On olemassa sarjoja, jotka ovat niin suosittuja ja saaneet niin paljon kehuja, että ne on vaan pakko katsoa. Sellainen on myös animaatioiden kruunamaton kuningas, Avatar: The Last Airbender.
Varoitu: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia Avatar The Last Airbenderin ensimmäisestä kaudesta!
Maailma on jakautunut neljään osaan Tuleen, Veteen, Maahan ja Ilmaan. Jokaisella osalla on omat “benderinsa” eli yhden luettelemani luonnon peruselementin hallitsijat. Maat olivätkin harmoniasssa keskenään, kunnes Tulimaa hyökkäsi ja aloitti sodan, jolle ei loppua näy. Sen voi pysäyttää vain yksi, kaikkien elementtien hallintaan pystyvä, avatariksi kutsuttava, Aang (äänenä Zachary Tyler Eisen).
Ennen Tulimaata vastaan käymistä pojan pitää kuitenkin oppia kaikkien elementtien hallinta. Hänkun on oppinut niistä vain kotimaansa luonnonvoiman eli ilman hallinnan. Lisäksi häntä jahtaa Tulimaan karkoitettu prinssi Zuko (äänenä Dante Basco). Apuna toimivat veden hallintaa harjoitteleva bender Katara (äänenä Mae Whitman) ja hänen taistelutaidoissa ansioitunut veljensä Sokka (Äänenä John DeSena).
Avatar The Last Airbender on niitä sarjoja, joista tietävät kaikkii ja jolla on oma vankka fanikuntansa. Itseltäni se on kuitenkin mennyt ohi. Suomessa kuin sarjaa ei olla juuri esitetty, enkä ole tullut jostain syystä katsoneeksi sitä muutenkaan. Nyt päätin kuitenkin korjata asian, mistä olenkin iloinen. Sarja on yksi parhaista, jos ei jopa paras, näkemistäni animaatiosarjoista.
Iso osa sen viehätystä kuuluu itse pääosalle eli Angille ja muutenkin maailmaa täyttäneille, moniulotteisille hahmoille. Pidin myös sarjan huumorista. Vaikka se sopikin myös lapsien makuun, luonnollisesti, niin epäkypsää se ei ollut. Sitä paitsi sarja osasi myös vakavoitua, mikä tekikin siitä aikuisillekin sopivan. Kaiken tämän vielä kruunasi tekijöiden asiantunteva kädenjälki.
Avatarin maailman rakennus oli huippuluokaa. Maailma oli kiehtova ja omalaatuinen, mutta myös tarpeeksi tutunoloinen, jotta siihen pääsi helposti sisään. Sen magic system, tai suomalaisittan taikuussysteemi,oli uniikki, yksinkertainen ja cooli. Jo sitä siksi voi sanoa, sillä luonnonvoimien hallinta, bending, niin kuin sitä sarjan maailmassa kutsutaan, ei ole varsinaisesti takuutta.
Ensimmäisen kauden juoni oli varsin yksinkertainen, Aang ja kumppanit matkustivat Pohjoisnavalleoppimaan vedenhallintaa. Se kyllä kantoi jo pitkälle, varsinkin kuin matkan varrella näimme kaikenlaista kiinnostavaa. Kuitenkin se tarkoitti myös sitä, että kaudesta löytyi myös jonkin verran täytejaksoja. Tämä ei kuitenkaan juuri haitannut, sillä ne toimivat puhtaasti hahmon,- ja maailmankehityksen kannalta.
![Avatar the Last Airbender - Now check this out] WTF? - YouTube](https://i.ytimg.com/vi/R052lMNU7kA/maxresdefault.jpg)
Kaudella käsiteltiin lapsille kohdennetuksi sarjaksi hyvin aikuismaisia ja painavia teemoja, kuten kansanmurhia, sukupuolirooleja, uudelleensyntymistä ja totalitarismia. Saarnaamaan sarja ei kuitenkaan mennyt. Teemojen takia voi tuntua yllättävältä, että kausi oli myös erittäin hauska, paikka paikoin suorastaan komedia. Kauden aikana sainkin myös nauraa maha kippurassa.
Minulla ei ole pahaa sanottavaa muustakin animaatiossa, joskin sarjan isästä johtuen se ei ole aivan sitä, mihin nykyään ylletään. Kuitenkin jos sen ottaa huomioon, animointi oli laatutyötä. Erityisesti eri bending-tyylit olivat varsin vaikuttavaa katsottavaa, varsinkin kuin niihin oli lisätty vaikutteita myös oikeista kaksinkamppailulajeista. Ääninäyttelijöistä on myös vaikea öytää mitään valittamisen aihetta.
/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_image/image/66698598/avatar_Custom.6.jpg)
Aang oli helposti samaistuttava ja hassuudessaan pidettävä päähenkilö. Katara tarjosi sitä vakavampaa vastapainoa, mutta hänkään ei jäänyt hahmona tylsäksi. Sokalle annettiin lähinnä koomisen kevennyksen rooli, joskin hänkin alkoi jo pikku hiljaa kasvaa sen ulkopuolelle. Ryhmää täydensi vielä lentobiisoni Appa, joka toimi lähinnä kuljetusvälineenä kuin söpön eläimen rooli jäi lentolemuri Momolle.
Sivuhahmoista eniten tärkeimmät olivat karkoitettu tuliprinssi Zuko ja hänen leppoisa enonsa Iroh (äänenä Mako Iwamatsu). Zuko oli hahmona hyvä, joskaan en vielä ainakaan toistaiseksi pitänyt hänestä niin paljon kuin suurin osa nettikansasta. Sen verran vähän hänestä tiedetään. Iroh-eno oli puolestaan sarjan pidettävin aikuinen, mutta hänestäkin tiedän vielä aika vähän.
Olen kuullut, että paras on vasta tulossa. Toista tuotantokautta, tai kirjaa, niin kuin sarja kausia kutsuu, pidetään nimittäin yleisesti sarjan parhaana. Vielä en tiedä, onko asia suinkaan näin. Katson toisen kaudenkin johonkin tahtiin, joten sitten se selviää. Arvostelu siitä tulee sitten aikanaan. Stay tuned! Niin kuin ne Amerikan ihmemaassa sanovat.
Tiivistetysti Avatar The Last Airbender erinomaisesti jokaisella elementillään, pun intendet. Ei olekaan ihme, että se pärjää hyvin parhaiden animaatiosarjojen listoilla. Täydet viisi tähteä!
Varoitu: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia Avatar The Last Airbenderin ensimmäisestä kaudesta!
Maailma on jakautunut neljään osaan Tuleen, Veteen, Maahan ja Ilmaan. Jokaisella osalla on omat “benderinsa” eli yhden luettelemani luonnon peruselementin hallitsijat. Maat olivätkin harmoniasssa keskenään, kunnes Tulimaa hyökkäsi ja aloitti sodan, jolle ei loppua näy. Sen voi pysäyttää vain yksi, kaikkien elementtien hallintaan pystyvä, avatariksi kutsuttava, Aang (äänenä Zachary Tyler Eisen).
Ennen Tulimaata vastaan käymistä pojan pitää kuitenkin oppia kaikkien elementtien hallinta. Hänkun on oppinut niistä vain kotimaansa luonnonvoiman eli ilman hallinnan. Lisäksi häntä jahtaa Tulimaan karkoitettu prinssi Zuko (äänenä Dante Basco). Apuna toimivat veden hallintaa harjoitteleva bender Katara (äänenä Mae Whitman) ja hänen taistelutaidoissa ansioitunut veljensä Sokka (Äänenä John DeSena).
Avatar The Last Airbender on niitä sarjoja, joista tietävät kaikkii ja jolla on oma vankka fanikuntansa. Itseltäni se on kuitenkin mennyt ohi. Suomessa kuin sarjaa ei olla juuri esitetty, enkä ole tullut jostain syystä katsoneeksi sitä muutenkaan. Nyt päätin kuitenkin korjata asian, mistä olenkin iloinen. Sarja on yksi parhaista, jos ei jopa paras, näkemistäni animaatiosarjoista.
Iso osa sen viehätystä kuuluu itse pääosalle eli Angille ja muutenkin maailmaa täyttäneille, moniulotteisille hahmoille. Pidin myös sarjan huumorista. Vaikka se sopikin myös lapsien makuun, luonnollisesti, niin epäkypsää se ei ollut. Sitä paitsi sarja osasi myös vakavoitua, mikä tekikin siitä aikuisillekin sopivan. Kaiken tämän vielä kruunasi tekijöiden asiantunteva kädenjälki.
Avatarin maailman rakennus oli huippuluokaa. Maailma oli kiehtova ja omalaatuinen, mutta myös tarpeeksi tutunoloinen, jotta siihen pääsi helposti sisään. Sen magic system, tai suomalaisittan taikuussysteemi,oli uniikki, yksinkertainen ja cooli. Jo sitä siksi voi sanoa, sillä luonnonvoimien hallinta, bending, niin kuin sitä sarjan maailmassa kutsutaan, ei ole varsinaisesti takuutta.
Ensimmäisen kauden juoni oli varsin yksinkertainen, Aang ja kumppanit matkustivat Pohjoisnavalleoppimaan vedenhallintaa. Se kyllä kantoi jo pitkälle, varsinkin kuin matkan varrella näimme kaikenlaista kiinnostavaa. Kuitenkin se tarkoitti myös sitä, että kaudesta löytyi myös jonkin verran täytejaksoja. Tämä ei kuitenkaan juuri haitannut, sillä ne toimivat puhtaasti hahmon,- ja maailmankehityksen kannalta.
Kaudella käsiteltiin lapsille kohdennetuksi sarjaksi hyvin aikuismaisia ja painavia teemoja, kuten kansanmurhia, sukupuolirooleja, uudelleensyntymistä ja totalitarismia. Saarnaamaan sarja ei kuitenkaan mennyt. Teemojen takia voi tuntua yllättävältä, että kausi oli myös erittäin hauska, paikka paikoin suorastaan komedia. Kauden aikana sainkin myös nauraa maha kippurassa.
Minulla ei ole pahaa sanottavaa muustakin animaatiossa, joskin sarjan isästä johtuen se ei ole aivan sitä, mihin nykyään ylletään. Kuitenkin jos sen ottaa huomioon, animointi oli laatutyötä. Erityisesti eri bending-tyylit olivat varsin vaikuttavaa katsottavaa, varsinkin kuin niihin oli lisätty vaikutteita myös oikeista kaksinkamppailulajeista. Ääninäyttelijöistä on myös vaikea öytää mitään valittamisen aihetta.
Aang oli helposti samaistuttava ja hassuudessaan pidettävä päähenkilö. Katara tarjosi sitä vakavampaa vastapainoa, mutta hänkään ei jäänyt hahmona tylsäksi. Sokalle annettiin lähinnä koomisen kevennyksen rooli, joskin hänkin alkoi jo pikku hiljaa kasvaa sen ulkopuolelle. Ryhmää täydensi vielä lentobiisoni Appa, joka toimi lähinnä kuljetusvälineenä kuin söpön eläimen rooli jäi lentolemuri Momolle.
Sivuhahmoista eniten tärkeimmät olivat karkoitettu tuliprinssi Zuko ja hänen leppoisa enonsa Iroh (äänenä Mako Iwamatsu). Zuko oli hahmona hyvä, joskaan en vielä ainakaan toistaiseksi pitänyt hänestä niin paljon kuin suurin osa nettikansasta. Sen verran vähän hänestä tiedetään. Iroh-eno oli puolestaan sarjan pidettävin aikuinen, mutta hänestäkin tiedän vielä aika vähän.
Olen kuullut, että paras on vasta tulossa. Toista tuotantokautta, tai kirjaa, niin kuin sarja kausia kutsuu, pidetään nimittäin yleisesti sarjan parhaana. Vielä en tiedä, onko asia suinkaan näin. Katson toisen kaudenkin johonkin tahtiin, joten sitten se selviää. Arvostelu siitä tulee sitten aikanaan. Stay tuned! Niin kuin ne Amerikan ihmemaassa sanovat.
Tiivistetysti Avatar The Last Airbender erinomaisesti jokaisella elementillään, pun intendet. Ei olekaan ihme, että se pärjää hyvin parhaiden animaatiosarjojen listoilla. Täydet viisi tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti