Supersankarit ovat saaneet uuden tulemisen. Uusin tulokas kastiin on vain Netflixistä löytyvä Marvelin Jessica Jones. Katsoin sen heti voituani, nyt on arvostelun vuoro.
Lukijan on hyvä tietää, että tämä teksti sisältää juonipaljastuksia, joskin suhteellisen pieniä. Haluaisin myös huomauttaa näin alussa, että marvelin Jessica Jonesia voi katsoa ilman pienintäkään tuntemusta Marvelin sarjakuvaunifersumista, missään muodossa. Ei sarjakuvia, elokuvia tai tv-sarjoja. Jos sarja siis kiinnostaa muuten, sitä kannattaa katsoa.
Ennen arvostelua menen hieman sarjan taustaan. Marvel ja Netflix tekivät yhden maailman realistisimmista ja synkkäsävyisimmistä supersankarisarjoista, Daredevilin. Se menestyi hyvin, eikä ihme. Se oli yksi parhaimmista supersankarisarjoista miesmuistiin. Menestys toi kummalekin ytiölle rajaa. Niinpä Daredevilia seurasi oli sitäkin synkempi Marvelin Jessica Jones.
Varoitan jo nyt. Marvelin Jessica Jones ei ole tyypillinen supersankarisarja. Tyyliltään se muistuttaa enemmänkin film noiria. Jos tyylilaji ei ole tuttu, kannattaa katsoa vaikka elokuva Black Dahlia. Eli jos odotat perinteistä supersankariasarjaa, tulet pettymään. Siitäkin hulimatta, että sarja kuuluu samaan universumiin Avengerien kanssa. Nyt itse Marvelin Jessica Jonesin pariin.
Vaikka sarjan päähenkilöllä on supervoimia, ne saavat suhteellisen vähän huomiota. Se keskittyykin aika lailla Jessican ja Killgraven kaksinkamppailuun sekä Jessican henkiseen tilaan, johon Killgrave jätti pysyvät jäljet. Juoni onkin teemojensa lailla harvinaisen aikuismainen, pelottava ja helposti samaistuttavakin. Toisin sanoen, juoni on minulle mieleen.
Jos jotain minun pitäisi muuttaa, niin tekisin kaudesta hieman lyhyemmän. En siksi, etten olisi pitänyt, vai pitäisikö sanonut rakastanut, sarjaa. Vaan siksi, että juoni alkoi toistamaan itseään. Enemmän kuin kerran Jessica saa käsiinsä Killgraven, mutta tämä onnistuu ihmeen kaupalla pakenemaan. Luulin jo kauden loppuvan pahiksen hetkelliseen voittoon.
Sarja ei ole mitään, ilman mielenkiintoista päähenkilöä. Sellainen Jessica Jones ehdottomasti on. Hän on naissupersankariksi harvinaisen persoonallinen, jos nyt häntä voisi supersankariksi sanoa. Hänen kaltaisa hahmoja ei ole monia, ainakaan naisissa. Suoraan sanottuna kusipäisiä, mutta myös työssään erittäin hyviä olevista miehistä ei ole pulaa. Otetaan vakka House, Walter White tai Dexter.
Olen kuullut jostain, että supersankarielokuvien hyvyys riippyy täysin siinä olevasta pahiksesta. Jos sitä soveltaa sarjaankin, Marvelin Jessica Jones on napakymppi. Killgrave on nimittäin vaikuttavin pahis pitkään aikaan. Yksi syy siihen on hahmon moniulotteisuus. Toinen, kenties vielä tärkeämpi, on hänen voimansa, jotka tekevät hänestä paljon perusroistoja pelottavamman.
Miksi näin? Avengerit ovat täynnä pelottavia, ja ennen kaikkea mahtavia superroistoja. Yksinkertaisesti siksi, koska hänen teoillaan on vertailukohtaa todellisuudessa. Tällä hetkellä joku kokee henkistä tai fyysista väkivaltaa, ehkä jopa molempia. Raiskauksiakin tapahtuu melkein päivittäin. Lisäksi oman tahdon vieminen voi olla jopa kuolemistakin pahempaa.
Ennen arvostelua menen hieman sarjan taustaan. Marvel ja Netflix tekivät yhden maailman realistisimmista ja synkkäsävyisimmistä supersankarisarjoista, Daredevilin. Se menestyi hyvin, eikä ihme. Se oli yksi parhaimmista supersankarisarjoista miesmuistiin. Menestys toi kummalekin ytiölle rajaa. Niinpä Daredevilia seurasi oli sitäkin synkempi Marvelin Jessica Jones. Varoitan jo nyt. Marvelin Jessica Jones ei ole tyypillinen supersankarisarja. Tyyliltään se muistuttaa enemmänkin film noiria. Jos tyylilaji ei ole tuttu, kannattaa katsoa vaikka elokuva Black Dahlia. Eli jos odotat perinteistä supersankariasarjaa, tulet pettymään. Siitäkin hulimatta, että sarja kuuluu samaan universumiin Avengerien kanssa. Nyt itse Marvelin Jessica Jonesin pariin.
Jessica Jones (Krysten Ritter) on supervoimakas- ja kestävä yksityisetsivä, jonka ura supersanakri päättyi lyhyeen, kun ihmiset tahtoonsa saava Killgrave (Tohtori Whon:n David Tennant) sieppasi Jessican ja käytti hänen voimiansa, ja ruumistaan, omiin tarkoituksiinsa. Jessica on töykeä, alkoholisoitunut, kyynistäkin kyynisempi, mutta harvinaisen hyvä työssään.
Vaikka sarjan päähenkilöllä on supervoimia, ne saavat suhteellisen vähän huomiota. Se keskittyykin aika lailla Jessican ja Killgraven kaksinkamppailuun sekä Jessican henkiseen tilaan, johon Killgrave jätti pysyvät jäljet. Juoni onkin teemojensa lailla harvinaisen aikuismainen, pelottava ja helposti samaistuttavakin. Toisin sanoen, juoni on minulle mieleen.
Jos jotain minun pitäisi muuttaa, niin tekisin kaudesta hieman lyhyemmän. En siksi, etten olisi pitänyt, vai pitäisikö sanonut rakastanut, sarjaa. Vaan siksi, että juoni alkoi toistamaan itseään. Enemmän kuin kerran Jessica saa käsiinsä Killgraven, mutta tämä onnistuu ihmeen kaupalla pakenemaan. Luulin jo kauden loppuvan pahiksen hetkelliseen voittoon.
Sarja ei ole mitään, ilman mielenkiintoista päähenkilöä. Sellainen Jessica Jones ehdottomasti on. Hän on naissupersankariksi harvinaisen persoonallinen, jos nyt häntä voisi supersankariksi sanoa. Hänen kaltaisa hahmoja ei ole monia, ainakaan naisissa. Suoraan sanottuna kusipäisiä, mutta myös työssään erittäin hyviä olevista miehistä ei ole pulaa. Otetaan vakka House, Walter White tai Dexter.Olen kuullut jostain, että supersankarielokuvien hyvyys riippyy täysin siinä olevasta pahiksesta. Jos sitä soveltaa sarjaankin, Marvelin Jessica Jones on napakymppi. Killgrave on nimittäin vaikuttavin pahis pitkään aikaan. Yksi syy siihen on hahmon moniulotteisuus. Toinen, kenties vielä tärkeämpi, on hänen voimansa, jotka tekevät hänestä paljon perusroistoja pelottavamman.
Miksi näin? Avengerit ovat täynnä pelottavia, ja ennen kaikkea mahtavia superroistoja. Yksinkertaisesti siksi, koska hänen teoillaan on vertailukohtaa todellisuudessa. Tällä hetkellä joku kokee henkistä tai fyysista väkivaltaa, ehkä jopa molempia. Raiskauksiakin tapahtuu melkein päivittäin. Lisäksi oman tahdon vieminen voi olla jopa kuolemistakin pahempaa.
 |
| Luke |
Sarjan hahmot eivät tietenkään rajoitu vain Jessicaan ja Killgraveen. Sivuhshmoista tärkeimmät lienee pian omankin sarjansa saava Luke Cage (Mike Colter) ja sarjakuvissa Hellcattinakin tunnettu Jessican kasvattisisko ja paras ystävä Trish Walker (Rachael Taylor). Kumpikaan hahmo ei ole ihan päähenkilöt, tai päävastustajan veroinen, mutta erinomaisia siitä huolimatta.
Tarina ja hahmot voivat olla kuinka hyviä vain, mutta huono toteutus voi pilata sarjan kuin sarjan. Onneksi niin ei käynnyt Marvelin Jessica Jonesin kohdalla. En tietenkään ole asiantuntija, mutta kaikki näyttää ja kuulostaa oikealta. Käsikirjoituskin on huippuluokkaa. Jopa Jessican voice-overit tulivat tarpeeseen. Ne kun toivat hahmon sarkastisen luonteen hyvin esiin.
Jessica Jones on vielä parempi kuin Daredevil, yhtään Daredevilia väheksymättä. Syy löytyy niin jännitttävästä juonesta kuin kiinnostavista ja moniulotteisita hahmoistakin. Viisi tähteä.
Tarina ja hahmot voivat olla kuinka hyviä vain, mutta huono toteutus voi pilata sarjan kuin sarjan. Onneksi niin ei käynnyt Marvelin Jessica Jonesin kohdalla. En tietenkään ole asiantuntija, mutta kaikki näyttää ja kuulostaa oikealta. Käsikirjoituskin on huippuluokkaa. Jopa Jessican voice-overit tulivat tarpeeseen. Ne kun toivat hahmon sarkastisen luonteen hyvin esiin.
Jessica Jones on vielä parempi kuin Daredevil, yhtään Daredevilia väheksymättä. Syy löytyy niin jännitttävästä juonesta kuin kiinnostavista ja moniulotteisita hahmoistakin. Viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti