True Blood- Viimeinen kausi

Katsojat joutuvat jättämään hellät hyvästit, vampyyrisarja True Bloodin heittäessä torahampaat naulaan, seitsemän tuotantokauden jälkeen. JUONIPALJASTUKSIA luvassa.

Olen käynytkin läpi jo kauden alkua aikaisemmassa postauksessani, joten siihen en suuremmin paneudu. Lyhyesti sanottuna, ryhmä hepatiitti V:hen sairastuneita vampyyreitä hyökkäsi Bon Tempsiin. Siinä hötäkässä kuoli niin ihmisiä ja vampyyreitäkin, joihin lukeutui mm. Sookien paras kaveri vampyyri-Tara. Heidän uhreihinsa kuului myös, joidenkin käänteiden jälkeen, toinen tuttu hahmo, Sookien kanssa seurustellut ihmissusi Alcine.  Pahis-vampyyrit voitettiin lopulta, mutta kovaan hintaan. Liian kovaan. Varsinkin, jos ottaa huomioon, että sairaiden vampyyrien pitäisi olla heikkoja. Kauden toinen pahis, joskaan häneen ei turhan paljon keskitytty, oli True bloodin johtaja Gus ja hänen Yakuzasta poimitut miehensä. Pahiksena hän ei vakuuttanut. Gus voitettiinkin helposti, joskin vasta viimeisessä jaksossa, Ericin muistaessa olevansa voimakas vampyyri. Vakavasti, kuinka sen voi unohtaa. Hän kalpenee True Bloodin suosikkipahiksen, Russell Edingtonin, rinnalla.

True Bloodin lopusta ei puuttunut mitään, edes sarjan loppujen kliseitä. Valitettavasti se tarkoitti sitä, että viimeinen jakso piti ahtaa täyteen. Moni asia ei käynyt järkeen, kuten Lettie Maen synninpäästö, Billin marttyyrikuolema ja Hoytin ja Jessican häät. Häät eivät tosin ollet viralliset, koska vampyyrin ja ihmisten ei ole sallittu mennä naimisiin. Se toikin homoteeman esiin. Teeman, joka on tullut esiin koko sarjan ajan. Lisäksi niin kuin yksi sarjan hahmoista huomautti, Bon Tempsissä tapahtuu kaikenlaista ikävää ja hahmot asuvat siellä vielläkin. Miksi? Joka tapauksessa mielipiteeni sarjan viimeisestä kaudesta jäi positiivisen puolelle. 

Kaudessa riittikin valopilkkuja. Ericin ja Pamin seikkailut olivat viihdyttävää katsottavaa, samoin Lafaetten ja Jamesin suhde. Jessica osoittautuu yhdeksi mielenkiintoisimmista hahmoista. Sam osoitti arvonsa jälleen kerran. Arlenesta oli tullut yllättävän pidettävä, vaikka en hänestä ole pitänytkään aiemmin. Vihdoin Andy ja Holly saivat ansaitsemansa häät. Tilaisuus olikin kaunis, vaikka siihen olisi voitu päätyä aiemminkin. Paljon aiemmin. Kuvio kuin ei ollut siitä kiinnostavimmasta päästä. Pääsin seuraamaan myös henkeäsalpaavaa toimintaa, koskettavia kohtauksia ja muutenkin True Bloodin laatuista draamaa.

Viimeisen jakson ehkä vaikuttavin kohtaus oli Billin uhraus, joskaan enää tässä vaiheessa sarjaa en jaksanut Billiä surra. Niin merkityksettömäksi hän on muuttunut. Sen sijaan, olen tyytyväinen Sookien ratkaisuun olla käyttämättä viimeisiä keijuvoimiaan ja muuttua samalla kokonaan ihmiseksi. Viimeisessä jaksossa vierailivat niin nuori Tara kuin Sookien isoäitikin. takautuma ei ehkä ollut sarjan, tai edes kauden paras, mutta se oli silti hyvä lisä.

Sarjan viimeminuuteilla hypättiin vuosia eteenpäin, niin kuin jo etukäteen veikkasin. Ericillä ja Pamilla meni hyvin, Sarah Newmanilla ei niinkään. Loppu oli yllättävän sovinnainen, varsinkin näin epäsovinnaiselle sarjalle. Hahmot menivät naimisiin ja saivat lasta. Olisi ollut kiva nähdä edes se mies, jonka kanssa Sookie päätyi yhteen.

Sarja loppui hyvään aikaan. En usko, että sillä olisi ollut enää hirveästi annettavaa. Sarjasta saatiin nauttia tarpeeksi pitkään, minusta semmoiset viisi ja vähän yli tuotantokautta riittää melkein sarjalle kuin sarjalle. Muuten he alkavat toistaa itseään tai vievät tarinan älyttömyyksiin. Poikkeuksena pitää kuitenkin mainita Supernatural, jonka kymmenes kausi alkaa tämän vuoden lopulla.

Minulle jäi  ikävä sarjan tunnusmusiikkia, joka on yksi sarjahistorian parhaista. Jään kaipaamaan myös sarjan tunnelmaa ja maailmankuvaa. Hahmoihinkin olen ehtinyt jo kiintyä. samankaltaisia sarjoja voisi tehdä lisääkin, joskin ei ihan samanlaisia. Kuka pelkkää kopiota jaksaa katsoa? Hyvästelin sarjan jotakuinkin haikeana. Onneksi maailmassa hyviä sarjoja riittää. Kausi ei ehkä ollut sarjan paras, mutta kyllä se vielä minua jaksoi viihdyttää. Kausi antoi hyvälle sarjalle, sen ansaitseman lopetuksen. Anna koko sarjalle vitosen, mutta kaudelle vain kolme. Kolme siksi, että vertasin kautta muihin sarjan kausiin. Lisäksi odotin sarjan päätökseltä enemmän.

Lopun alku käynnistyy –Vampyyreillekin

Huippusuositun True Bloodin seitsemäs ja samalla viimeinen tuotantokausi käynnistyi vähän aikaa sitten. Tässä postauksessa kerron, mitä mieltä olen kaudesta tähän asti eli kahdesta ensimmäisestä jaksosta JUONIPALJASTUKSIA!

Kausi alkoi ryminällä, kun kapinalliset vampyyrit hyökkäsivät Bon Tempsiin. Seurauksena oli mm. yhden tärkeän hahmon kuolema ja muutaman muun vieminen vangeiksi vampyyribaari Fangtasiaan. Kuolemaa ei näytetty, joten aina pieni toivo elää. Ei Taraa, kiitos! Pidin alusta, sillä se muutti sarjan suuntaa aikaisimpiin kausiin nähden. Pahiksina kapinalliset vampyyrit eivät kuitenkaan vakuuta. Toivottavasti saadaan vielä toinenkin pääpahis. Kaupunki on siis pulassa, jolloin tutustumme kaupunkilaisten hyviin ja huonoihin puoliin. Näissä jaksoissa ne huonommat ovat aika vahvasti esillä, esimerkiksi kaupunkilaiset syyttivät Sookieta tapahtumista melkein välittömästi niiden jälkeen. Ensimmäisessä jaksossanäytettiin myös Pamin etsintäretkeä Ericin löytämiseksi. Ei onnistunut vielä tässä jaksossa, mutta silti minusta Pamin osat olivat parasta jaksossa. Ne jättivät jopa Jessican ja Adilynin kohtaukset.

Toinen jakso alkoi täysin erilailla, homoeroottisella kohtauksella kahden tärkeän mieshahmon välillä. Kohtaus paljastui kuitenkin pian uneksi, niin kuin ennalta jo arvasinkin. Muuten sarja keskittyi kaupunkilaisten suhtautumisesta tapahtumiin, kidnapatuista ihmisistä ja siitä, mitä kävi edelliselle kapinallisvampyyrit kohdanneelle kylällä. Huonosti, hyvin huonosti. Kylän kohtalon tutkiminen oli tällä kertaa jakson parasta antia. kaiken lisäksi Pam löysi Ericin, mutta häntä odotti yllätys. Minusta yhden storylinen olisi voinut jättää poiskin. Nimittäin Taran äidin, Lettie Maen sekoilut. Tosin ne mahdollistivat Taran esiintymiseen, joten en valita.

Joitakin pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta True Bloodin seitsemäs tuotantokausi on totuttua tasoa, ainakin tähän asti. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Toivottavasti ainakin flashback kohtauksissa keskitytään enemmän vampyyreiden menneisyyteen, kuin jo sarjassa tapahtuneeseen. Näinkin voi tapahtua, koska kyseessä on viimeinen kausi. Kauden alulle anna neljä tähteä.

True blood - Kun vampyyrit tulivat haudoistaan

True Blood on yhdysvaltalainen vampyyrejä, draamaa, fantasiaa, mysteeriä ja mustaa komediaa yhdistävä televisiosarja, joka perustuu löyhästi Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -menestyskirjoihin. Sarjan pääosissa nähdään Anna Paquin, Stephen Moyer, Sam Trammell, Alexander Skarsgård, Ryan Kwanten ja Rutina Wesley.

Sarja alkaa, kun Japanissa keksitynkeinoveren ansiosta, vampyyrit paljastivat olemansa olonsa ihmiskunnalle. Sarjan tapahtumat alkavat kaksi vuotta vampyyrien paljastamisen jälkeen, aikaan jolloin heillä on yhä vaikeuksia sopeutua yhteiskuntaan, sillä heihin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja vihaa. Sarjan maailmassa on vampyyrien lisäksi muitakin yliluonnollisia olentoja kuten ihmissusia, muodonmuuttajia ja keijuja, mutta nämä eivät ole vampyyrien tavoin tulleet julkisuuteen. Sarjan päähenkilö Sookie Stackhouse on telepaattisia kykyjä omaava tarjoilija, joka työskentelee Bon Tempsin pikkukaupungin Merlotte's-nimisessä baarissa. Sarjan alussa hän on 25-vuotias ja asuu isoäitinsä kanssa suvun vanhassa talossa ja hänen vanhempansa ovat kuolleet.  Sookie tutustuu siellä vampyyri Billiin, jonka seurauksena hän päätyy monenlaisiin tilaisuuksiin ja tutustuu moniin henkilöihin, joista suuri on vampyyrejä tai muihin yliluonnollisiin olentoihin kuuluvia.

True Bloodin henkilöt ovat todella koukuttavia, moniulotteisia ja onnistuneita. Sarja on uskottava huolimatta sen yliluonnollisista elementeistä. Tämä on niitä harvoja kertoja, kun voin rehellisesti sanoa, että tv-sarja on paljon parempi kuin alkuperäisteos. True bloodia kannattaa katsoa, sillä sen tarina on todella mielenkiintoinen, sivuhahmot ovat suorastaan herkullisia ja sarjan visuaalinen ilme hivelee silmää. Sarja on jossain kohtaa aika raaka, eikä sovi heikkohermoisille. Muille suosittelen sarjaa lämpimästi. 

Laatusarjojen koti – HBO

HBO on perustettu vuonna 1972. Se onkin yksi maailman ensimmäisistä maksukanavista. Kanava on tullut tunnetuksi lukuisista laatusarjoistaan, kuten True Blood, Game of Thrones, lukuisia Golden Globe -palkintoja kahminut Boardwalk Empire, Rooma, Mullan alla ja The Wire. HBO:n sarjoja voi katsoa Suomessa mm. canalilta, ylelta tai ostamalla HBO Nordicin. noin kympillä kuukaudessa. HBO Nordicilla näkee HBO:n uusimmat jaksot heti Usan ensiesityksen jälkeen. Siellä on myös kanavan vanhempia sarjoja. Kanavan sarjoja piratisoidaan runsaasti, mutta ainakaan Game of Thronesin tekijät eivät ole siitä huolissaan.

Yksi uusimmista sarjoista kanavalla on Kelley Armstrongin menestys-kirjasarjaan perustuva uutuussarja Bitten. sarja kertoo ihmissusi Elenasta. Toinen maininnan arvoinen sarja on True D

etective, jossa esiintyy Woody Harrelson ja Matthew McConaughey. sarjassa selvitetään erittäin raakaa murhaa. Sarjan ensimmäisen tuotankokauden viimeinen jakso oli niin suosittu, että HBO:n paikallisen Go-striimauspalvelun. Historiallisen sarjojen ystäville on luvassa herkkua, kun ruutuun tulee Philippa Gregoryn Ruusujen sota – kirjasarjaa perustuva The White Queen.