Jack Bauer Lontoossa

Jack Bauer joutuu pelastamaan maailman vielä kerran 24-sarjan päättävässä 24-Lontoossa. En ole nähnyt 24:ää läheskään niin monta kautta, kuin ehkä pitäisi. Onneksi kautta voi katsoa myös erillisenä tarinana, joskin luulen vahvasti, että sarjaa minua enemmän katsoneet saavat siitä enemmän irti.

Neljä vuotta on kulunut edellisestä kaudesta. Jack Bauer on maanpaossa. Maailma kuitenkin tarvitsee taas tuota keinoja kaihtamatonta pelastajaa. Kauden tapahtumat sijoittuivat tällä kertaa Lontooseen, jossa Yhdysvaltain presidenttikin on vierailulla. Kaudella on uusi teema: valtion omien koneiden kääntyminen sitä vastaan. Kyseessä on minisarja, siksi jaksoja on siksi poikkeuksellisesti vain kaksitoista.

24-Lontoon tarina vetää mukaansa ja esittelee mielenkiintoisen alkutilanteen., mutta siinä riittää myös uskottavuus ongelmia. Esimerkiksi kuinka monta kertaa yksi ihminen vii pelastaa maailman vuorokauden aikana? Entä, miksi kukaan ei usko Jackia vieläkään? Jos joku kuuntelisi häntä välillä, sarjan nimeksi pitäisi muuttaa 2.

Tapahtumapaikkaa olisi voinut korostaa enemmänkin. Oltiinhan nyt Lontoossa, joten miksi sitä ei käyttäisi hyväksi. Sarjassa tavataan Englannin pääministeri, jota esittää nerokas Stephen Fry, mutta muuten mitään maan erikoispiirteitä ei esitetä.

24:tä ei voi puhua ennen kuin käsitellään väkivallan oikeutusta, onhan sarjaa sentään syytetty usein mm. kidutuksen normalisoinnista. Tappajaahan ja kiduttaahan Jack vihollisiaan armotta. Mitä ikinä Jack tekeekin, sarjan maailman mukaan hän ei voi olla vihollisiaan pahempi. Ei siis ihme, että sarja onkin konservatiivisempien Jenkkien mieleen. Minusta syytteillä on perää, mutta kannattaa muistaa, että kyseessä on sarja, vielä 9/11 jälkimainingeissa tehty. Lisäksi suurin osa katsojista tietää varmasti faktan ja fiction eron.

Sarja alkaa vaikuttaa jo turhankin kliseisiltä, enkä oikein nähnyt mitään yllättää, edes lopussa. Sen fanit saavatkin täsmälleen sen, mitä odottavat. Siinä on pakollisia ”yllättäviä” pettureita, tuhoa aiheuttavia pahiksia ja harmaalla alueella liikkuvia hahmoja. Niin kuin muissakin pitempään jatkuneissa sarjoissa, tässäkin viimeinen kausi kertaa aiempia tapahtumia. Mukaan on mahtunut myös jokunen vanha hahmokin, sarjaa pitempää seuranneiden iloksi.

Kausi esittelee uuden, edellistäkin riutuneemman Jackin. Maanpaon tuomien ongelmia lisäksi miestä vaivaavat menneisyyden haamut. Hän on kuitenkin edelleen sellainen badass kuin aina ennenkin, mikä selviää jo kauden ensimmäisessä jaksossa. Hyvin ei mene Jackin ystävällä, Chloellakaan, josta on tullut Millenium-trilogian Lisbeth Salanderin kaltainen hakkeri. Nykyään hän työskentelee Adrian Crossin hakkeritiimissä ja paljastaa hallituksen salaisuuksia. Kauden alussa hän on CSI:n vankina.

Uusista hahmoista ehkä eniten esillä on Chuck sarjasta tutun Yvonne Strahovskin esittämä CIA-agentti Kate Morgan. Kyseessä on eräänlainen naisversio Jack Bauerista. Morgan on nerokas, mutta impulsiivinen agentti, joka osaa Jackin tapaan venyttää sääntöjä tarpeen mukaan. Hänen edesmennyttä aviomiestään syytetään valtionsalaisuuksien paljastamisesta, minkä vuoksi päivä olisi ollut Morganin viimeinen CSI:n Lontoon toimistossa. Mutta niin kuin yleensäkin sarjassa, päivä voi muuttaa kaiken. 

Pahiksia kaudella riittää. Ensimmäinen heistä on miehensä menettänyt britti Margot Al-Harazi, jota esittää Game Of Thronesin Catelyn Starkkina tunnettu Michelle Fairley. Margotin motivaatio on helppo ymmärtää ja minusta tilanne olisi voinut päättyä sekä hänen, että Jackin kannalta onnellisemminkin. Loppukaudesta hänet korvaa vieläkin vaarallisempi, aikaisemmista kausista tuttu vihollinen, josta en nyt paljasta enempää. Mistään iloisesta pupusta ei kumminkaan ole kysymys.

Sarjan loppu on katkera, yhden tärkeän hahmon kuollessa. Hinta maailman pelastamiseen on siis kova, jälleen kerran. Lisäksi Jackin kannalta loppu ei tosiaankaan ollut pelkkää päivänpaistetta. Sarja jäi kesken. Ehkä loppu haluaa jättää mahdollisuuden vielä uuteen kauteen tai jopa elokuvaan. Itse olisin kaivannut jonkinlaista päätöstä.

24:n yhdeksäs kausi tarjosi jälleen kerran takuuvarmaa vauhdikasta toimintaa, kansainvälistä politiikkaa ja draamaa. Se sopii erinomaisesti toiminnan ja agenttijännärien ystäville. Annan kolme ja puoli tähteä.