Being Humanin 2. tuotantokausi loppui jännään kohtaa. Siksi katsoinkin 3. heti perään. Nyt on taas arvioinnin aika. JUONIPALJASTUKSIA!
Being Humanin toinen kausi loppui Aidanin jäädessä vangittuna maan alle. Kiitos vampyrejä jo pitkään hallinneen Äidin. Josh joutui kampppailemaan “luojansa” kanssa. Jos hän onnistuu tappamaan tämän, hän pääsee kirouksestaan. Sally puolestaan lähti pelastamaan aaveystäviänsä limbosta sovittaakseen sen, että hän lähetti heidät sinne itse.
Kolmannen kauden tarina alkaa 15 kuukautta toisen kauden finaalin jälkeen. Josh ja Nora selvisivät edellisen kauden kamppailusta voittajana. Kamppailusta, joka teki Joshista jälleen ihmisen. Aidan makaa edelleen haudassaan tai tarkemmin sanottuna Surenin haudassa. Sally pyrkii vapauttamaan itsensä ja ystävänsä limbosta. Samalla tehtävällä on myös Josh ja Nora.
Pariskunta löytääkin heitä auttamaan lupautuvan noidan, pimeyden voimia harjoittavan, Donnan. Donnalla on ilmiselvästi oma lehmä ojassa, mutta Joshin ja Noran ei auta muuta kuin ottaa apu vastaan. Donna onnistuukin pelastamaan Sallyn ja hänen ystävänsä. Vieläpä omiin ruumiisiinsa. Sally ei siis ole enää aave. Kuolleista herätetty Sally oli jännä lisä sarjaan, mutta Sally on kiinnostavampi aaveena.
Samaan aikaan Aidan nostetaan takaisin maanpinnalle, jossa hän saa tietää vampyyrien olevan vähissä. Ihmiset sairastavat uuden tyyppistä flunssavirusta, joka tappaa heidän vertaan juovat vampyyrit. Kuolleiden joukossa on myös Äiti joukkoineen. Minuista tämä lopetti Äidin uhan hieman turhan helposti. Hän olisi voinut tuoda kauteen paljon mielenkiintoista.
Vampyyrit etsivätkin kumeisesti parannuskeinoa. Löytyykö sellainen koko viruksen ajan maan alla vangitusta Aidanista? Niin ainakin näyttää uskovan moni oppurtunisti, joille legendan todenperäisyydellä ei ole väliä. Vampyyrit ovat valmiit maksamaan mitä vain pienestäkin toivon kipinästä.
Sarjassa on jälleen kerran Aidanin takaumia, tällä kertää sisällissodan ajalta. Takaumat kertoivat Aidanin perhe-elämästä, vampyyriksi tulosta ja siitä, mitä tapahtui vampyyri-Aidanin palatessa kotiin. Sain myös tutustua Aidanin yllättävän järkevään vaimoon ja poikaan. Takaumien merkitys selviää vasta lopussa. Ne voivatkin siksi tuntua irrallisilta.
Kolmannella kaudella hahmoihin on jo ehtinyt kiintymään, jopa paikoittaan ärsyttävään Joshiin. Norasta on tullut yhä enenemissä määrin vakkarihahmo. Pidän Noran hahmosta, vaikka hänelläkin oli heikot hetkensä viime kaudella. Muutos olikin hyväksi. Sarjan fokus on kuitenkin kolmessa ystävässä, joten en miellä häntä vieläkään päähahmoksi.
Aidanin perheen lisäksi kaudelle tuli muitakin uusia, päähenkilöiden elämää muillistavia , hahmoja. Tapaamme noita Donann lisäksi myös ihmissusi kaksosten isän Liamin, tuoteen teinisuden Erinin, Noran ystävän ja Aidanin ihastuksen kohteen Katin, hippi-ihmissuden Peten Ja Sallyn veljen. Muutamia mainitakseni. Kauden sivuhahmo on kuitenkin jo sarjan alusta asti esiintynyt Joshin sisko Emily.
Loppu oli melkein yhtä koukuttava kuin viime kaudenkin. Ei kuitenkaan ihan. En tietenkään paljasta, mitä se sisälsi. Mistään sateenkaarista ja koiranpennuista ei kuitenkaan ollut kyse. Sankarit eivät ajaneet auringon laskuun. Sorry, Guys. Luvassa on vielä yksi tuotantokausi. Neljäs jää sarjan viimeiseksi. Saa nähdä, miten tarina loppuu.
Tiivistetyksi sarja jaksoi viihdyttää vielä ainakin kauden. Se on vieläkin sama hauska, paikoittain synkkä ja yliluonnollisesta teemastaan huolimatta jokseenkin uskottava sarja, kuten aina ennenkin. Neljä tähteä.
Being Humanin toinen kausi loppui Aidanin jäädessä vangittuna maan alle. Kiitos vampyrejä jo pitkään hallinneen Äidin. Josh joutui kampppailemaan “luojansa” kanssa. Jos hän onnistuu tappamaan tämän, hän pääsee kirouksestaan. Sally puolestaan lähti pelastamaan aaveystäviänsä limbosta sovittaakseen sen, että hän lähetti heidät sinne itse.
Kolmannen kauden tarina alkaa 15 kuukautta toisen kauden finaalin jälkeen. Josh ja Nora selvisivät edellisen kauden kamppailusta voittajana. Kamppailusta, joka teki Joshista jälleen ihmisen. Aidan makaa edelleen haudassaan tai tarkemmin sanottuna Surenin haudassa. Sally pyrkii vapauttamaan itsensä ja ystävänsä limbosta. Samalla tehtävällä on myös Josh ja Nora.
Pariskunta löytääkin heitä auttamaan lupautuvan noidan, pimeyden voimia harjoittavan, Donnan. Donnalla on ilmiselvästi oma lehmä ojassa, mutta Joshin ja Noran ei auta muuta kuin ottaa apu vastaan. Donna onnistuukin pelastamaan Sallyn ja hänen ystävänsä. Vieläpä omiin ruumiisiinsa. Sally ei siis ole enää aave. Kuolleista herätetty Sally oli jännä lisä sarjaan, mutta Sally on kiinnostavampi aaveena.Samaan aikaan Aidan nostetaan takaisin maanpinnalle, jossa hän saa tietää vampyyrien olevan vähissä. Ihmiset sairastavat uuden tyyppistä flunssavirusta, joka tappaa heidän vertaan juovat vampyyrit. Kuolleiden joukossa on myös Äiti joukkoineen. Minuista tämä lopetti Äidin uhan hieman turhan helposti. Hän olisi voinut tuoda kauteen paljon mielenkiintoista.
Vampyyrit etsivätkin kumeisesti parannuskeinoa. Löytyykö sellainen koko viruksen ajan maan alla vangitusta Aidanista? Niin ainakin näyttää uskovan moni oppurtunisti, joille legendan todenperäisyydellä ei ole väliä. Vampyyrit ovat valmiit maksamaan mitä vain pienestäkin toivon kipinästä.
Sarjassa on jälleen kerran Aidanin takaumia, tällä kertää sisällissodan ajalta. Takaumat kertoivat Aidanin perhe-elämästä, vampyyriksi tulosta ja siitä, mitä tapahtui vampyyri-Aidanin palatessa kotiin. Sain myös tutustua Aidanin yllättävän järkevään vaimoon ja poikaan. Takaumien merkitys selviää vasta lopussa. Ne voivatkin siksi tuntua irrallisilta.
Kolmannella kaudella hahmoihin on jo ehtinyt kiintymään, jopa paikoittaan ärsyttävään Joshiin. Norasta on tullut yhä enenemissä määrin vakkarihahmo. Pidän Noran hahmosta, vaikka hänelläkin oli heikot hetkensä viime kaudella. Muutos olikin hyväksi. Sarjan fokus on kuitenkin kolmessa ystävässä, joten en miellä häntä vieläkään päähahmoksi. Aidanin perheen lisäksi kaudelle tuli muitakin uusia, päähenkilöiden elämää muillistavia , hahmoja. Tapaamme noita Donann lisäksi myös ihmissusi kaksosten isän Liamin, tuoteen teinisuden Erinin, Noran ystävän ja Aidanin ihastuksen kohteen Katin, hippi-ihmissuden Peten Ja Sallyn veljen. Muutamia mainitakseni. Kauden sivuhahmo on kuitenkin jo sarjan alusta asti esiintynyt Joshin sisko Emily.
Loppu oli melkein yhtä koukuttava kuin viime kaudenkin. Ei kuitenkaan ihan. En tietenkään paljasta, mitä se sisälsi. Mistään sateenkaarista ja koiranpennuista ei kuitenkaan ollut kyse. Sankarit eivät ajaneet auringon laskuun. Sorry, Guys. Luvassa on vielä yksi tuotantokausi. Neljäs jää sarjan viimeiseksi. Saa nähdä, miten tarina loppuu.
Tiivistetyksi sarja jaksoi viihdyttää vielä ainakin kauden. Se on vieläkin sama hauska, paikoittain synkkä ja yliluonnollisesta teemastaan huolimatta jokseenkin uskottava sarja, kuten aina ennenkin. Neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti