maanantai 15. joulukuuta 2014

Ihmiset ja avaruusolennot St. Louisia asuttamassa

Joulun kunniaksi Netflix lisäsi palveluunsa uutta sisältöä. Niihin kuuluu mm. jo jonkin aikaa odottamani scifisarja Defiance. 



Mistä on kyse? Defiance sijoittuu vuoteen 2046, jolloin muukalaislajit, votanit, elävät pitkän sodan jälkeen rinta rinnan, enemmän tai vähemmän rauhallisesti. Päähenkilö Joshua Nolan saapuu adopitiotyttärensä Irisan kanssa vanhaan kotikaupunkiinsa St.Lousiin, joka tunnetaan nyt nimellä Defiance. Lyhyesti sanottuna Defiancesta on samanlainen länkkäriscifi kuin Fireflykin, joskin tapahtumapaikka muistuttaa enemmän Eloonjääneet-sarjan kaltaista ydintuhion jälkeistä maailmaa.

Defiance on laadukas ja sopivan erilainen scifisarja. Kovan scifin ystävät voivat joutua pettymään, mutta onneksi sarjaa voi seurata muutkin, sillä se tarjoaa jokaiselle jotakin. On taisteluja, ihmissuhteita, hivenen erilaisia avaruusolentoja, seksiä, politiikkaa, murhatutkintaa, Romeo ja Julia-tarinaa ja paljon muuta. Myös jumaluudet mainitaan sarjan edetessä. 


Sarjan ymmäristö on yksi sen ehdottomista vahvuuksista. Siinä on jotain tuttua, mutta kuitenkin sopivan erilaista. Puhumattakaan siitä, etä maisema on karuudessaan kaunis. Sarja on kuitenkin hyvin kliseinen, mikä näkyy erityisesti Han Solomaisessa päähenkilössä, joka vielä päätyy Eurekaa ja Terra Novaa mukaillen kaupungin lainvartijaksi. Kuitenkin kliseisyydestä puhuessa kannattaa muistaa, että siltä ei vältytä muissakaan tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Lempihahmojeni joukkoon pääsee ulkoisesti nöyrä, mutta todellisuudessa mestarimanipiloija, Stahma Tarr sekä Nolanin badass-adobtiotytär, taitavasti veitsiä käyttelevä, Irisa. Muut hahmot olvat aika pliisuja, mutta kyllä heitäkin jaksoi seurata. Eri rotujen tapoihin olisi kiva tutustua enemmänkin. Ehkä toisella kaudella. Ensimmäisellä kaudella jaksoja oli vain 13, joten kaikelle ei ollut aikaa.

Defiance vastasi omia odotuksiani, ainakin suurimmaksi osaksi. Käsikirjoituksessa, juonessa, näyttelijöissä, eikä muussakaan ole valittamista. Minusta Defiance on yksi parhaista tällä hetkellä tulevista scifisarjoista, ei kuitenkaan paras. Se jaksaa kuitenkin viihdyttää ja viedä mukanaan. Neljä ja puoli tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti