Vampyri-innostukselle ei loppua näy. Siihen käy kiinni myös Vampyyripäiväkirjojen spinn-off Vampyyrien sukua tai englanniksi The Originals. Millainen sarja oikein on kyseessä?
Ennen sarjan katsomista on hyvä tietää muutamia asioita. Ensinnäkin sarjan hahmot toimivat moraalin harmaammissa savyissä, joten selkeää hyvis-pahis asetelmaa on siis turha odottaa. Toiseksi sarja ei sovi herkkähermoisille sen sisältämän väkivallan takia. Vampyyrien päiväkirjaa katsomattomat voivat ilahtia tiedosta, että The Originalsseja voi katsoa myös sisarsarjaa seuraamattomat. Jos sarja kiinnostaa, niin katso pois vaan. Juonipaljastuksilta ei voi välttyä.
Klaus haluaa paikkanssa kaupunkin kuninkaana takaisin. Liittolaiseksi päätyvät Marcelia syystäkin vihaavat noidat. Marcelilakaan ei ole pulaa liittolaisista, joihin kuuluu muun muassa supernoita Davina. Sen lisäksi Klaus on tulossa yhden yön takia isäksi ja monet ovat kiinnostuneita tulevasta vauvasta, jota Mikaelssonin perhe haluaa suojella. Mukaan mahtuu myös ihmisten puolia pitävä pappi ja hänen veljentyttärensä, sekä aimo annos muita hahmoja, joita tulee esiin vähitellen sarjan edetessä.
Päähahmoista Klaus on vähiten pidetyin, mutta häneenkin oppii kiintymään. Elijahilla on vähän Hannibal-fiba. Hän vaikuttaa sivistyneeltä, mutta pinnan alta voi löytyä vaikka mitä. Sivuun jäänyttä Rebeccaa käy vähän sääliksi. Muista hahmoista sympatisoin loppukaudesta Marcelia ja Davinaa. Ja vihaan Mikaelia, Elijahin ja Rebeccan isää. Tinen vihattu hahmo on teininoita Monique, joka tulee vasta sarjaan vasta myöhemmin.
Sarjan pääpaino on valtapelillä. Kuka hallitsee New Orleanssia ja keiden kanssa? Siitä johtuen valtataistelut alkavat olla jo kaluttu luu. Toivottavasti kakkoskaudelle on keksitty jotakin muuta. Aluksi aihe jaksoi kiinnostaa, mutta ei koko 22:den jakson ajan. Pääjuonen lisäksi sarjassa on monia kiinnostavia sivujuonia, joita kertomalla paljastan liikaa. En toki halua pilata sarjaa keltään.
Tarinaa kerrotaan myös takaumien keinoin, joista suurin osa sijoittuu 300 vuoden taakse, aikaan, jolloin perhe asui vielä New Orleanssissa, mutta myös muihin aikoihin päästään tutustumaan. Takaumat liittyvät poikkeuksetta jotenkin nykytilanteeseen, jotkin löyhemmin kuin toiset. Minua takaumat jaksoivat kiinnostaa jo niiden tarjoamman vaihtelun takia. Lisäksi ne tarjosivat lisävaloitusta hahmoihin ja heidän motiiveihinsa.
Pidin sarjassa eniten sen moraalisesti harmaasta maailmasta. Eihän oikeastikaan kukaan oli täysin hyvä tai paha. Vaihtelu virkistää tässäkin asiassa, koska elokuvat, televisio ja kirjallisuus ovat täynnä hyvis vastaan pahis-asetelmia. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta joskus vaihtelu on paikallaan. Sarjan maailma on muutenkin ihanan monivivahteinen.
Maailman lisäksi myös toteutus onnistui. Dialogi oli värikästä, näyttelijät esittivät hahmojaan uskottavasti ja hauskuuttakin löytyi. Pidin myös sarjan tunnelmasta. Minun tietämykseni New Orleanssista on rajoittunut, joten en tiedä, kuinka hyvin kaupunkia kuvattiin tai miksi se on niin erikoisen, että siitä pitää taistella.
The Originals on kaiken kaikkiaan laadukas sarja, vaikka se sattaa ruveta toistamaan itseään. Suosittelen sitä juonittelusta, harmaansävyistä ja vampyyreitä ja muuta vastaavasta kiinnostuneelle. Neljä ja puoli tähteä.
Ennen sarjan katsomista on hyvä tietää muutamia asioita. Ensinnäkin sarjan hahmot toimivat moraalin harmaammissa savyissä, joten selkeää hyvis-pahis asetelmaa on siis turha odottaa. Toiseksi sarja ei sovi herkkähermoisille sen sisältämän väkivallan takia. Vampyyrien päiväkirjaa katsomattomat voivat ilahtia tiedosta, että The Originalsseja voi katsoa myös sisarsarjaa seuraamattomat. Jos sarja kiinnostaa, niin katso pois vaan. Juonipaljastuksilta ei voi välttyä.
The Originalssissa, käytän sarjan alkuperäsitä nimeä, koska en pidä suomennuksesta, seurataan maailman ensimmäisen vampyyriperheen, Mikaelssonien, tarinaa. Siihen kuuluu kunniallinen Elijah, arvaamaton Klaus ja normaalia elämää kaipaava Rebecca. Sarjan alussa sisarukset palaavat entiseen kotikaupunkiinsa New Orleanssiin, jonka on ottanut haltuunsa Klausin entinen suojatti ja oppipoika, vampyyri Marcel.
 |
| Vanhat hyvät ajat |
Klaus haluaa paikkanssa kaupunkin kuninkaana takaisin. Liittolaiseksi päätyvät Marcelia syystäkin vihaavat noidat. Marcelilakaan ei ole pulaa liittolaisista, joihin kuuluu muun muassa supernoita Davina. Sen lisäksi Klaus on tulossa yhden yön takia isäksi ja monet ovat kiinnostuneita tulevasta vauvasta, jota Mikaelssonin perhe haluaa suojella. Mukaan mahtuu myös ihmisten puolia pitävä pappi ja hänen veljentyttärensä, sekä aimo annos muita hahmoja, joita tulee esiin vähitellen sarjan edetessä.
Päähahmoista Klaus on vähiten pidetyin, mutta häneenkin oppii kiintymään. Elijahilla on vähän Hannibal-fiba. Hän vaikuttaa sivistyneeltä, mutta pinnan alta voi löytyä vaikka mitä. Sivuun jäänyttä Rebeccaa käy vähän sääliksi. Muista hahmoista sympatisoin loppukaudesta Marcelia ja Davinaa. Ja vihaan Mikaelia, Elijahin ja Rebeccan isää. Tinen vihattu hahmo on teininoita Monique, joka tulee vasta sarjaan vasta myöhemmin.
Sarjan pääpaino on valtapelillä. Kuka hallitsee New Orleanssia ja keiden kanssa? Siitä johtuen valtataistelut alkavat olla jo kaluttu luu. Toivottavasti kakkoskaudelle on keksitty jotakin muuta. Aluksi aihe jaksoi kiinnostaa, mutta ei koko 22:den jakson ajan. Pääjuonen lisäksi sarjassa on monia kiinnostavia sivujuonia, joita kertomalla paljastan liikaa. En toki halua pilata sarjaa keltään. Tarinaa kerrotaan myös takaumien keinoin, joista suurin osa sijoittuu 300 vuoden taakse, aikaan, jolloin perhe asui vielä New Orleanssissa, mutta myös muihin aikoihin päästään tutustumaan. Takaumat liittyvät poikkeuksetta jotenkin nykytilanteeseen, jotkin löyhemmin kuin toiset. Minua takaumat jaksoivat kiinnostaa jo niiden tarjoamman vaihtelun takia. Lisäksi ne tarjosivat lisävaloitusta hahmoihin ja heidän motiiveihinsa.
Pidin sarjassa eniten sen moraalisesti harmaasta maailmasta. Eihän oikeastikaan kukaan oli täysin hyvä tai paha. Vaihtelu virkistää tässäkin asiassa, koska elokuvat, televisio ja kirjallisuus ovat täynnä hyvis vastaan pahis-asetelmia. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta joskus vaihtelu on paikallaan. Sarjan maailma on muutenkin ihanan monivivahteinen.
Maailman lisäksi myös toteutus onnistui. Dialogi oli värikästä, näyttelijät esittivät hahmojaan uskottavasti ja hauskuuttakin löytyi. Pidin myös sarjan tunnelmasta. Minun tietämykseni New Orleanssista on rajoittunut, joten en tiedä, kuinka hyvin kaupunkia kuvattiin tai miksi se on niin erikoisen, että siitä pitää taistella.
The Originals on kaiken kaikkiaan laadukas sarja, vaikka se sattaa ruveta toistamaan itseään. Suosittelen sitä juonittelusta, harmaansävyistä ja vampyyreitä ja muuta vastaavasta kiinnostuneelle. Neljä ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti