Noin vuosi sitten Hercules oli sitä kuuminta hottia. Aihestaan tehtiin kaksikin elokuvaa. Joista toinen on vasta katsomani Renny Harlinin The Legend of Hercules.
Hercules (Kellan Luntz) rakastuu velipuolelleen Iphiclesille (Olipa Kerran Arthurina tunnettu Liam Garrigan) luvattuun naiseen Hebeen (Gaia Weiss). Niinpä hänen isäpuolensa veren- ja vallanhimoisen isäpuolensa Amphitryon (Scott Adkins) ajaa syvästi inhoamansa miehen maanpakoon. Tämä pakottaa miehen taistelemaan kruununsa ja naisensa puolesta.
Elokuvan tarina ei kiinnosta missään vaiheessa. Se ei ole huono, ainoastaan keskinkertainen. Juoni on nähty sen miljoona kertaa. Käsikirjoitukseen ei luultavimmin juuri panostettu. Laatudraamaa onkin turha odottaa, mutta tuskin kukaan niin tekeekään. Toteustuskaan ei vastaa miljoonaelokuvien tasoa. Luulisi, että elokuvan noin 45 miljoonan euron budjetilla saisi parempaakin aikaan.
Elokuvan puolesta on sanottava, että se antaa minkä lupaa eli upeita miekkataisteluja sekä näyttäviä erikoistehosteita. Taistelukohtauksetkin olivat jokseenkin viihdyttäviä, niin kuin tämän tyyppisessä elokuvassa kuuluukin. Elokuva tarvisee kuitenkin jotain muutakin. Taisteluissa ei ole mitään mieltä, jos siihen osallistuvista henkilöistä ei välitä vähääkään.
Hahmona Hercules ei jääkään erikoisemmin mieleen. Jumalan pojaksi hän on aika kesy tapaus, varsinkin verrattuna Bret Ratnerin tulkintaan samasta hahmosta, joka pisti miehiä poikki ja pinoon suorastaan yliluonnollisella voimalla. Tässä elokuvassa hahmo kuitenkin kärsii huonosta pääosan esittäjästä. Kellan Lutz ei osaisi näytellä, vaikka hänen henkensä riippuisi siitä.
Mieleen eivät jää muutkaan hahmot, Liam McIntyren tulkitsemaa Sotirista lukuunottamatta. Hänestä minä pidin. Mitä Hebeen tulee. Hän rakastaa Herculesta. Muuta en naisesta tiedä. Sinällään ymmärrettävää. Kyseessähän ei ole The Legend of Hebe. Pahikset kulkevat tuttu miekka ja sandaalielokuvien latuja. Hahmotyypistä löytyy monia parempiakin versioita.
Jos Hercules kiinnostaa, jumalan poikaa voi nähdä paremmissakin elokuvissa. Pakko katsottava elokuva ei siis ole. En kuitenkaan tuntenut hukanneeni aikaani täysin. Kaksi ja puoli tähteä.
Hercules (Kellan Luntz) rakastuu velipuolelleen Iphiclesille (Olipa Kerran Arthurina tunnettu Liam Garrigan) luvattuun naiseen Hebeen (Gaia Weiss). Niinpä hänen isäpuolensa veren- ja vallanhimoisen isäpuolensa Amphitryon (Scott Adkins) ajaa syvästi inhoamansa miehen maanpakoon. Tämä pakottaa miehen taistelemaan kruununsa ja naisensa puolesta.
Elokuvan tarina ei kiinnosta missään vaiheessa. Se ei ole huono, ainoastaan keskinkertainen. Juoni on nähty sen miljoona kertaa. Käsikirjoitukseen ei luultavimmin juuri panostettu. Laatudraamaa onkin turha odottaa, mutta tuskin kukaan niin tekeekään. Toteustuskaan ei vastaa miljoonaelokuvien tasoa. Luulisi, että elokuvan noin 45 miljoonan euron budjetilla saisi parempaakin aikaan. Elokuvan puolesta on sanottava, että se antaa minkä lupaa eli upeita miekkataisteluja sekä näyttäviä erikoistehosteita. Taistelukohtauksetkin olivat jokseenkin viihdyttäviä, niin kuin tämän tyyppisessä elokuvassa kuuluukin. Elokuva tarvisee kuitenkin jotain muutakin. Taisteluissa ei ole mitään mieltä, jos siihen osallistuvista henkilöistä ei välitä vähääkään.
Hahmona Hercules ei jääkään erikoisemmin mieleen. Jumalan pojaksi hän on aika kesy tapaus, varsinkin verrattuna Bret Ratnerin tulkintaan samasta hahmosta, joka pisti miehiä poikki ja pinoon suorastaan yliluonnollisella voimalla. Tässä elokuvassa hahmo kuitenkin kärsii huonosta pääosan esittäjästä. Kellan Lutz ei osaisi näytellä, vaikka hänen henkensä riippuisi siitä. Mieleen eivät jää muutkaan hahmot, Liam McIntyren tulkitsemaa Sotirista lukuunottamatta. Hänestä minä pidin. Mitä Hebeen tulee. Hän rakastaa Herculesta. Muuta en naisesta tiedä. Sinällään ymmärrettävää. Kyseessähän ei ole The Legend of Hebe. Pahikset kulkevat tuttu miekka ja sandaalielokuvien latuja. Hahmotyypistä löytyy monia parempiakin versioita.
Jos Hercules kiinnostaa, jumalan poikaa voi nähdä paremmissakin elokuvissa. Pakko katsottava elokuva ei siis ole. En kuitenkaan tuntenut hukanneeni aikaani täysin. Kaksi ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti