Katsojat joutuvat
jättämään hellät hyvästit, vampyyrisarja True Bloodin heittäessä torahampaat
naulaan, seitsemän tuotantokauden jälkeen. JUONIPALJASTUKSIA luvassa.
Olen käynytkin läpi jo kauden alkua aikaisemmassa postauksessani,
joten siihen en suuremmin paneudu. Lyhyesti sanottuna, ryhmä hepatiitti V:hen sairastuneita
vampyyreitä hyökkäsi Bon Tempsiin. Siinä hötäkässä kuoli niin ihmisiä ja
vampyyreitäkin, joihin lukeutui mm. Sookien paras kaveri vampyyri-Tara. Heidän
uhreihinsa kuului myös, joidenkin käänteiden jälkeen, toinen tuttu hahmo,
Sookien kanssa seurustellut ihmissusi Alcine. Pahis-vampyyrit voitettiin lopulta, mutta
kovaan hintaan. Liian kovaan. Varsinkin, jos ottaa huomioon, että sairaiden
vampyyrien pitäisi olla heikkoja. Kauden toinen pahis, joskaan häneen ei turhan paljon keskitytty,
oli True bloodin johtaja Gus ja hänen Yakuzasta poimitut miehensä. Pahiksena
hän ei vakuuttanut. Gus voitettiinkin helposti, joskin vasta viimeisessä
jaksossa, Ericin muistaessa olevansa voimakas vampyyri. Vakavasti, kuinka sen
voi unohtaa. Hän kalpenee True Bloodin suosikkipahiksen, Russell Edingtonin, rinnalla.
True Bloodin lopusta ei puuttunut mitään, edes sarjan
loppujen kliseitä. Valitettavasti se tarkoitti sitä, että viimeinen jakso piti
ahtaa täyteen. Moni asia ei käynyt järkeen, kuten Lettie Maen synninpäästö, Billin
marttyyrikuolema ja Hoytin ja Jessican häät. Häät eivät tosin ollet viralliset,
koska vampyyrin ja ihmisten ei ole sallittu mennä naimisiin. Se toikin
homoteeman esiin. Teeman, joka on tullut esiin koko sarjan ajan. Lisäksi niin
kuin yksi sarjan hahmoista huomautti, Bon Tempsissä tapahtuu kaikenlaista
ikävää ja hahmot asuvat siellä vielläkin. Miksi? Joka tapauksessa mielipiteeni
sarjan viimeisestä kaudesta jäi positiivisen puolelle.
Kaudessa riittikin valopilkkuja. Ericin ja Pamin seikkailut
olivat viihdyttävää katsottavaa, samoin Lafaetten ja Jamesin suhde. Jessica
osoittautuu yhdeksi mielenkiintoisimmista hahmoista. Sam osoitti arvonsa
jälleen kerran. Arlenesta oli tullut yllättävän pidettävä, vaikka en hänestä
ole pitänytkään aiemmin. Vihdoin Andy ja Holly saivat ansaitsemansa häät.
Tilaisuus olikin kaunis, vaikka siihen olisi voitu päätyä aiemminkin. Paljon
aiemmin. Kuvio kuin ei ollut siitä kiinnostavimmasta päästä. Pääsin seuraamaan
myös henkeäsalpaavaa toimintaa, koskettavia kohtauksia ja muutenkin True
Bloodin laatuista draamaa.
Sarjan viimeminuuteilla hypättiin vuosia eteenpäin, niin
kuin jo etukäteen veikkasin. Ericillä ja Pamilla meni hyvin, Sarah Newmanilla
ei niinkään. Loppu oli yllättävän sovinnainen, varsinkin näin epäsovinnaiselle
sarjalle. Hahmot menivät naimisiin ja saivat lasta. Olisi ollut kiva nähdä edes
se mies, jonka kanssa Sookie päätyi yhteen.
Sarja loppui hyvään aikaan. En usko, että sillä olisi ollut
enää hirveästi annettavaa. Sarjasta saatiin nauttia tarpeeksi pitkään, minusta
semmoiset viisi ja vähän yli tuotantokautta riittää melkein sarjalle kuin
sarjalle. Muuten he alkavat toistaa itseään tai vievät tarinan älyttömyyksiin.
Poikkeuksena pitää kuitenkin mainita Supernatural, jonka kymmenes kausi alkaa
tämän vuoden lopulla.
Minulle jäi ikävä sarjan tunnusmusiikkia, joka on
yksi sarjahistorian parhaista. Jään kaipaamaan myös sarjan tunnelmaa ja
maailmankuvaa. Hahmoihinkin olen ehtinyt jo kiintyä. samankaltaisia sarjoja
voisi tehdä lisääkin, joskin ei ihan samanlaisia. Kuka pelkkää kopiota jaksaa
katsoa? Hyvästelin sarjan jotakuinkin haikeana. Onneksi maailmassa
hyviä sarjoja riittää. Kausi ei ehkä ollut sarjan paras, mutta kyllä se vielä
minua jaksoi viihdyttää. Kausi antoi hyvälle sarjalle, sen ansaitseman
lopetuksen. Anna koko sarjalle vitosen, mutta kaudelle vain kolme. Kolme siksi,
että vertasin kautta muihin sarjan kausiin. Lisäksi odotin sarjan päätökseltä
enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti