Sarjamurhaajasarja Hannibal on saanut uuden, järjestyksessään toisen, tuotantokautensa. Ahmin sen Netflixistä heti voidessani ja nyt onkin taas arvostelun aika.
Ennen arvosteluun menemistä annan muutavia varoituksia. Ensinnäkin arvostelu saattaa sisältää juonipaljastuksia, niin Hannibal kirjoista, elokuvista kuin sarjastakin. Lisäksi sarja ei sovi heikkohermoisille! Minua kannattaa uskoa tässä asiassa.
Hannibalin toinen tuotantokausi alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui. Will on vankilassa syytettynä lukuisista murhista. Hän tietää nyt Hannibalin olevan sarjamurhaaja, mutta valitettavasti kukaan ei usko häntä. Pitäväthän he Williä itseään sarjamurjaahana. Ymmärtäähän hän heidän mielensä paremmin kuin kukaan.
Hannibal puolestaan auttaa FBI:ta hänen tilallaan. Hän myös työskentelee päivätyönään psykiatrina ja ottaakin uusia potilaita. Yksi näistä on kauden tarinalle olennainen, traagisen tarinan omaava, Margot Verger. Hän myös jatkaa murhaamista. Kuinkas muuten? Muuten hän ei ole se sarjamurhaaja, jota kaikki rakastavat vihata.
Pakko myöntää, että olin skeptinen Hannibal-sarjan suhteen. Onhan verrattavana sekä aiheesta tehtyihin Thomas Harrisin kirjoihin, että niisä tehtyihin elokuviikin. Ensimmäisellä kaudella huomasin kuitenkin pitäväni siitä. Ja paljon. Ilahtuneena huomasin, että sarjan taso oli pysynyt laadukkaana. Ensimmäinen oli kuitenkin parempi, vaikka ero näiden kahden välillä jää mitättömän pieneksi.
Hannibalin 2. kausi oli vielä edellistäkin synkempi, henkilövetoisempi ja verisempi. Mustaa huumoriakaan ei ole unohdettu. Sitä oli siitäkin huolimatta enemmän ensimmäisellä kaudella. Murhat olivat astetta järkyttävämpiä. Ne toimivat kuitenkin vain viitekehyksenä sille sanailulle, nokkeluudelle ja mielten taistolle, jota Lecter, Graham ja muut käyvät keskenään.
Myös Kaudelle tuli uusia hahmoja, kuten sisarukset Mason ja Margot Verger, jotka kumpikin olivat Hannibalin potilaana ja joita kumpaakin tämä tietenkin amnipuloi, minkä ehtii. He olivatkin herkullisen onnistuneita. Myös sarjassa aiemmin esiintyneet sivuhahmot saivat lisää. Heistä mielenkiintoisin oli rikostutkija Beverly Katz.
Sarjalla on oma painajaismainen ja paikoittain ahdistavakin tyylinsä. esimerkiksi huoneet ovat paljon tummempia ja tunnelmallisia kuin todellisuudessa. Ahdistavuutta lisää Willin harhanäyt, jossa Hannibal esiintyy eräänläisenä peuran ja demonin risteytymänä. Tyyli mielyttää silmää, mutta herkkähermoisille se ei sovi.
Tarina tiivistyy veriseen, mutta ah niin jännittävään loppuhuipennukseen, josta ei yllätyksiä lopu. Valitettavasti siitä löytyi muutamia epäloogisuuksia, mutat en mene nyt niihin. Juonipaljastuksia tulisi liikaa. Tarinaa jatketaan vielä kolmannellakin tuotantokaudella, jonka aion katsoa varmasti.
Hannibal on tällä hetkellä ehdottomasti paras televisiosta näkyvä sarja sarjamurhaajista, nyt kun Dexter on loppunut jo aikoja sitten. 2. tuotantokausikaan ei pettänyt odotuksiani, vaan ylitti ne.Viisi tähteä. Bon Appetit.
Ennen arvosteluun menemistä annan muutavia varoituksia. Ensinnäkin arvostelu saattaa sisältää juonipaljastuksia, niin Hannibal kirjoista, elokuvista kuin sarjastakin. Lisäksi sarja ei sovi heikkohermoisille! Minua kannattaa uskoa tässä asiassa.
Hannibalin toinen tuotantokausi alkoi siitä mihin ensimmäinen loppui. Will on vankilassa syytettynä lukuisista murhista. Hän tietää nyt Hannibalin olevan sarjamurhaaja, mutta valitettavasti kukaan ei usko häntä. Pitäväthän he Williä itseään sarjamurjaahana. Ymmärtäähän hän heidän mielensä paremmin kuin kukaan.
Hannibal puolestaan auttaa FBI:ta hänen tilallaan. Hän myös työskentelee päivätyönään psykiatrina ja ottaakin uusia potilaita. Yksi näistä on kauden tarinalle olennainen, traagisen tarinan omaava, Margot Verger. Hän myös jatkaa murhaamista. Kuinkas muuten? Muuten hän ei ole se sarjamurhaaja, jota kaikki rakastavat vihata.
Pakko myöntää, että olin skeptinen Hannibal-sarjan suhteen. Onhan verrattavana sekä aiheesta tehtyihin Thomas Harrisin kirjoihin, että niisä tehtyihin elokuviikin. Ensimmäisellä kaudella huomasin kuitenkin pitäväni siitä. Ja paljon. Ilahtuneena huomasin, että sarjan taso oli pysynyt laadukkaana. Ensimmäinen oli kuitenkin parempi, vaikka ero näiden kahden välillä jää mitättömän pieneksi.
Hannibalin 2. kausi oli vielä edellistäkin synkempi, henkilövetoisempi ja verisempi. Mustaa huumoriakaan ei ole unohdettu. Sitä oli siitäkin huolimatta enemmän ensimmäisellä kaudella. Murhat olivat astetta järkyttävämpiä. Ne toimivat kuitenkin vain viitekehyksenä sille sanailulle, nokkeluudelle ja mielten taistolle, jota Lecter, Graham ja muut käyvät keskenään.Myös Kaudelle tuli uusia hahmoja, kuten sisarukset Mason ja Margot Verger, jotka kumpikin olivat Hannibalin potilaana ja joita kumpaakin tämä tietenkin amnipuloi, minkä ehtii. He olivatkin herkullisen onnistuneita. Myös sarjassa aiemmin esiintyneet sivuhahmot saivat lisää. Heistä mielenkiintoisin oli rikostutkija Beverly Katz.
Sarjalla on oma painajaismainen ja paikoittain ahdistavakin tyylinsä. esimerkiksi huoneet ovat paljon tummempia ja tunnelmallisia kuin todellisuudessa. Ahdistavuutta lisää Willin harhanäyt, jossa Hannibal esiintyy eräänläisenä peuran ja demonin risteytymänä. Tyyli mielyttää silmää, mutta herkkähermoisille se ei sovi.Tarina tiivistyy veriseen, mutta ah niin jännittävään loppuhuipennukseen, josta ei yllätyksiä lopu. Valitettavasti siitä löytyi muutamia epäloogisuuksia, mutat en mene nyt niihin. Juonipaljastuksia tulisi liikaa. Tarinaa jatketaan vielä kolmannellakin tuotantokaudella, jonka aion katsoa varmasti.
Hannibal on tällä hetkellä ehdottomasti paras televisiosta näkyvä sarja sarjamurhaajista, nyt kun Dexter on loppunut jo aikoja sitten. 2. tuotantokausikaan ei pettänyt odotuksiani, vaan ylitti ne.Viisi tähteä. Bon Appetit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti