Olipa Kerran tupla-arvosvostelu: Pimeänolentoja ja Karhukuninkaita

Tällä viikolla sain nauttia Olipa Kertaa kahden jakson voimin, mikä tarkoittaa sitä, että seuraavalla viikolla ei jaksoa näytetä. Arvostelen nyt molemmat jaksot, Birthin ja The Bear Kingin.

Aikaisemmin tapahtunutta: Camelotissa Zelena on pahaksi paljastuneen Arthurin puolella. Arthur hallitsee Merlinia, joka taikoi sankarimme, Emmaa lukuunottamatta, vielä tuntemattomaan paikkaan. Merida taistelee oikeudesta kuolleen isänsä valtaistuimelle. Storybrookessa PimeäEmma yhdisti Excalburin. Arthur paljastui pahaksi ja Zelena on edelleen raskaana.

Arvostelen molemmat jaksot samassa arvostelussa, jakso kerrallaan. Ensin on vuorossa Birth ja sitten The Bear King. Koska jaksoja on kaksi, käyn jaksojen juonen läpi vain pääpiirteissää. Muuten tekstistä tulisi auttamatta liian pitkä. Aloitan tavalliseen tapaani takaumista. Birthin takaumat sijoittuvat taas Camelotiin. Tervetuloa mukaan!

Lyhyesti ja ytimekkäästi Emma pelastaa koko muun porukan, jonka Arthur on sidottanut puuhun. Samalla hän myös vapauttaa Merlinin ja anastaa Excarburin. Koukku kuitenkin vahingoittuu Arthurin kanssa taistellessa. Siitä tulee tärkeää tarinan vielä vähän edetessä. Nyt Emma kuitenkin parantaa miehen. Emma myös taistelee sitoutumiskammonsa kanssa, mutat ei siitä sen enempää.

Sankareillamme on nyt kaiki tarvittava Emman pimeyden poistavaan loitsuun. Loitsu toimiikin kuin unelma. Sillä on kuitenkin hintansa: taistelussa vahingoittunut Koukku on kuoleman kielissä. Emma kuitenkin pelastaa hänet ainoalla voimallaan tavalla. Koukun vastustuksesta huolimatta. Hän ei poista pimeyttä, vaan luo uuden. Kyllä, Koukusta tulee Pimeän olento. Takaumat loppuvat tähän.

Ensimmäiseksi on pakko mennä takaumien suurimpaan yllätykseen eli Koukun tuloon pimeyden olennoksi. Pakko myöntää, etten odottanut ihan sitä. Osittain siksi, etten tiennyt sen olevan mahdollista. Osittain taas siksi, että nykyään Olipa Kerran menee usein siitä, mistä aita on matalin. Vain aika näyttää, miten se ilmenee. Koukullahan ei ole taikuutta itsessään.

Minulle heräsi kuitenkin yksi kysymys. Miten Koukku ei tiedä olevansa kaikkivoimainen Pimeänolento? Onko minullakin mahtavia voimia, joita en vain ole itse huomannut? Tuskin, mutta aina saa toivoa. Mahtavista voimista puheenollen Merlin pystyi vastustamaan, joskin vähän Arthurin miekkaa. Joko Merlin on tosiaan niin mahtava tai kyseessä on iso looginen aukko?

Kaiken kaikkiaan pidin takaumista. Arthur hävisi kerrankin, en taida suostua enää sanomaan häntä enää kuninkaaksi. Sitä voisi katsoa enemmänkin. Samoin Zelenaa kaikissa pahuuden voimissaan. Moni asia selvisi vihdoinkin. Jotain jäi vielä arvailujenkin varaan. Esimerkiksi Merlinin kohtalo on vielä selvittämättä. Liittyykö hänen kohtalonta kenties johonkin Koukun tekemään? Miksei?

Nyt Storybrookeen, jossa David, Koukku ja Robin vangitsevat Arthurin. Ryhmällä on edes yksi huoli vähemmän. Emmallakin pitää kiirettä. Hän ensin pelastaa Koukun ja sitten vangitsee tämän. Hän myös aikaistaa Zelenan synnytystä kuukausi tolkulla ja sitten vangitsee hänetkin. Yhdessä Koukku ja Zelena kuitenkin pääsevät pakoon.

Sitä ennen meille selviää Emman suunnitelma: Hän aikoo tappaa Zelenan Excaliburilla ja samalla poistaa pimeän taikuuden. Kuulostaa hyvältä minusta, vaikka tappaminen väärin onkin. Zelena ei kuitenkaan ole mikään puhdas pulmunen. Internet oli siis oikeassa: Emmalla on hyvät mielessään. Niin kyseenalaisia kuin hänen keinonsa ovatkin.

Koukun päivä on saamassa vieläkin yllättävimmän käänteen. Zelena nimittäin löysi merirosvon muistot unensieppaaajasta. Niinpä Koukku saa tietää olevansa Pimeyden olento. Zelena nimittäin löysi meririsvon muistot unensiepparista. Vain aika näyttää, miten Koukku suhtautuu paljastukseen. Jahtasihan hän edellistä Pimeyden olentoa pari sataa vuotta. 

