Hulluja nuo roomalaiset

Tätä Asterixesta opittua viisautta pääsee näkemään elokuvassa Kotka, alkuperäiseltä nimeltään the Eagle. Katsoin elokuvan jo vähän aikaa sitten, mutta arvostelu on vain kestänyt ja kestänyt.

Kotka perustuu Rosemary Sutcliffin 50-luvulla kirjoittamaan The Eagle of the Ninth -nimiseen historialliseen nuortenkirjaan, josta on tehty mm. radiokuunnelma. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta elokuvan jälkeen laitan sen harkintaan. En kuitenkaan pysty vertaamaan teoksia toisiinsa, en ennen kirjan lukenmista.

Kotka-elokuva alkaa vuodesta 120, jolloin komentaja Flavius Aquila johtaa Rooman armeijan 9. komppanian tunnetun maailman rajan toiselle puolelle. Kaikki 5000 sotilasta katoavat sille tielleen. Ja mikä pahempaa. Heidän mukanaan katoaa myös komppanian Rooman vertauskuva, kallisarvoinen kotka-standardi.

20 vuotta myöhemmin komentajan poika Marcus (Channing Tatum) ryhtyy kotkan etsintään palautakseen sukunsa kunnian. Marcus saa avukseen roomalaisia vihaavan orjan Escan (Jamie Bell). Ecca on Marcusille velkaa, sillä hän pelasti tämän kohtaamasta varmaa kuolemaa gladiaattorikentiltä. 

Miten kuvailisin Kotka-elokuvaa? Sitä voidaan sanoa poikaelokuvaksi miekka shandaali-elokuvien hengessä. Teemoja ovat niin kunnia kuin ihmisten epätasa-arvoisuuskin. Niitä ei kuitenkaan käsitellä mitenkään syvällisesti. Pääpaino on taistelulla ja miesten välisellä ystävyydellä eli kaikella, mitä stereotyyppisesti nuorten poikien oletetaan pitävän.

Marcus on hyvin tyypillinen poikaromaanien päähahmo, minkä vuoksi hän jäikin hieman pinnalliseksi. Suurin syy siihen on pääosaanäyttelevä Channing Tatum, joka näyttelee osaansa persoonattomasti. Onneksi sidekick-Esca on häntä paljon mielenkiintoisempi. Valitettavasti orja jäi sivuosaan ja pahasti. Kaksikon välinen, lievästi homoeroottinen, suhde on elokuvan suola ja pippuri.

  En tiedä, kuinka todenmukaisesti heidät, erityisesti skottilaiset barbaarit on kuvattu. Voi olla, että kuvaus pitää jokseenkin paikkaansa. Todennäköisesti he ovat kuitenkin pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Dokumenttinä elokuvaa ei siis kannata ottaa. Muutkin sivuhahmot jäivät etäiseksi. Lähinnä siksi, että heille ei ole annettu turhan paljon ruutuaikaa. Miksi pitäisi antaakaan?

Kotkassa ei juurikaan ollut naishahmoja. Ne vähätkin jäivät lähinnä statistin osaan, vaikka romaanissa on kuulemma ainakin yksi vahva naishahmo. Tämä ei ole pelkästään huono asia, sillä aika harva jää kaipaamaan historiallisille elokuville tyypillistä rakkauden kohdetta. Romantiikannälkäisille tiedoksi. Elokuva ei ole teitä varten.

Vaikka tarina ei ole omaperäisimmästä päästä, niin se kuitenkin toimii muutamaa suvantokohtausta lukuunottamatta alusta loppuun melko hyvin. Käsikirjoitus ei ole kekseliäimmästä päästä, mutta toimii siinä missä suurimman osan muidenkin elokuvista. Dialogi on tavanomaista, mutta jaksaa silti herättää katsojan mielenkiinnon. Minua ei haitannut edes näyttelijöiden jenkkiaksentti.

Silmäkarkkiakin tarjotaan niin historian, miekka taisteluiden kuin raavaiden miesvartaloiden ystäville. Niin kuvaus, lavastus ja castitus pitävät tästä huolen. Niin pitääkin, sillä historiallisen elokuvan pitää uskotella katsojan olevan juuri kuvatussa ajassa. Tässä tapauksessa saada Muinaisen Rooman tunnelmaa.

Kokonaisuudessaan Kotka on taidolla tehty elokuva, jonka sopii erinomaisesti ajantappamiseksi vähääkään historiasta tai taisteluista kiinnostuneille. Elokuvalta puuttuu kuitenkin syvempi tarkoitus, eikä se herättänyt minussa tunteita puolesta tai vastaan. Se ei ole missään tapauksessa huono elokuva, siitä vaan olisi voinut saada paremmankin. Kolme ja puoli tähteä.