Huippusuosittu fantasiasarja Olipa kerran, Once Upon a Time tuli vihdoin takaisin pitkältä talvitauoltaan. Jakso alkaa melko suoraan siitä, mihin kauden ensimmäinen puolikas jäi.
Olipa Kerran on edennyt neljännen kauden 13. jaksoon, jonka nimi on Darkness on the Edge of Town. Atrvostelen tavalliseen tapaani jokaisen jakson erikseen. Teksti sisältää juonipaljastuksia.
Aikaisemmin tapahtunutta: Lumikuningatar voitettiin, mutta hänen jälkeensä uhkaksi muodustui valtaa halua Rumble, joka karkotettiin kaupungista. Hänestä vielä kuullaan, sillä Pimeän olento kerää itselleen liittolaisia kauden puolivälissä esiintyvistä Pimeyden kuningattarista eli Pahattaresta, Ursulasta ja Druella De Villesta.
Paljon muutakin tapahtui. Regina rakastui Robin Hoodiin, mutta menetti tämän. Emma seurustelee Koukun kanssa, jonka Rumble manipuloi auttamaan itseään. Sen takia, keijut ovat vangittuna Velhon hattuun. Heidän auttaminen on ykkösprioteetti, mutta muuten Storybrookessa eletään rauhan aikaa. Ainakin toistaiseksi.
Jakso alkaa Rumblen kootessa Pimeyden kuningattaret Pahattaren linnaan. Itse linnan omistajan tietämättä. Takaumat jatkuvat hänen luvatessa antaa heille kaikille onnellisen lopun, mutta siihen tarvitaan heidän kaikkien apua. Naiset suostuvat hieman epäröiden yhteistyöhön. Onhan kaikilla jotain, mitä he haluavat enemmän kuin mitään muuta.
Saamme myös tietää Druella De Villen kyvyn: Hän osaa suostutella eläimiä. Näppärä taito, mutta ei vedä vertoja Pahattaren kyvylle. Druella De Villen näyttelijä hoitaa homman kotiin, vaikka hänen kykynsä ei vakuuttanutkaan. Ursula on pienoinen pettymys, mutta toisaalta meri on hänen elementtinsä. Maalla hänen kykynsä on lonkeroiden tuoma ulottuvuus.
Yhteistyö toimii. Druella de Vill käskee kirousta vartioivien torakoiden väistyä, Pahatar poistaa sitä vartioivan tulen ja Ursula noukkii kirouksen lonkeroillaan. Rumple saa kuin saakin kirouksen. Siinä on pieni mutta. Kirousta vartioi myös Fantasiasta tuttu demoni Chernabog, joka metsästää henkilöillä, joilla on potentiaalisin riski pahuuteen.
Rumble toimii odotetusti ja jättää Pimeyden kuningattaret selviytymää keskenään. Hieman yllättäen he selviytyvät, vaikkeivat saakaan demonia surmattua. Tai ehkei niin yllättäen, nähdäänhän heidät nykyajassakin. Kohtaus kuitenkin osoittaa, että naiset pystyvät yhteistyöhön. Jakson takaumat loppuvat siihen.
Pimeyden kuningattaret ovat hyvä lisä sarjaan. He myös tuovat sarjaan jotain uutta: Koskaan ennen pahikset eivät ole työskennelleet näin tiiviisti yhdessä. Se on virkistävää. Pidän heidän välisestä kemiastaan. Pahatarta näkisin mielelläni enemmänkin. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa. Kolmikosta tulee taatusti vielä takaumia.
Storybrokessa Snow jatkaa opettamista, Regina on taas pormestari, Henry jatkaa koulunkäyntiä muiden kaupungin lastenkkanssa, Emma toimii seriffinä sekä Hook ja Belle yrittävät keksiä keinoa keijujen vapauttamiseksi. Lisäksi Reginalla, Emmalla ja Henrylla on edelleen käynnissä “operation Mongoose” eli operaatio Reginan onnellisen lopun saamiseksi etsimällä kirjailija.
En pidä vieläläkään satukirja-storylinesta. Siinä pahikset ja Regina syyttävät jotain muuta omasta epäonnestaa ja kaikkien mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Toivon kirjoittajan sanovan heille, että luotte itse oman onnellisen loppunne. Jos ei ole onnistunut vielä, niin ihan oma syynne. Minä vain kirjoitan tarinoita ylös. Niin tuskin kuitenkaan tapahtuu.