Juoni meni eteenpäin junan lailla Storybrooken puolellakin. Onneksi. Nimittäin ainakin Zelenan raskausjuoni alkoi mennä vanhaksi, niin kuin väistämättä käy vauvajuonellekin. Antakaa sille aikaa. Zelenasta puheenollen. Hänen avuliaisuutensa kertoo pienoisesta kasvamisesta hänen puoleltaan, ehkä hahmolla on vielä mahdollisuuksia. Jos Emma ja Koukku eivät tapa häntä ensin.

Valitettavasti muut hahmot aivät auttamatta sivuosaan. Se vähentää jakson tähtiä, vaikka Regina sentään sai pari hyvää vuorosanaa. Kokonaisuudessaan Birth oli kuitenkin erinomainen. Anna sille neljä ja puoli tähteä.

Nyt otan käsittelyyn toisen The Bear Kingin Se keskittyy Meridan kuningaskuntaanDunBrochiin, jota voisi kutsua myös Olipa Kerran Skotlantinniksi. Takaumat alkavat Meridan isän, Fergusin kysyessä Urhea-elokuvastakin tutulta noidalta taikuutta avukseen miestensä kannustamisessa. Kuningas saikin kypärän, joka saa kaikki seuraamaan häntä mitään kyseenalaistamatta.

Sodan tullessa Merida pääsi mukaan, ensimmäistä kertaa. Fergus lupasi vaimolleen pitää Meridan turvassa, joten tyttö sai opettajaksi/henkivartijaksi kokeneen taistelijan, meille jo tuttun Mulanin. Taistelut käynnisityivät kuitenkin pian ja Fergus on pulassa. Vastustaja tulee takaapäin ja on kyllin Merida huomasi tämän ja ampuikin nuolen kohti tämän vastustajaa, mutta hän ampui ohi.

Fergus kuoli ja tappaja paljastui Arthuriksi, koska kukapa muukaan se voisi olla. Siis katsojille, ei Meridalle. Muuten tyttö oli jo kostanut aikoja sitten. Tiivistetysti pidin näistäkin takaumista, joskaan ne eivät vedä vertoa muulle jaksolle. Mulanin ilmestyminen oli ehdottomasti sen paras osa. Häntä tulikin jo ikävä. Hahmo on ollut poissa jo pitkään.

Loppu jakso jatkaa, siitä mihin edellisen jakson takaumat jäivät. Arthur on kukistettu ja nyt hän haluaa kypärän itselleen. Hän ei tiedä, että niin haluaa Meridakin. Vanha noita nimittäin uhkasi muuttaa hänen kuningaskuntansa asukkaat karhuiksi, jos Meridalla ei ole kypärää hänelle antaa. Arthur taas tarvitsee jotain, jolla innostaa omia miehiään. 

Kummankaan ei tarvitse olla pyrkimystensä kanssa yksin. Merida pyytää avukseen sydänsuruja potevan Mulanin, Arthur puolestaa saa apuna Zelenasta. Merida saa myös toisenlaista apua pitkään sarjassa poissa olleesta Rubystä. Nainen lähti etsimään muita ihmissusia, mutta noita muutti hänet pysyvästi sudeksi. Onneksi Mulan auttaa häntä.

Long story short, niin kuin Amerikan ihmemaassa sanotaan. Meridalle selviää, että Arthur tappoi hänen isänsä. Hän olikin ottanut Fergusin kypärän, mutta se osoittautui feikiksi. Myöhemmin selviää, että alkuperäiselläkään kruunulla ei ollut mitään taikavoimia. Noita vain uskotteli niin. Joka tapauksessa Merida voitti Arthurin ja osiitta samalla olevansa kruununsa arvoinen.

Lopuksi Mulan suostuu auttamaan Rubyä tämän etsinnöissä saadakseen jotain järkevää tekemistä. Mulan oli ollut enenn Meridan ilmaantumista jo luovuttanut ja hän tekikin töitä eniten tarjoavalle. Olisiko se tuleva LBGT-pari kenties Ruby ja Mulan? Olisihan se ilmiselvää, mutta koskas sarja ennenkään olisi ilmiselviä ratkaisuja vältellyt.

Jakso on saanut jonkin verran haukkuja, mutta minä pidin siitä, ja paljon. Se tarjosi sarjan tyyliin sopivan kivan pikku seikkailun, ja Mulanin, mitä muuta sitä voi haluta. Olenko ainut joka toivoo spin offia Rubyn ja Mulanin retkestä? Meridakin voisi aina välillä vierailla siinä. Tekijöille ihan vain vinkiksi.

Jaksossa oli kieltämättä yksi huono puoli, se oli suurimmaksi osaksi irrallinen kauden pääjuonesta. Toki se antoi Meridalle motiivin hyökätä Arthurin kimppuun ja ihmissusillakin voi olla merkitystä. Epäilen kuitenkin vahvasti. Juuri irrallisuutensa takia olisin näyttänyt jakson ensin. Birthin paljastuksiin olisi ollut hyvä lopettaa. En kuitenkaan valita.

Niin tärkeä kuin edellinen jakso olikin, pidän tästä melkeinpä enemmän. Tiedän kuuluvani vähemmistöön, mutta se ei haittaa. Viisi tähteä. Niin kuin tähdistä voi päätellä, tämä viikko olipa Kerralle erittäin hyvä.