Salaisuuksia scifimuurin takaa

Outolintu-elokuvasarja on saanut kolmannen ja samalla toiseksi viimeisen osansa, Uskollisen. Oliko se katsomisen arvoinen elokuva? JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!

Uskollinen, englanniksi Allegiant, jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi. Trish (Shailene Woodley) ja muut näkivät salaperäisen videon, jonka mukaan muurin takana olisi ihmisiä. Paha diktaattori Jeanninen tilalle tullut, eri lailla diktaattorimainen Evelyn (Naomi Watts) ei kuitenkaan anna avata muurin portteja. Se ei kuitenkaan estä Trishiä ja kumppaneita selvittämästä, mitä muurin takana oikein löytyy.

Tasoltaan elokuva on jonkin verran Nälkäpelien tapaista nuorten dystopioita huonompi. Tästä voi syyttää itse elokuvan lisäksi myös sen lähdeteosta. Uskollinen-kirja, onkin koko Outulintu-trilogian huonoin kirja. Se ei tarkoita, etteikö elokuva olisi katsottava. Kyllä se on. Kirjasarjan fanit saavatkin sen mitä haluavat. Uusia katsojia elokuva tuskin kerää. Se ei taida kyllä olla tarkoituskaan.

Trish on edelleen vahva hahmo. Hän kannattaakin elokuvaa harteillaan. Oma kiinnsotukseeni elokuvaa kohtaan laski heti, kun hään ei ollut valkokankaalla. Juonellisista syistä Neljälle (Theo James) annettiin enemmän tekemistä. Vaihtelun puolesta se olikin hyvä. Toinen positiivinen yllätys oli verrattain vähäinen perehtyminen Trishin ja Neljän suhteeseen. ja kolmiodraamaan puutos.

Toinen elokuvan valopilkun manttelin perijä on superhuonossa Fantastic Four elokuivasta tuttu Miles Teller huonosti käyttäytyvänä ja takkia kääntävänä Peterinä. Elokuvan pahikset olivat persoonattomia Evelynilla ja Davidilla (Jeff Daniels). Muilla ei ole juuri tekemistä. He lähinnä vain roikkuvat mukana. Tiedän, että niin sanominen on klisee, mutta ei se totuutta muuta.

Edelliset kaksi osaa Divergent - Outolintu ja Outolintu-sarja: Kapinallinen nähneet tietävät mitä on tulossa. Tasan tarkkaan. Voisinkin syyttää elokuvaa ennalta-arvattavuudesta, mutta toisaalta olen nähnyt saman tarinan jo kirjamuodossa. Lisäksi pitää muistaa, että se on lajityypin yleisin helmasynti. Niinpä toteutus ratkaisee. Valitettavasti tässä elokuvassa se jäi keskitasolle, jopa alemmas.

3D-formaatti saattaisi palvella elokuvaa, olihan se täynnä erikoistehosteita ja kauniita scifivälineitä. Erityisesti aseita. Jopa niin täynnä, että ne veivät tilaa juonelta. Siitäkin huolimatta, että elokuva ei ollut pelkästään toimintapainoitteinen. Keskellä oli nimittäin genren elokuville yllättävän pitkä suvantovaihe. Pakko kuitenkin myöntää, että taistelukohtauksissa nähnyt lennokit olivat erittäin hienoja.

Elokuva olisi hyötynyt enemmästä sisällissotaan perehtymisestä. Sekä sen herättämän tunnelatauksen kuin eri puolilla olevien huippunäyttelijöidenkin takia. Se olisi sitä paitsi antanut elokuvalle aikuisemman otteen, josta ei olisi ollut elokuvalle mitään haittaa. Päinvastoin. Ymmärrän kyllä, miksi aihetta ei käsitelty enempää. Onhan kyseessä Trishin ja kumppaneiden seikkailu. Esitän vain huomion.

Uskollinen sopii täydellisesti yhdelle laiskalle sunnuntaille, jona sen katsoinkin. Toista kertaa sitä ei kuitenkaan tarvitse nähdä. Kaksi tähteä.

Uskollinen-Trisin tarina tulee päätökseensä

Blogini on keskittynyt viime aikoina Veronica Rothin Outolintu-trilogiaan. Arvostelen vielä sarjan viimeisen osan, Uskollisen. Tämän jälkeen siirryn jo muihin aiheisiin.

Juonipaljastuksilta en vieläkään voi välttyä. Kirja kuin seuraa suoraan edellisen osan tarinaa, niin kuin loogista onkin. Tämä teksti paljastaa luultavasti myös lisätietoja kirjasarjan pohjalta tehdyistä selokuvista, niin julkaistuista kuin julkaisemattomistakin.

Edellisen osan lopun seurauksena Tris on vankilassa petturuudesta syytettynä. Osastomattomat ovat ottaneet johdon Tobiaksen äidin Evelynin johdolla ja vanha osastojako on hajotettu. Kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita tyytymään tilanteeseen, varsinkin kuin heille selvisi Kaupungin ulkopuolellakin olevan elämää. Kaupungissa kyteekin kapina.

Kirja oli pienoinen pettymys. Teksti on aiempien osien lailla todella sujuvaa ja viihdyttävää. Tarina alkoi kuitenkin toistamaan itseään. En tiedä, kuinka monta kapinaa kirjasarjaan sisältyikään. Nuorten kirjojen kliseistä ei vältytty, esimerkkinä tästä mainittakoot aiemmin puuttunut kolmiodraama. Se sai kuitenkin melko pienen osasn.

Kirja äityi välillä pitkäveteiseksi, varsinkin geeneistä puhumiseen käytettiin liikaa aikaa. Tapahtumapaikka vaihtui kaupungista ulkomaailmaan. Vaikka vaihto toikin piristystä tarinaan, alueen tuntemus olisi tehnyt siitä luultavasti viihdyttävämmän. Itse en bongannut juuri tuttuja paikkoja. Tosin maailmaa tutktttiinkin lopulta suhteellisen vähän.

Tapahtumapaikan lisäksi Uskolliseen on lisätty jotain muutakin uutta. Nyt Tobiaskin saa puheenvuoron. Valitettavasti Tobiaksen ja Trisin luvut eivät juuri eronnut toisistaan. Aina itsekään en muistakun, kuka toimi juuri sillä hetkellä kertojana. Ilman lukujen otsikoita kertojia olisi olut vaikea erottaa toisistaan.

Niin Tobias kuin Triskaan eivät olleet kirjassa parhaimmillaan. Tris muuttui paikoittain ärsyttäväksi kaikkitietäjäksi ja Tobias ei tehnyt juuri muuta kuin kierinyt itsesäälissään. Missä on edellisen osan vahvat päähahmot? Joku neuvoikin, että heidän ystävien kannattaa jättää Uskollinen väliin. En kuitenkaan menisi vielä niin pitkälle.

Kirjan tarina on aina ollut scifiksi harvinaisen epäuskottava. Ajatelkaa vaikka Nälkäpelejä. Ainakin minä uskoisin kyllä, että tositv voisi saada extremeja muotoja ja luokkaeroja nyt on aina ollut ja voi olla, että tulee aina olemaankin. En ole laskenut sitä kuitenkaan viaksi, fiktion ei tarvitsekaan olla uskottavaa. Pakko kuitenkin myöntää, että Uskollinen vei epäuskottavuuden uusiin ulottuvuuksiin.

Uskollisen loppuu genrelleen epätyypillisesti. Vaikka se on lähtökohtaisesti hyvä asia, olisin ehkä itse lopettanut sen jollakin muulla tavalla. En voi mitään tuteelle, että se on tehty sellaiseksi lähinnä shokkiarvon takia. Samaa tosin voisin sanoa muutamasta muustakin kirjan kohdasta. En tietenkään paljasta loppusta sen enempää. Se selviää netistä, jos et jaksa lukea kirjaa.

Lopetan nyt positiiviseen. Kyllä sitäkin lopusta löytyi. Kirjassa selvisi muun muassa Trisin äidin tarina, mikä toi kirjaan piristävää vaihtelua. Lisäksi se peilasi menneeseen maailmaan. Siihen, miten meni pieleen. Toimintaakin oli ihan kiitettävästi. Joten jaksoin kyllä lukea kirjan loppuun asti ilman suurempia vaikeuksia.

Kaiken kaikkiaan Uskollinen ei ollut aivan edeltäjiensä veroinen. Ei se kuitenkaan ihan niin huono