Belle saa apua eräältä Oxfordilaiselta professorilta ja keksiikin keinon. Sankarit ryhtyvätkin tuumasta toimeen. Tai lähinnä Regina. Muut katsovat vierestä. Vähän taikuutta ja keijut ovat taas vapaita, mutta niin on jokin muukin. Eihän mikään suju kuin strömsöissä, ei tässä maailmassa. Pakko sanoa, etten keijujakaan juuri kaipaillut.
Keijuille pidetään juhlat. Sininen keiju istuu yksin. Veikkaan, että syy liittyy joko hänen tietoihinsa tai tekopyhyyteensä. Mene ja tiedä. Regina ja Emma kysyvät häneltä kirjailijasta, mutta keiju tietää vain sen, että kirjailija ja Velho ovat eri ihmisiä. Tai ainakin väittää tietävänsä. Keskustelu keskeytyy, kun ulkona kuuluu jotain.
Äänten aiheuttajaksi paljastuu takaumistakin tuttu demoni. Emma ja Regina yrittävät tuhota sen taikuudella, mutta onnistuvat vain ajamaan olennon tiehensä. He saavat apua yllättävältä taholta, nimittäin Ursulalta. Rumblella on suunnitelmia kirjailijan löytämiseksi. Sitä varten liittolaisten pitää mennä Storybrookeen.
Ursula kertookin sankareille mitä olento haluaa. Maksua vastaan tietenkin. Hänen ja Druellan pitää päästä Storybrookeen. Regina ja Emma suostuvat hieman epäröiden, joten diili tehdäänja Ursula paljastaa heille tietonsa. Pahiksen suunnitelman ensimmäinen vaihe alkaa. Tieto ei kuitenkan riitä yksin olennon tuhoamiseen.
Onneksi Emmalla on suunnitelma. Olento on taikuutta, joten se tuhoutuu kaupungin ulkopuolella. Niinpä he johdattavat sen kaupungin rajalle ja onnistuvatkin tuhoamaan demonin. He päättävät pitää lupauksensa, Snown ja Charmingin vastustuksesta huolimatta. Heitä olisi kannattanut uskoa. Pahikset pääsevät toiseen vaiheeseen eli Rumblen päästämiseen kaupunkiin.
Lopussa on vielä luvassa muutama olennainen paljastus. Ensinnäkin Rumble oli se Bellen löytämä avulias proffa, niin kuin jotkin jo arvasivatkin. Toiseksi demoni ei suinkaan ollut Reginan perässä, niin kuin hahmot ajattelivat,vaan Emman. Jostain syystää en ollut asiasta yhtä yllättynyt, kun pitäisi. Lisäksi Pahatar ei olekaan kuollut. Hän on hengissä, ainakin jossain muododsa.
Viimeiseksi katsojille paljastuu, että Snowlla ja Charmingilla on menneisyys Pimeyden kuningattaren kanssa. Menneisyys, jonka he haluavat pitää salassa. Kuulemma siitä saamme tietää enemmän seuraavalla viikolla. Luulen kyllä, että se on loppuen lopuksi aika kesy. Toivottavasti olen väärässä ja sarja yllättää minut.
Jakso oli tuttua Olipa Kerran-tasoa. Luvassa oli jonkin verran yllätyksiä ja huumoriakin. Paras oli jälleen Regina ja hänen I suppose we should go out and see what's killing property values this time” kommentti. Hyvää oli myös Reginan ja Emman yhteistyö. Ursulan ja Rumplen kämppäkaveruus taas ansaitsisi oman komediasarjansa. Demonikin oli makea, vaikkei siitä juuri vastusta ollutkaan.
Huonoksi puoleksi voisin sanoa hyviksien ja elossa olevien Pimeyden kuningattarienkin, tyhmentäminen puhtaasti juonellisista syistä. Miksi Pimeyden Kuningattaret päästettiin sisään, eikä heiltä edes otettu kutsumiseen tarvittua kääröä pois? Tai takaumankin jälkeen Pimeyden kuningattaret luottavat Rumbleen? Esimerkkejä mainitakseni.
Jakso oli melko perinteinen kauden aloitus, vaikka kausi onkin jo puolessa välissä. Se kertoi lisää kauden pahiksista ja asetelman loppujaksoja varten. Kokonaisuudessaan kauden aloitus oli hyvä, ehdottomasti odotuksen arvoinen. Neljä ja puoli tähteä.
Olipa Kerran on edennyt neljännen kauden 13. jaksoon, jonka nimi on Darkness on the Edge of Town. Atrvostelen tavalliseen tapaani jokaisen jakson erikseen. Teksti sisältää juonipaljastuksia.
Aikaisemmin tapahtunutta: Lumikuningatar voitettiin, mutta hänen jälkeensä uhkaksi muodustui valtaa halua Rumble, joka karkotettiin kaupungista. Hänestä vielä kuullaan, sillä Pimeän olento kerää itselleen liittolaisia kauden puolivälissä esiintyvistä Pimeyden kuningattarista eli Pahattaresta, Ursulasta ja Druella De Villesta.Paljon muutakin tapahtui. Regina rakastui Robin Hoodiin, mutta menetti tämän. Emma seurustelee Koukun kanssa, jonka Rumble manipuloi auttamaan itseään. Sen takia, keijut ovat vangittuna Velhon hattuun. Heidän auttaminen on ykkösprioteetti, mutta muuten Storybrookessa eletään rauhan aikaa. Ainakin toistaiseksi.
Jakso alkaa Rumblen kootessa Pimeyden kuningattaret Pahattaren linnaan. Itse linnan omistajan tietämättä. Takaumat jatkuvat hänen luvatessa antaa heille kaikille onnellisen lopun, mutta siihen tarvitaan heidän kaikkien apua. Naiset suostuvat hieman epäröiden yhteistyöhön. Onhan kaikilla jotain, mitä he haluavat enemmän kuin mitään muuta.
Saamme myös tietää Druella De Villen kyvyn: Hän osaa suostutella eläimiä. Näppärä taito, mutta ei vedä vertoja Pahattaren kyvylle. Druella De Villen näyttelijä hoitaa homman kotiin, vaikka hänen kykynsä ei vakuuttanutkaan. Ursula on pienoinen pettymys, mutta toisaalta meri on hänen elementtinsä. Maalla hänen kykynsä on lonkeroiden tuoma ulottuvuus.
Yhteistyö toimii. Druella de Vill käskee kirousta vartioivien torakoiden väistyä, Pahatar poistaa sitä vartioivan tulen ja Ursula noukkii kirouksen lonkeroillaan. Rumple saa kuin saakin kirouksen. Siinä on pieni mutta. Kirousta vartioi myös Fantasiasta tuttu demoni Chernabog, joka metsästää henkilöillä, joilla on potentiaalisin riski pahuuteen.
Rumble toimii odotetusti ja jättää Pimeyden kuningattaret selviytymää keskenään. Hieman yllättäen he selviytyvät, vaikkeivat saakaan demonia surmattua. Tai ehkei niin yllättäen, nähdäänhän heidät nykyajassakin. Kohtaus kuitenkin osoittaa, että naiset pystyvät yhteistyöhön. Jakson takaumat loppuvat siihen.
Pimeyden kuningattaret ovat hyvä lisä sarjaan. He myös tuovat sarjaan jotain uutta: Koskaan ennen pahikset eivät ole työskennelleet näin tiiviisti yhdessä. Se on virkistävää. Pidän heidän välisestä kemiastaan. Pahatarta näkisin mielelläni enemmänkin. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa. Kolmikosta tulee taatusti vielä takaumia.
New Yorkissa Rumble kokoaa joukkojaan. Ursula hänellä jo on ja he hakevat myös Druellan , jonka aviomies menetti juuri kaikki rahansa. Hänelle jää vain erittäin upea auto ja turkki. Olen kateellinen autosta. Rumble lupaa auttaa häntä, niin kuin Ursulaakin ja kertoo suunnitelmistaan löytää salaperäinen kirjan kirjoittaja ennen hyviksiä.
Storybrokessa Snow jatkaa opettamista, Regina on taas pormestari, Henry jatkaa koulunkäyntiä muiden kaupungin lastenkkanssa, Emma toimii seriffinä sekä Hook ja Belle yrittävät keksiä keinoa keijujen vapauttamiseksi. Lisäksi Reginalla, Emmalla ja Henrylla on edelleen käynnissä “operation Mongoose” eli operaatio Reginan onnellisen lopun saamiseksi etsimällä kirjailija.
En pidä vieläläkään satukirja-storylinesta. Siinä pahikset ja Regina syyttävät jotain muuta omasta epäonnestaa ja kaikkien mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Toivon kirjoittajan sanovan heille, että luotte itse oman onnellisen loppunne. Jos ei ole onnistunut vielä, niin ihan oma syynne. Minä vain kirjoitan tarinoita ylös. Niin tuskin kuitenkaan tapahtuu.
Belle saa apua eräältä Oxfordilaiselta professorilta ja keksiikin keinon. Sankarit ryhtyvätkin tuumasta toimeen. Tai lähinnä Regina. Muut katsovat vierestä. Vähän taikuutta ja keijut ovat taas vapaita, mutta niin on jokin muukin. Eihän mikään suju kuin strömsöissä, ei tässä maailmassa. Pakko sanoa, etten keijujakaan juuri kaipaillut.Keijuille pidetään juhlat. Sininen keiju istuu yksin. Veikkaan, että syy liittyy joko hänen tietoihinsa tai tekopyhyyteensä. Mene ja tiedä. Regina ja Emma kysyvät häneltä kirjailijasta, mutta keiju tietää vain sen, että kirjailija ja Velho ovat eri ihmisiä. Tai ainakin väittää tietävänsä. Keskustelu keskeytyy, kun ulkona kuuluu jotain.
Äänten aiheuttajaksi paljastuu takaumistakin tuttu demoni. Emma ja Regina yrittävät tuhota sen taikuudella, mutta onnistuvat vain ajamaan olennon tiehensä. He saavat apua yllättävältä taholta, nimittäin Ursulalta. Rumblella on suunnitelmia kirjailijan löytämiseksi. Sitä varten liittolaisten pitää mennä Storybrookeen.
Ursula kertookin sankareille mitä olento haluaa. Maksua vastaan tietenkin. Hänen ja Druellan pitää päästä Storybrookeen. Regina ja Emma suostuvat hieman epäröiden, joten diili tehdäänja Ursula paljastaa heille tietonsa. Pahiksen suunnitelman ensimmäinen vaihe alkaa. Tieto ei kuitenkan riitä yksin olennon tuhoamiseen.
Onneksi Emmalla on suunnitelma. Olento on taikuutta, joten se tuhoutuu kaupungin ulkopuolella. Niinpä he johdattavat sen kaupungin rajalle ja onnistuvatkin tuhoamaan demonin. He päättävät pitää lupauksensa, Snown ja Charmingin vastustuksesta huolimatta. Heitä olisi kannattanut uskoa. Pahikset pääsevät toiseen vaiheeseen eli Rumblen päästämiseen kaupunkiin.
Lopussa on vielä luvassa muutama olennainen paljastus. Ensinnäkin Rumble oli se Bellen löytämä avulias proffa, niin kuin jotkin jo arvasivatkin. Toiseksi demoni ei suinkaan ollut Reginan perässä, niin kuin hahmot ajattelivat,vaan Emman. Jostain syystää en ollut asiasta yhtä yllättynyt, kun pitäisi. Lisäksi Pahatar ei olekaan kuollut. Hän on hengissä, ainakin jossain muododsa.Viimeiseksi katsojille paljastuu, että Snowlla ja Charmingilla on menneisyys Pimeyden kuningattaren kanssa. Menneisyys, jonka he haluavat pitää salassa. Kuulemma siitä saamme tietää enemmän seuraavalla viikolla. Luulen kyllä, että se on loppuen lopuksi aika kesy. Toivottavasti olen väärässä ja sarja yllättää minut.
Jakso oli tuttua Olipa Kerran-tasoa. Luvassa oli jonkin verran yllätyksiä ja huumoriakin. Paras oli jälleen Regina ja hänen I suppose we should go out and see what's killing property values this time” kommentti. Hyvää oli myös Reginan ja Emman yhteistyö. Ursulan ja Rumplen kämppäkaveruus taas ansaitsisi oman komediasarjansa. Demonikin oli makea, vaikkei siitä juuri vastusta ollutkaan.
Huonoksi puoleksi voisin sanoa hyviksien ja elossa olevien Pimeyden kuningattarienkin, tyhmentäminen puhtaasti juonellisista syistä. Miksi Pimeyden Kuningattaret päästettiin sisään, eikä heiltä edes otettu kutsumiseen tarvittua kääröä pois? Tai takaumankin jälkeen Pimeyden kuningattaret luottavat Rumbleen? Esimerkkejä mainitakseni.
Jakso oli melko perinteinen kauden aloitus, vaikka kausi onkin jo puolessa välissä. Se kertoi lisää kauden pahiksista ja asetelman loppujaksoja varten. Kokonaisuudessaan kauden aloitus oli hyvä, ehdottomasti odotuksen arvoinen. Neljä ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti