perjantai 27. maaliskuuta 2015

Tappajat puhuvat

Uutta, mielenkiintoista katsottavaa etsiessäni silmiini osui dokumenttiin The Killer Speaks, jossa murhasta tuomitut kertovat rikoksistaan.


Mielen pimeimmät nurkat jaksavat kinnostaa ihmisiä. Minuakin. Se, mikä saa ihmiset tappamaan. The Killer Speaks haastattelee oikeita, tuomittuja murhaajia. Joka jakso käydään läpi eri murhia ja siihen johtavia tapahtumia heidän, psykologien, uhrien omaisien ja lainvalvojien näkökulmasta. Sarjasta on kaksi, viisi jaksoa sisältävää kauutta.


Sarja nostaa yhden eettisen kysymyksen. Kannattaako murhaajille antaa vielä enemmän huomiota? Minulla ei kysymykseen vastausta. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että sarja on harvinaisen viihdyttävä. Eikä pelkästään aiheensa takia. Suosittelisinkin dokumenttia kaikille aiheesta kiinnostuneille. Jos haluat katsoa yhden murhaavista kertovan dokumentin, tai tarkemmin dokumentti sarjan, katso tämä.

Merkille pantavaa on kuitenkin se, että murhaajat ovat epäluotettavia kertojia. Jo haastateluista näkee heidän maailman kuvansa olevan olennaisella tavalla vääristynyt. Esimerkiksi teot ovat aina jonkin muun syy. Asia, josta asiantuntijat ovat eri mieltä. He korostavat murhaajan omaa syyllisyyttä. He eivät ole hulluja, vaan tietävät oikean ja väärän eron. Siitäkin huolimatta, että he päättävät tehdä väärin.

Joku voisi huomauttaa, että jos ihmisten tappaminen ei ole hulluutta, niin mikä sitten. Sarja ei saa katsojia tuntemaan mitään myötätuntoa murhaajia kohtaan. Päinvastoin. Se voi saada heidät miettimään uudestaan kuolemanrangaistuksen julmuutta. Tietynlaisia ihmisiä ei voi vaan päästää liikkumaan vapaana.

Sarjassa on omat ongelmansa. Ensinnäkin amerikkalaisille tositv-sarjoille tyypillinen tapahtumien kertaaminen. Jossain kohtaa se alkaa jo ärsyttää. Ymmärrän kyllä jo ensimmäisellä kerralla. Lisäksi se olisi voinut olla syvällisempikin. Hieman erilaisesta näkökulmasta huolimatta se ei tarjoakaan mitään uutta aiheesta jo jotain tietävälle.

The Killer Speaksissä yhdistyvät mielenkintoinen aihe sekä amerikkalaisen dokumentit hyvät ja huonot puolet. Onneksi hyviä on enemmän. Neljä ja puoli tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti