaman muunkin omaksi perheeksensä. En kyllä muuta odottanutkaan, onhan kyseessä myös lapsille suunnattu elokuva.

Tiivistetysti The LEGO Batman Movie tarjosi muutamista ongelmistaan huolimatta, viihdyttävän, hauskan, ja omaperäisen Batman-elokuvan, jonka parissa viihtyy niin lapset kuin aikuisetkin ja joka on vieläpä piirun verran parempi kuin minunkin suuresti pitämä The LEGO: Movien. Täydet viisi tähteä. 

Legomaailmassa Everything is not Awesome

Lelutehdas Lego on laittanut lusikkansa myös koko perheen elokuvien soppaan, vieläpä hyvin tuloksin. The LEGO: Movie onkin yksi viime vuosien hauskimpia lajityyppinsä elokuvia.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia The LEGO: Movien juonesta.

Huomautus: katsoin elokuvan englanniksi, joten käytän siinä esiintyvistä ihmisistä ja asioista niiden englanninkielistä nimeä. Tämä tarkoittaa myös sitä, etten voi arvioida suomenkielisen duppauksen tasoa.

Paha Lordi Business (äänenä Will Ferrell) on saanut käsiinsä mystisen massatuhoase "Kraglen", joten koko legomaailma on suuressa vaarassa. Toivo ei kuitenkaan ole vielä menetetty, sillä Master Builder, suomeksi mestarirakentaja, Vitruvius ennustaa, että maailman pelastaa niin sanottu ”The Special” eli se, joka löytää aseen deaktivoivan Piece of Resistancen.

Monien sattumuksen kautta tuo kunnia lankeaa tuiki tavalliselle rakennustyömies Emmetille (äänenä Chris Pratt), mutta miten koko ikänsä sääntöjä noudattaneesta taviksesta voitaisiin tehdä mitä mielikuvituksellisimpia esineitä melkein tyhjästä tekevä Master Builder? Ongelmaa miettii muun muassa miehelle maailman esittänyt ja siten vastuussa hänestä oleva Wyldstyle (Elizabeth Irene Banks).

The LEGO: Movie on jopa elokuvateollisuuden mittapuulla ilmiselvää rahastusta. Sen yksi tarkoitus olikin vain myydä mahdollisimman monta lelu settiä elokuvaa fanittaville naperoille ja mahdollisesti muillekin. Se ei kuitenkaan vielä itsessään tee elokuvasta huonoa. Se nimittäin toimii harvinaisen kalliin, ja häpeilemättömän, lelumainoksen lisäksi myös hauskana ja viihdyttävä koko perheen elokuvanakin.

Toki melko iso osa elokuvan viehätyksistä liittyy nostalgiaa. Jos jotain elokuva mahdollistaa, niin paluun paljon viattomampaan aikaan. Useimmat, niin tytöt kuin pojatkin, ovat leikkineet legoilla ainakin jonkin verran. Minä itsekin. En niin paljon tai usein kuin jotkin muut, mutta kuitenkin. Nostalgia ei kuitenkaan ole tarpeellista elokuvasta nauttimisen kannalta, aikuisiltakaan, vaan siitä voi nauttia muutenkin.

The LEGO: Movie on hauska, rento, vauhdikas, jännittävä ja luovakin. Se muistuttaakin laadullisesti jonkin verran parempaa, mutta ei niin paljon kuin voisi luulla, Shrek-elokuvia. Suosikki koko perheen elokuvaksi se ei kuitenkaan pääse. The LEGO movieta lähemmäs pääsi sen jatko-osa The LEGO Batman: Movie. Siitä enemmän sitten elokuvan omassa arvostelussa, joka tulee seuraavaksi.

Itse juoni ei ollut mitenkään omaperäinen, sankariksi kasvamisesta tehtyjä elokuvia mahtuu kaksitoista tusinaan, mutta tarina kerrotaankin sitten harvinaisen ammattitaidolla, mikä korvaakin omaperäisyyden puutteen enemmän kuin hyvin. Erityisesti ääninäyttelijät olivat hyvin valittuja. Myös legojen ominaispiirteitä oli käytetty hyväkseen erittäin mielikuvituksellisesti.

Elokuvalla on viestikin, vieläpä hyväkin, joskaan ei hirveän omaperäinen, sellainen. Usko itseesi, älä tottele mitään tai ketään aivottomasti ja anna luovuutesi kukkia. Mitään kovin syvällistä ei elokuvasta kuitenkaan löydy, mutta tarvitseeko löytyäkään. Onhan kyseessä sentään koko perheen kevyttä viihdettä. Sen ei ole tarkoituskaan saada ajattelemaan, vaan tarjota taukoa tosielämän murheista. Vaikka vain hetkeksi.

Emmett oli päähahmona tylsähkö, mutta sille oli toki juonellinen syy. Suosikkihahmojani oli kaksi Wyldstyle, vaikka hän ei tämän kaltaisten elokuvien naishahmojen kaavaa rikokaan, sekä Batman. En yhtään ihmettele, miksi viimeksi mainitusta on tehty omakin elokuva. Pidin myös Vitruviuksesta, lähinnä hänen omaperäisyytensä ja hauskuutensa takia.

Lordi Business, tai hänen kliseinen ja ennalta-arvattava, ei puolestaan tehnyt juuri vaikutusta. Muuten kuin melko makean pukunsa osalta. Toisin kuin hänen kakkosmiehensä, Bad Cop/Good Cop (Liam Neeson), jolle oli ehditty kehittää oikein persoonaakin. Olikin tyytyväinen, että häntä nähtiin lopussa jopa hyvien riveissäkin. Omaa elokuvaa en kuitenkaan hänelle toivo, ihan hyvästä hahmosta ei ole kyse.

Loppu oli hyvin ennalta-arvatta, jopa pettymykseen asti. Vihaan sitä, että roistot vain luovuttavat ja luopuvat ilkeistä suunnitelmistaan sankarin tekemän puheen jälkeen. Ratkaisu on liian helppo. En kuitenkaan valita. Miten muutenkaan elokuva olisi oikein voinut loppua? varsinkin kuin tällä kertaa asialle oli elokuvassakäytyyn tosimaailmaan liittyvä syykin.

Tiivistetysti The LEGO-Movie on jopa koko perheen elokuvaksi harvinaisen hauska. Sen parissa viihtyy varmasti, ainakin jos lajityyppi on mieleen. Mitään maailmanmullistavaa on kuitenkin ihan turha toivoa. Neljä ja puoli tähteä.