James Bond-elokuvat eivät vain ota loppuakseen. Niistä uusin on vasta äskettäin tullut 007-Spectre. Kävinkin sen jo katsomassa. Nyt onkin vuorossa taas perinteinen arvostelu.
007-Spectre kertoo Bondin aikeista kostaa hänen esimiehensä M:n surman. Syypää on salaperäinen rikollisjärjestö Spectre, jonka johtaja on aiheuttanut monta muutakin trategiaa Bondin elämässä.
Salaisella palveluilla on myös omat huolensa. Muutoksen tuulet puhaltavat nimittäin vakoilun maailmaankin, jossa kenttäagentit halutaan vaihtaa kansalaisten ympärivuorokautiseen seurantaan.
Spectre on perinteinen Bond-elokuva, niin hyvässä kuin pahassakin. Paha järjestä, sen pahoistakin pahin johtaja, upeita kaaroja ja naisia. Sitä elokuvasarjan fanit kai haluavat, sitä he myös saavat. Niin itsekin, mutta toisaalta jotain uuttakin toivoisi. Minä en olekaan mikään superfani.
Elokuva on parhaimmillaan toimintakohtauksissa, esimerkiksi ennen alkutekstejä nähtävä, Meksikon kaupungissa Kuolleiden päivänä tapahtuva kohtaus taitaa olla elokuvasarjan hienoimpia. Tämä ei ole mikään ihme, onhan kyseessä toimintaelokuva puhtaimmillaan. Se näkyy myös itse Bondissa. Daniel Graig on uskottava kylmäverisenä tappokoneena.
Daniel Graigista puheen ollen, Spectre tulee, ainakin huhujen mukaan, olemaan hänen viimeinen Bond-leffansa. Olen kuitenkin melko varma, että sarjan elokuvia tullaan näkemään tulevaisuudessakin. Ovathan ne tahkonneet niin paljon rahaa. Kuka tulee ottamaan James Bondin roolin? Sitä tuskin tietää vielä kukaan. Jos tietääkin, niin itse en kuulu tuohon joukkoon.
Heikkoudet löytyvätkin sitten draaman puolelta. Juoni ei tarjoa mitään uutta. Elokuva myöskin ottaa itsensä joskus turhankin vakavasti, vaikka muutama hauska kohtakin löytyi. Bondilla on sen pakollisen petikumppanin, joka oli vielä yllättäen samanikäinen kuin Bondkin, lisäksi myös ihan oikea rakkaudenkohde, mutta rakkaustarina meni liian nopeasti. Vastahan he tapasivat.
Siitä menenkin tämän kertaiseen Bond-tyttöön, Madeleine Swanniin (Léa Seydoux). Madeleine ei jää päähenkilön varjoon, mikä on hyvä se. Hän ei jää pelkäksi neidoksi pulassa, vaikka sekin rooli hahmolle annetaan. Enemmän kuin kerran. Muuten hahmo oli hieman hajuton, väritön ja mauton. Ihan mukiin menevä Bond-tyttö, muttei mitenkään mieleenpainuva.
Pahis, Franz Oberhauser, oli elokuvan ehdoton heikkous. Olen luultavasti tässä asiassa vähemmistöä, ainakin suurin osa kriitikoista rakasti häntä. Syy ei ole hyvän näyttelijätyön tehneen Christoph Waltzin. Hahmolle vain annettiin harvinaisen epäuskottava motivaatio. Tämä tuskin useimpia Bond-faneja haittaa, mutta itse haluaisin ymmärtää myös pahiksen näkökannan.
Kaiken kaikkiaan viihdyttävä elokuva, jota katsoessa aika meni nopeasti. Valitettavasti elokuva sortui liikaan ennalta-arvattavuuteen. Neljä ja puoli tähteä. Eli elokuvasarjan tai muuten toimintaelokuvien ystävien kannattaa ehdottomasti ainakin harkita elokuvan katsomista.
007-Spectre kertoo Bondin aikeista kostaa hänen esimiehensä M:n surman. Syypää on salaperäinen rikollisjärjestö Spectre, jonka johtaja on aiheuttanut monta muutakin trategiaa Bondin elämässä.
Salaisella palveluilla on myös omat huolensa. Muutoksen tuulet puhaltavat nimittäin vakoilun maailmaankin, jossa kenttäagentit halutaan vaihtaa kansalaisten ympärivuorokautiseen seurantaan.
Spectre on perinteinen Bond-elokuva, niin hyvässä kuin pahassakin. Paha järjestä, sen pahoistakin pahin johtaja, upeita kaaroja ja naisia. Sitä elokuvasarjan fanit kai haluavat, sitä he myös saavat. Niin itsekin, mutta toisaalta jotain uuttakin toivoisi. Minä en olekaan mikään superfani.
Elokuva on parhaimmillaan toimintakohtauksissa, esimerkiksi ennen alkutekstejä nähtävä, Meksikon kaupungissa Kuolleiden päivänä tapahtuva kohtaus taitaa olla elokuvasarjan hienoimpia. Tämä ei ole mikään ihme, onhan kyseessä toimintaelokuva puhtaimmillaan. Se näkyy myös itse Bondissa. Daniel Graig on uskottava kylmäverisenä tappokoneena.Daniel Graigista puheen ollen, Spectre tulee, ainakin huhujen mukaan, olemaan hänen viimeinen Bond-leffansa. Olen kuitenkin melko varma, että sarjan elokuvia tullaan näkemään tulevaisuudessakin. Ovathan ne tahkonneet niin paljon rahaa. Kuka tulee ottamaan James Bondin roolin? Sitä tuskin tietää vielä kukaan. Jos tietääkin, niin itse en kuulu tuohon joukkoon.
Heikkoudet löytyvätkin sitten draaman puolelta. Juoni ei tarjoa mitään uutta. Elokuva myöskin ottaa itsensä joskus turhankin vakavasti, vaikka muutama hauska kohtakin löytyi. Bondilla on sen pakollisen petikumppanin, joka oli vielä yllättäen samanikäinen kuin Bondkin, lisäksi myös ihan oikea rakkaudenkohde, mutta rakkaustarina meni liian nopeasti. Vastahan he tapasivat.
Siitä menenkin tämän kertaiseen Bond-tyttöön, Madeleine Swanniin (Léa Seydoux). Madeleine ei jää päähenkilön varjoon, mikä on hyvä se. Hän ei jää pelkäksi neidoksi pulassa, vaikka sekin rooli hahmolle annetaan. Enemmän kuin kerran. Muuten hahmo oli hieman hajuton, väritön ja mauton. Ihan mukiin menevä Bond-tyttö, muttei mitenkään mieleenpainuva. Pahis, Franz Oberhauser, oli elokuvan ehdoton heikkous. Olen luultavasti tässä asiassa vähemmistöä, ainakin suurin osa kriitikoista rakasti häntä. Syy ei ole hyvän näyttelijätyön tehneen Christoph Waltzin. Hahmolle vain annettiin harvinaisen epäuskottava motivaatio. Tämä tuskin useimpia Bond-faneja haittaa, mutta itse haluaisin ymmärtää myös pahiksen näkökannan.
Kaiken kaikkiaan viihdyttävä elokuva, jota katsoessa aika meni nopeasti. Valitettavasti elokuva sortui liikaan ennalta-arvattavuuteen. Neljä ja puoli tähteä. Eli elokuvasarjan tai muuten toimintaelokuvien ystävien kannattaa ehdottomasti ainakin harkita elokuvan katsomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti