Huumeiden salakuljetusta Millerien tapaan

Viikonloppuna minun teki mieli katsoa jotakin hauskaa ja muisti, että minulle suositeltiin jo jokin aika sitten Millerit-leffaa (eng. We are the millers. Päätinkin katsoa, millainen raina on kyseessä.

Millereissä pienen luokan huumekauppias David Clark auttaa sympaattista naapurinpoikaa katupunkkareita vastaan ja menettää heille huumeensa ja rahansa. Tästä ei Davidin pomo tykkää, joten kuitatakseen velkansa hänen täytyy ryhtyä huumesalakuljettajaksi ja tuoda diilerinsä seuraava marihuanalasti Meksikosta Yhdysvaltoihin. Yksinäisellä miehellä on tietysti suuri riski jäädä kiinni, joten David palkkaa naapurin pojan, karkulaisen ja stripparin esittämään perhettään, Millereitä.

Hahmot eivät ehkä ole kaikkein pidetyimpiä, mutta elokuva on onnistunut tehdä niistä jokseenkin samaistuttavan. Minulla ei ole mitään antisankareita vastaan, päinvastoin. Minusta heissä on oma hohtonsa. Joissain kohtauksessa pääosassa oleva David käy hermoille, mutta suurimmaksi osaksi myötätuntoni oli nelikon puolella. Näyttelijöistä suurin osa on minulle tuntemattomia, Frendit- tähti Jennifer Anistonia ja Kauheasta kankkusesta tuttua Ed Helmsiä lukuun ottamatta. Sikäli kuin pystyn sanomaan, niin näyttelijävalinnat olivat onnistuneita. Jokainen hoiti oman roolinsa kunnialla läpi.

Valeperhe törmää oikeaan, hyvin avuliaaseen perheeseen. Siitä saadaan tietenkin huumoria niin tylsien aikuisten, kuin perheen teini-ikäisen tyttärenkin osalta. osalta juoni on kuin klassikkosadussa: Poika tapaa tytön, poika ihastuu tyttöön, mutta ei uskalla pussata tätä ja sitten… En paljasta enempää, se selviää vain elokuvan katsomalla.

Millerit tarjoaa Kaamea kankkunen tyyppistä huumoria road trip elokuvien hengessä. Hurtin huumorin takana pilkistävät perhearvot, mikä tekee leffasta asteetta kesymmän. Mausteeksi siihen on lisätty vielä trippaava Jennifer Aniston. Vaikka juoni ei olekaan kummoinen, ainekset riittävät tekemään mukiin menevän ”aivot narikaan”-komediaan.  Ennen elokuvan katsomista kannattaa kuitenkin muistaa kaksi asiaa: Se sisältää paikoittain roisiakin huumoria, joten se ei koko perheelle sovi ja elokuvaa ei kannata ottaa liian vakavasti.

Millerit on hyvin nykyaikainen komedia, joka ei kuitenkaan päässyt ihan Kauhea kankkunen-leffojen tasolle. Elokuvan parasta antia on ehdottomasti hervoton dialogi, jota siinä riittää. Lisäksi elokuvassa tapahtumat rullaavat eteenpäin kiitettävää tahtia ja ydinjuoneen päästiinkin heti kiinni. Se on plussaa, koska varmaan suurin osa leffan katsojista tutustui siihen jo etukäteen. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Jotkin elokuvan vitsit vaikuttavat valmiiksi nauretuilta ja varsinkin loppu oli ennalta arvattava.

Millerit on tusinakomedioita viihdyttävämpi, vaikka mikään mestariteos se ei ole. Millerien henkilökemiat riittävät kuitenkin tekemään kokonaisuudesta nautittavaa katsottavaa. Lopputekstit kannattaa katsoa, sillä siinä on pilalle mentyjä kohtauksia, joiden mukana on jopa Frendit-läppä. Annan kolme tähteä.