Talvi, ja kuningattarien sota, tekevät tuloaan Westerosiin

Huippusuosittu, ja huippu hyvä, fantasiasarja Game of Thrones sai juuri seitsemännen kautensa päätökseen. Kausi oli samaan aikaan sekä sarjan kaikkien aikojen paras, että huonoin.

Varoitus. Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia Game of Thronesin jo tulleiden seitsemän kauden tapahtumista!

Starkkien tunnuslause ”Talvi on tulossa” ei ole koskaan ollut yhtä totta kuin nyt, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Sitä kuvainnollista talvea edustaa epäkuolleet Valkoiset Kulkijat, jotka matkaavat hitaasti, mutta varmasti, kohti Westerosia. Se kirjaimellinen talvi ei ole yhtään sen vaarattomampi. Uhkana on, erityisesti maailman Pohjoisosia, niin paleltuminen kuin nälänhätäkin.

Valkoisia kulkijoita vastaan joukkoja kokoaa Pohjoisen hallitsija Jon Snow (Kit Harington), suomenkielisessä käännöksessä Nietos, mutta hänellä on vaikeuksia vakuuttaa muille maailman asukkaille uhan vakavuudesta, pitäväthän he Valkoisia Kulkijoita pelkästään lapsille kerrottavana satuna. Jonin tehtävää vaikeuttaa vielä se, että muut maailman valtaapitävät ovat keskittyneet omiin valtataisteluihinsa.

Nimittäin samaan aikaan kuningatar/khaleesi Daenerys Targaryen (Emilia Clarke) on viimein päässyt kolmine lohikäämeineen ja suurine armeijoineen Westerosin kamaralle ja nyt hän suunnitelleekin kaappaavansa valtaistuimen häikäilemättömän kuningatar Cersein (Lena Headey) kynsistä. Game of Thrones perustuu George. R. R. Martinin tulen ja Jään laulu-kirjasarjaan.

Game of Thrones on yksi ehdoton sarjasuosikkini, varsinkin kovasti rakastamassani fantasiagenressä. Siksi ei ole mikään ihme, että tämäkin kausi oli mieleni. Siinä oli toki heikkoutensa, kuten pienet, ja suuretkin, tarinalliset ja etäisyyksiin liittyvät epäloogisuudet, mutta myös vahvuutensa, joista suurin oli se, että sarjan hahmot ja tapahtumat alkoivat vihdoinkin tulla yhteen.

Kaudella faneja palveltiinkin urakalla. Monet tutut hahmot kohtasivat toisensa joko ensimmäisistä kertaa, kuten Jon ja Dany, tai uudestaan, kuten Starkin siskokset Sansa (Sophia Turner) ja Arya (Maisie Williams). Lohikäärmeet saivat näyttää vihdoin ja viimein kyntensä, hampaansa ja erityisesti tulensa oikeassa taistelussa. Listaa voisi luetella pitempäänkin, mutta siihen ei ole nyt aikaa.

Game of Thronesin Seitsemäs kausi keskittyi lähinnä siihen talveen valmistautumiseen. Itse talvi tulee vasta sarjan viimeisellä eli kahdeksannella kaudella. Tämän takia kaudessa ei tapahtunut juuri mitään ratkaisevaa. Itse olisin tehnyt asian toisin ja sijoittanut vaikka Cersein väistämättömän kuoleman tai ensitaistelut Valkoisten Kulkijoiden kanssa jo tälle kaudelle.

Yksi suurimmista kohokohdista

Se ei tarkoita, etteikö kaudella olisi tapahtunut mitään, vaan itseasiassa sen tahti oli nopeampi kuin koskaan ennen sarjan historiassa. Yhdessä seitsemännen kauden jaksossa tapahtui enemmän kuin aikaisempien kausien puoliväliin mennessä on tapahtunut. Niinpä mikä aikaisemmin olisi ollut jakson, jos sei jopa koko kauden, kohokohta, sai monesti antaa tilaa vielä isommille asioille.

Syy varsin kovaan tahtiin on selvääkin selvempi. Tekijöillä oli selvästi kiire viedä tarinaa eteenpäin jäljelle jäämässä varsin vajavaisessa jaksomäärässä, mikä taas tarkoitti juonen oikopolkuja ja sitä, että hahmot pääsivät paikasta toiseen kuin teleporttaamalla. Tälläkin kaudella olisi voinut olla edellisen kuuden kauden tapaan kymmenen jaksoa tai lisäämällä tehtävien kausien määrää yhdeksään tai jopa kymmeneen.

Sen, minkä kausi hävisikin käsikirjoituksen puolella, se voitti spektaakkeleilla. Niitä riittikin joka jaksolle, ainakin melkein, ja hyvin tehtynä vielä. Toteutus onkin aina ollut Game of Thronesin vahvoja puolia, eikä tämä kausi ollut poikkeus. Tämän huomasi eniten erikoistehosteiden ja lavasteiden kohdalla, joihin olikin käytetty paljon aikaa, rajaa ja ennen kaikkea ammattitaitoa.

Game of Thronesista on vielä tulossa yksi, järjestyksessään kahdeksas, kausi. Se tulee käsittämän vain vaivaiset kuusi jaksoa, mutta kuin korvaukseksi jaksoista tulee ennätyspitkiä. Odotan kaudesta tulevan toiminnantäytteinen, yhtä nopeatempoinen kuin tämäkin kausi, melko varmasti myös sitä yllätyksellisempi sekä ennen kaikkea parempi tai ainakin sykähdyttävämpi.

Jos nyt saisin veikata, mitä tulee käymään ja miksi en saisi, niin veikkaisin, että sankarimme voittavat valkoiset Kulkijat, Jon saa sankarikuoleman, Cersei saa loppunsa, samoin Jon ja ainakin yksi lohikäärme, jos ei molemmat, sekä Dany saa valtaistuimen. Nämä ovat kuitenkin pelkkiä veikkauksia, ei suinkaan tietoa, ja voi hyvin olla, että kausi yllättää minut täysin. itseasiassa toivonkin sitä, oikein kovasti.

Tiivistetysti Game of Thrones ei ole sitä, mitä se parhaimmillaan oli, mutta sen seitsemännestä kaudesta löytyi myös paljon hyvää. Katson taatusti myös sarjan viimeisen kauden. Neljä ja puoli tähteä.

Lopun alku käynnistyy –Vampyyreillekin

Huippusuositun True Bloodin seitsemäs ja samalla viimeinen tuotantokausi käynnistyi vähän aikaa sitten. Tässä postauksessa kerron, mitä mieltä olen kaudesta tähän asti eli kahdesta ensimmäisestä jaksosta JUONIPALJASTUKSIA!

Kausi alkoi ryminällä, kun kapinalliset vampyyrit hyökkäsivät Bon Tempsiin. Seurauksena oli mm. yhden tärkeän hahmon kuolema ja muutaman muun vieminen vangeiksi vampyyribaari Fangtasiaan. Kuolemaa ei näytetty, joten aina pieni toivo elää. Ei Taraa, kiitos! Pidin alusta, sillä se muutti sarjan suuntaa aikaisimpiin kausiin nähden. Pahiksina kapinalliset vampyyrit eivät kuitenkaan vakuuta. Toivottavasti saadaan vielä toinenkin pääpahis. Kaupunki on siis pulassa, jolloin tutustumme kaupunkilaisten hyviin ja huonoihin puoliin. Näissä jaksoissa ne huonommat ovat aika vahvasti esillä, esimerkiksi kaupunkilaiset syyttivät Sookieta tapahtumista melkein välittömästi niiden jälkeen. Ensimmäisessä jaksossanäytettiin myös Pamin etsintäretkeä Ericin löytämiseksi. Ei onnistunut vielä tässä jaksossa, mutta silti minusta Pamin osat olivat parasta jaksossa. Ne jättivät jopa Jessican ja Adilynin kohtaukset.

Toinen jakso alkoi täysin erilailla, homoeroottisella kohtauksella kahden tärkeän mieshahmon välillä. Kohtaus paljastui kuitenkin pian uneksi, niin kuin ennalta jo arvasinkin. Muuten sarja keskittyi kaupunkilaisten suhtautumisesta tapahtumiin, kidnapatuista ihmisistä ja siitä, mitä kävi edelliselle kapinallisvampyyrit kohdanneelle kylällä. Huonosti, hyvin huonosti. Kylän kohtalon tutkiminen oli tällä kertaa jakson parasta antia. kaiken lisäksi Pam löysi Ericin, mutta häntä odotti yllätys. Minusta yhden storylinen olisi voinut jättää poiskin. Nimittäin Taran äidin, Lettie Maen sekoilut. Tosin ne mahdollistivat Taran esiintymiseen, joten en valita.

Joitakin pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta True Bloodin seitsemäs tuotantokausi on totuttua tasoa, ainakin tähän asti. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Toivottavasti ainakin flashback kohtauksissa keskitytään enemmän vampyyreiden menneisyyteen, kuin jo sarjassa tapahtuneeseen. Näinkin voi tapahtua, koska kyseessä on viimeinen kausi. Kauden alulle anna neljä tähteä.