Jokin aika sitten tein jotain, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan. Katsoin elokuvan tv:stä. Kyseinen filmi oli Justin Timberlaken tähdittämä scifiseikkailu In Time.
Lähitulevaisuus. Ihmiset lopettavat ikääntymisen täytettyään 25-vuotta. Kuulostaako hienolta? Niin minustakin. Valitettavasti siinä on koukku. Ihmiset nimittäin saavat samalla vain yhden vuoden elinaikaa. Onneksi elinvuodet toimivat rahan tavoin, joten niitä voi saada lisää mm. tekemällä töitä. Valitettavasti niillä pitää maksaa kaikki eläminen, minkä vuoksi köyhiä kuolee päivittäin.
In Timen päähenkilö on Will Salas (Justin Timberlake), jolle rikas mies antaa kaikki elinvuotensa tappaen samalla itsensä. Valitettavasti aikansa lainvalvoja, aikavahti Raymond Leon (Cillian Myrphy) pitää Williä murhaajana. Onhan hänellä kädessään paljon ylimääräistä aikaa. Siitä seuraa paljon toimintaa, yhteiskuntakritiikkiä ja ennen kaikkea juoksemista.
Elokuvan lähtökohta on kiinnostava. Se tuo mieleen äskettäin tulleen Matt Damonin tähdittämän Elysiumin, josta pidin. Idealla on jopa vertailukohtaa nykyajasta. Riittääkö aika-kysymyksen aika-sanan voisi korvata rahalla. Valitettavasti elokuvassa ajatus on korvattu täysin toiminnalla. Pelkkä sanoma ei riitä, jos aiheesta ei osaa sanoa mitään erikoista.
In Time on yhdessä asiassa poikkeuksellista scifiä. Siinä ei nimittäin ole juurikaan futuristisia laitteita. Lukuunottamatta eräänlaista ajan siirto-välinettä, joka toimii luottokortin tavoin. Muuten esimerkiksi kännykät on korvattu puhelinkopeilla. Itse olisin kaivannut enemmän scifielementtejä, kuten litteitä tietokoneita tai lentäviä autoja.
Elokuva ei kero paljon maailmansa tausta. Minua olisi kiinnostanut erityisesti se, miksi joku keksi käyttää aikaa valuuttana ja miten ihmiset suotuivat tähän. Muutenkin pieni selitty olisi ollut poikaa. Miksi aika on tehty helposti varastettavaan muotoon? Nytkin kiinnitetään paljon huomiota pankkikorttien yms. turvallisuuteen.
Toteutus oli perus Hollywoodia. Niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvää oli tuotannolinen laatu. Elokuva näytti ja tuntui kauniilta, eikä vauhtiakaan olla unohdettu. Elokuva on siis tehty rautaisella ammattitaidolla. Pahaa oli tietty kliseisyys ja sitä kautta myös enalta-arvattavuus. Monet juonelliset ratkaisut tuntuvat siltä, että tekijät menivät siitä, mistä aita on matalin.
Henkilöt ovat yksiulotteisia, helposti ennustettavia ja epäkiinnostavia, mutta niin myös monessa muussakin scifissä. Yksikään niistä ei noussut ylitse muiden, mutta ei inhokiksikaan. Jotkin hahmot käyttäytyvät epäuskottavasti. Esimerkiksi jos olisit rikkaan perheen tytär noinkin äärimmäiseen aikaan, lähtisitkö jonkun vasta tapaamasi rentun perään oman henkesi uhallakin? En minäkään.
In Time jää hieman valjuksi. Se on ihan ok, muttei tajunnan räjäyttävä. Kyllä sen parissa kuitenkin viihtyi koko elokuvan ajan. Muka hauskasti voisi jopa sanoa, että elokuvan katsominen ei ollut ajan hukkausta. Kolme tähteä.
Lähitulevaisuus. Ihmiset lopettavat ikääntymisen täytettyään 25-vuotta. Kuulostaako hienolta? Niin minustakin. Valitettavasti siinä on koukku. Ihmiset nimittäin saavat samalla vain yhden vuoden elinaikaa. Onneksi elinvuodet toimivat rahan tavoin, joten niitä voi saada lisää mm. tekemällä töitä. Valitettavasti niillä pitää maksaa kaikki eläminen, minkä vuoksi köyhiä kuolee päivittäin.
In Timen päähenkilö on Will Salas (Justin Timberlake), jolle rikas mies antaa kaikki elinvuotensa tappaen samalla itsensä. Valitettavasti aikansa lainvalvoja, aikavahti Raymond Leon (Cillian Myrphy) pitää Williä murhaajana. Onhan hänellä kädessään paljon ylimääräistä aikaa. Siitä seuraa paljon toimintaa, yhteiskuntakritiikkiä ja ennen kaikkea juoksemista.Elokuvan lähtökohta on kiinnostava. Se tuo mieleen äskettäin tulleen Matt Damonin tähdittämän Elysiumin, josta pidin. Idealla on jopa vertailukohtaa nykyajasta. Riittääkö aika-kysymyksen aika-sanan voisi korvata rahalla. Valitettavasti elokuvassa ajatus on korvattu täysin toiminnalla. Pelkkä sanoma ei riitä, jos aiheesta ei osaa sanoa mitään erikoista.
In Time on yhdessä asiassa poikkeuksellista scifiä. Siinä ei nimittäin ole juurikaan futuristisia laitteita. Lukuunottamatta eräänlaista ajan siirto-välinettä, joka toimii luottokortin tavoin. Muuten esimerkiksi kännykät on korvattu puhelinkopeilla. Itse olisin kaivannut enemmän scifielementtejä, kuten litteitä tietokoneita tai lentäviä autoja.Elokuva ei kero paljon maailmansa tausta. Minua olisi kiinnostanut erityisesti se, miksi joku keksi käyttää aikaa valuuttana ja miten ihmiset suotuivat tähän. Muutenkin pieni selitty olisi ollut poikaa. Miksi aika on tehty helposti varastettavaan muotoon? Nytkin kiinnitetään paljon huomiota pankkikorttien yms. turvallisuuteen.
Toteutus oli perus Hollywoodia. Niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvää oli tuotannolinen laatu. Elokuva näytti ja tuntui kauniilta, eikä vauhtiakaan olla unohdettu. Elokuva on siis tehty rautaisella ammattitaidolla. Pahaa oli tietty kliseisyys ja sitä kautta myös enalta-arvattavuus. Monet juonelliset ratkaisut tuntuvat siltä, että tekijät menivät siitä, mistä aita on matalin.
Henkilöt ovat yksiulotteisia, helposti ennustettavia ja epäkiinnostavia, mutta niin myös monessa muussakin scifissä. Yksikään niistä ei noussut ylitse muiden, mutta ei inhokiksikaan. Jotkin hahmot käyttäytyvät epäuskottavasti. Esimerkiksi jos olisit rikkaan perheen tytär noinkin äärimmäiseen aikaan, lähtisitkö jonkun vasta tapaamasi rentun perään oman henkesi uhallakin? En minäkään.
In Time jää hieman valjuksi. Se on ihan ok, muttei tajunnan räjäyttävä. Kyllä sen parissa kuitenkin viihtyi koko elokuvan ajan. Muka hauskasti voisi jopa sanoa, että elokuvan katsominen ei ollut ajan hukkausta. Kolme tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti