torstai 12. maaliskuuta 2015

Elämää ilman sähköä (JUONIPALJASTUKSIA)

Katsojat pääsivät seuraamaan ihmiskunnan selviytymistä sähköttömässä maailmassa jo yhden tuotantokauden ajan. Tarjolla on vielä toinen, samalla Revolutionin viimeinen kausi. 


Ensimmäisellä kaudella tapahtunutta: Vallanhimoinen tyranni Sebastian Monroe saatiin nujerrettua ja sähköt palautettua. Mutta vain hetkeksi. Sähköjen palauttamisen seurauksena ydinohjukset Yhdysvaltalaista suurkaupunkeja kohti. Niinpä sähköt piti sulkea katastrofin välttämiseksi. Sähköt ehtivät olla päällä kokonaiset kuusi sekunttia.

Toinen kausi alkaa tyypillisestä pikkukaupungista, johon sankarimme ovat majoittuneet. Miles (Billy Burke) kulkee nyt Stu-nimellä. Rachel (Elisabeth Mitchell) auttaa isäänsä kaupunkilaisten parantamisessa. He toimivat kylän virallisina lääkäreinä. Charlieta puolestaan etsii veljensä tappanutta Monroeta, kosto mielessään.

Muualla Aaron palaa kuolleista. Tällä kaudella hänellä onkinihan oma, muista hahmoista erillinen storylinensa. Siihen menen myöhemmin tässä tekstissä. Oman seikkailunsa saa myös Neville, joka ottaa tehtäväkseen kostaa vaimonsa murha. Hän päättääkin soluttautuaheihin ja tuhota ryhmittymän sisältä päin.

Hahmot tekevät liikaa tyhmiä päätöksiä, mutta vähemmän kuin viimekaudella. Toisaalta, niin tekee oikeat ihmisetkin. Suosikkini on useimman muun inhokki Charlie. Miles ja Rachel puolestaan ovat sarjan suola, syylisyyden tunteineen kaikkineen. Aaronin tarina sai mielenkiintoisia piirteitä, mutta sen ratkaisu pilasi storylinen.

Aaronin storylinesta puheenollen. Nanot, oikeesti. Sen vielä hyväksyn, että Aaron selviää mystisesti ja sen, että hänelle kehittyy pyrokinesisia kykyjä. Mutta en sitä, että ne “kyvyt” ovatkin vaarallisella tavalla Jumalan kaltaisia sähköhiukkasia, nanoja. Se meni jo liian pitkälle. Ei vähiten siksi, että Jumala-veratus on nin käytetty, eikä sarja löytänyt siitä juuri mitään uutta.

Kauden pahikset eli Patriootit ovat varteenotettava uhka. Yllätyin, että kansallismielisissä Yhdysvalloissa tehdään sarja, jossa patriootit ovat pahiksen paikalla. Tosin siitä voi olla montaa mieltä, että näiden patrioottien näkemykset maastaan vastaisivat suurinta osaa amerikkalaisista. Käytännössä ryhmittymä ei poikkea ensimmäisellä kaudella nähdystä Monroesta.


Monroe nähdään tälläkin kaudella. Vaihteeksi hyvisten puolella, ainakin osittain. Se toteuttaa jo hieman ennalta-arvattavaa kaavaa, että aikaisemman kauden pahis liittoutuu hyvisten kanssa nykyisen kauden pahista vastaan. Tosin hyvis on sarjassa hieman tavallista venyvämpi käsite. Yksi hyviksistä mm. aiheutti koko sähkökatkon, tarkoittamattaan tosin.

Jotkin asiat eivät eivät ole muuttunut viime kaudella. Sarjan konsepti on edelleen kiinnostava, toteutus puolestaan viihdyttävä, joskin paikoittain epäuskottava. Minua jäi vaivaamaan erityisesti se, miten esimerkiksi luoteja riittää, vaikka niiden teollinen valmistus on lopetettu jo yli 16 vuotta sitten. juonta on onneksi tuoreistettu. Lopputuloksena sarja onkin enemmän kuin keskinkertainen.

Kausi loppui kesken. Tämä ei muuten haittaisi, mutta niin loppui sarjakin. Kolmatta kautta ei siis nähdä. Ilmeisesti sarja ei onnistunut vakuuttamaan amerikkalaisyleisöä. Neljä tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti