Tervetuloa Pitkään
maahan! Täällä pääsette tutustumaan koskemattomaan luontoon ja sen
lukemattomiin mahdollisuuksiin. Kapteeninamme tänään toimivat Terry Pratchett
ja Stephen Baxter.
Vuosi 2015. Ihmiset ovat huomanneet pystyvänsä hyppäämään
lukemattomiin Pitkäksi maaksi kutsuttuihin rinnakkaistodellisuuksiin yhden
hyvin yksinkertaisen laitteen avulla. Mitä kauemmas tuntemastamme maailmasta
edetään, sen kummallisemmiksi Maat käyvät. Rinnakkaistodellisuudet tarjoavat
lukemattomia mahdollisuuksia, mutta myös uhkia. Kirja kertoo
yksinkertaistetusti maailmanlaajuisesta muutoksesta. Siitä, miten ihmiset
suhtautuvat siihen ja, miten se vaikuttaa tuntemaamme maailmaan.
Maailman suhtautumista muutokseen kuvataan muutamastakin
näkökulmasta ja jopa kaikki tietävän-kertojan voimin. Suurin osa siihen osasta
kuvataan kuitenkin poliisi Monica Janssonin näkökulmasta. Hän, yrittää
ratkaista uusiin maailmoihin liittyviä ongelmia. Kirjan päähenkilö on kuitenkin sosiaalisesti rajoittunut
Joshua, joka pystyy luontaisesti siirtymään eri maailmojen välillä. Tarina
alkaa maailman ensimmäisen tekoälyn, Lobsangin, palkatessa Joshuan lihasvoimaksi
tutkimusmatkalle Pitkään maahan. Hänen on tarkoitus tutkia maailmoja tarkemmin.
Matkan päätarkoitus on tutkia, mitkä niistä sopivat ihmisten asutettavaksi.
 |
| Stepperi |
Uudet maailmat keräävät nopeasti uusia asukkaita. Joshuan ja
Monican lisäksi, tarinaa kerrotaan myös näiden uudisasukkaiden näkökulmasta. Heidän
tarinassaan onkin jotakin erikoista. Rautaa ei nimittäin voi kuljettaa toisiin
maailmoihin, syystä tai toisesta, joten maailmaan yhteiskunnan perustuvien
pitää aloittaa alusta. Kirja jäljitteleekin kohtuullisen hyvin 1800-luvun
tunnelmaa, joskin nykyaikaisilla mausteilla. Itse en ole juurikaan kiinnostunut
kyseisestä aikakaudesta, joten en saanut teemasta kaikkea irti.
Maailmoissa ei asu ihmisiä, mutta muita eliöitä niistä
löytyy kyllä. Erilaisten eläinten lisäksi maailmoja kansoittavat peikot ja haltiat.
Peikot ovat sympaattisia, mutta haltiat eivät. He eivät todellakaan kuulu Tolkienin
romaaneihin, niin kuin kirjassa sanottiinkin. Kirjan haltiat ovat oikeammin
humanoidia, evoluution myötä kehittyneitä armottomia tappokoneita.
Jos et usko evoluutioteoriaan, älä lue kirjaa. Toistan: ÄLÄ
LUE KIRJAA. Koko Pitkä maa ja kaikki sen maailmat perustuvat evoluutioon.
Siihen, miten se olisi voinut päättyä. Mitä kaikkea luonto kehittelee,
olosuhteiden ollessa erilaisia kuin maassa. Minä uskon evoluutioon itse ja
siksi pidänkin sitä hyvänä puolena, mutta ymmärrä myös, että kaikki eivät tunne
samoin.
Pidän kirjan ideasta. Se on ihailtavan omaperäinen ja siinä
on valtavasti potentiaalia. Minulle kirja on ennen kaikkea tutkimusmatka. Eri
rinnakkaistodellisuuksien kuvaus on ehdottomasti kirjan parasta antia,
varsinkin mentäessä ns. Jokerimaailmoihin. Ne ovat hyvin erilaisia kuin meidän
maamme. Toinen kirjan vahvuus on sen uskottavuus. Voisin kuvitella, että samassa
tilanteessa, voisi käydä juuri kuvatulla lailla.
Toteutus kuin ei valitettavasti yltänyt samalle tasolle. Kirja
on aika hidastempoinen, eikä siinä toimintaakaan ole liiaksi. Siksi kerronnan
vetovoima onkin paikoittain kadoksissa. Alku oli pitkä kuin nälkävuosi. Kaikki
selitettiin juurta jaksaen monen ihmisen suusta ja asetelmia haettiin turhan
pitkään. Lisäksi taustatarinoita oli liikaa. Jopa niin paljon, etten aina
tiedä, mikä juuri kyseisen pointti on. Ehkäpä juuri temposta johtuen, loppu oli
antikliimaksi. Odotin enemmän. Vaikka siinä tapahtuikin yksi järisyttävä
tapahtuma, niin se kuvattiin liian nopeasti.
Kirja aloittaa sarjan, joten monet ongelmat voivat johtua
siitä. Sarjasta on toinenkin osa, Pitkä sota, joka hyppää vielä muutaman vuoden
edellistä kirjaa myöhemmäksi. Niin kuin nimestä voidaan päätellä, siinä
ihmiskunta on joutumassa sotaan. Saa nähdä, luenko sen. En ainakaan ihan heti. ehkä
se selviää myöhemmin.
Olen lukenut Terry Pratchetin Kiekkomaa-kirjoja. Pidin
niistä, minkä vuoksi halusinkin pitää tästä kirjasta. Pitkä maa on kuitenkin
hyvin erilainen kuin miehen aikaisempi tuotanto, lukuun ottamatta paikoittaista
pratchermaista huumoria. Kirja on luettava ja paikoittain kiinnostavakin. Jotkin
kohdat jaksoivat jopa naurattaakin. Se ei kuitenkaan ollut läheskään niin hyvä
kuin olisi voinut. Onneksi sentään kokonaisuus jaksoi paikka paikoin jopa
viihdyttää. Annan kaksi ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti