Rakastin Avatar: The Last Airbenderin ensimmäistä kautta. Ilokseni huomasin, ettei toinen kausi jäänyt yhtään huonommaksi, päinvastoin. Se oli vieläkin edellistäkin parempi.
Varoitus: Juonipaljastuksia luvassa!
Avatar Aangilla (äänenä Zach Tyler Eisen) on veden hallinta hallussaan. Seuraavana vuorossa on maa. Kyseisen elementit opettajan löytyminen osoittautuu kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Ongelmia tuottaa myös pääsy jokaisen Avatarin huippuvoimakkaaksi tekemään avatar-tilaan. Ja se, että tuleva komeetta uhkaa tehdä tulen hallitsijoista vieläkin voimakkaimpia.
Tämän lisäksi Aang kumppaneineen saavat vastaansa uuden vihollisen, Tulimaan prinsessa Azulan (äänenä Grey DeLisle). Tämä osoittautuukin varsin pian varteenotettavaksi vastustajaksi. Onneksi apuna toimii jälleen kerran Katara (äänenä Mae Whitman), Sokka (äänenä Jack DeSena), Appa ja Momo ja uusia ystäviäkin löytyy matkan varrelta.
Avatar: The Last Airbenderin, tai Avatar: Legend of Aangin, niin kuin sitä on ryhdytty myös kutsumaan, ensimmäinen kausi oli erinomainen, jopa näin aikuisen näkökulmasta. En kuitenkaan voi sanoa, että se yllätti minua. Olen nimittäin kuullut sarjasta paljon kehuja ja jopa ylistystäkin. Kaikki näyttävät pitävän sarjasta ja kun sitä katsoo, niin ymmärtää hyvin, miksi.
Toinen kausi ei jäänyt siitä yhtään jälkeen. Ladukas animaatio, visuuaalisesti mielikuvituksellisia ja jännittäviä toimintakohtauksia, erinomaiset ääninäyttelijät, lastensarjaksi yllättävän aikuismaiset teemat, rakastettavat päähenkilöt, helposti pidettävät sivuhahmot, hauskuus yms. kaikki, mikä teki ensimmäisestä kaudesta niin hyvän oli vielä tallella.
Mukaan oli lisätty pari harvinaisen kiinnostavaa ja unohtumatonta uutta hahmoa, Zukon sisko Azula ja Aangille maan halintaa opettava Tosh (äänenä Jessie Flower) sekä sarjan, tai ainakin sen parin ensimmäisen kauden, paras jakso "Zuko alone" ja lopun, joka oli sekä yllättävä, että voimakas. Enempää en siitä tietenkään paljasta.
Toinen kausi oli myös ensimmäistä aikuismaisempi ja vaikka se oli vieläkin erittäin hauska, niin myös synkempi. Niin tapahtumiltaan kuin teemoiltaankin, joihin kuului muun muassa aivopesu, kansanmurha ja korruptio. Tämä oli hyvä asia näin aikuisen katsojan näkökulmasta. Asioita käsiteltiin kuitenkin siihen tyyliin, että sarja sopi edelleen myös lapsille.
Kausi syvensi sarjan maailmaa. Esimerkiksi pääsimme tutustumaan maan kuningaskunnan isoimpaan kaupunkiin Ba Sing Se:hin, jossa kaikki ei tietenkään ollut ihan miltä näyttää. Erityisen suuren vaikutuksen teki kuitenkin aavikolle piilotettu Spirit Library ja sen suojelija pöllöhenki Wan Shi Tong. Niin tahtoisin käydä siellä.
Lisäksi näimme vihdoinja viimein Tulimaan vaikutavan teknologian tositoimissa. Se tekikin Tulimaan maailmanvalloituksen paljon aiempaa uskottavaksi. Kuitenkin Avatarin fantasia ja siihen liittyvät elementit upposivat minuun kuitenkin paremmin. Olen jostain syystä aina ollut enemmän fantasia,-kuin scifityttöjä.
Aang parani hahmona vielä enemmän kehittyessään kypseempään suuntaan, mutta pysyi silti rakastettavan hassuna. Opin pitämään Sokasta ensimmäistä kautta enemmän ja jopa löytämään hänestä enemmän samaistumispintaa kuin millään muulla sarjan hahmolla. Katara pysyi edelleen vahvana hahmona, niin persoonaltaan kuin veden hallintataidoiltaankin.
Olen pitänyt aina ryhmän eläimistä edes jollakin tasolla, mutta vasta toisella kaudella aloin välitää ihan tosissani ilmabiisoni Appasta, kiitos häneen keskittyneen "Appa's Lost Days" jakson. Momo taas jäi hyväksi, mutta ei mitenkään erityisen muistettavaksi eläinhahmoksi, vaikka hänelläkin oli kieltämättä hetkensä.
Ryhmän paras hahmo oli kuitenkin Tosh, sarja puolestaan Zukon lempeä eno Iroh (äänenä edesmennyt Mako Iwamatsu). Zuko (äänenä Dante Basco) puolestaan alkoi vihdoin kehittyä sellaiseksi antisankariksi kuin oli spoilaantunut hänen kehittyvän. En kuitenkaan edelleen pidä hänestä niin paljon kuin useat muut. En tiedä miksi.
Azula oli paitsi sarjan paras ja varteenotettavin roisto, ainakin toistaiseksi, niin myös yllättävän moniulotteinen hahmo. Hänen ystävänsä Ty Lee (äänenä Olivia Hack ) ja Mai (äänenä Cricket Leigh) olivat molemmat hyvä lisäsarjaan, vaikka kumpikaan heistä ei herättäneet minulle voimakkaita tunteita, puolesta tai vastaan.
Tiivistetysti Avatar: The last Airbender Book 2 Earth pitää sarjan helmenä animaatioiden joukossa. Kausi ansaitseekin täydet viisi tähteä!
Varoitus: Juonipaljastuksia luvassa!
Avatar Aangilla (äänenä Zach Tyler Eisen) on veden hallinta hallussaan. Seuraavana vuorossa on maa. Kyseisen elementit opettajan löytyminen osoittautuu kuitenkin yllättävän vaikeaksi. Ongelmia tuottaa myös pääsy jokaisen Avatarin huippuvoimakkaaksi tekemään avatar-tilaan. Ja se, että tuleva komeetta uhkaa tehdä tulen hallitsijoista vieläkin voimakkaimpia.
Tämän lisäksi Aang kumppaneineen saavat vastaansa uuden vihollisen, Tulimaan prinsessa Azulan (äänenä Grey DeLisle). Tämä osoittautuukin varsin pian varteenotettavaksi vastustajaksi. Onneksi apuna toimii jälleen kerran Katara (äänenä Mae Whitman), Sokka (äänenä Jack DeSena), Appa ja Momo ja uusia ystäviäkin löytyy matkan varrelta.
Avatar: The Last Airbenderin, tai Avatar: Legend of Aangin, niin kuin sitä on ryhdytty myös kutsumaan, ensimmäinen kausi oli erinomainen, jopa näin aikuisen näkökulmasta. En kuitenkaan voi sanoa, että se yllätti minua. Olen nimittäin kuullut sarjasta paljon kehuja ja jopa ylistystäkin. Kaikki näyttävät pitävän sarjasta ja kun sitä katsoo, niin ymmärtää hyvin, miksi.
Toinen kausi ei jäänyt siitä yhtään jälkeen. Ladukas animaatio, visuuaalisesti mielikuvituksellisia ja jännittäviä toimintakohtauksia, erinomaiset ääninäyttelijät, lastensarjaksi yllättävän aikuismaiset teemat, rakastettavat päähenkilöt, helposti pidettävät sivuhahmot, hauskuus yms. kaikki, mikä teki ensimmäisestä kaudesta niin hyvän oli vielä tallella.
Mukaan oli lisätty pari harvinaisen kiinnostavaa ja unohtumatonta uutta hahmoa, Zukon sisko Azula ja Aangille maan halintaa opettava Tosh (äänenä Jessie Flower) sekä sarjan, tai ainakin sen parin ensimmäisen kauden, paras jakso "Zuko alone" ja lopun, joka oli sekä yllättävä, että voimakas. Enempää en siitä tietenkään paljasta.Toinen kausi oli myös ensimmäistä aikuismaisempi ja vaikka se oli vieläkin erittäin hauska, niin myös synkempi. Niin tapahtumiltaan kuin teemoiltaankin, joihin kuului muun muassa aivopesu, kansanmurha ja korruptio. Tämä oli hyvä asia näin aikuisen katsojan näkökulmasta. Asioita käsiteltiin kuitenkin siihen tyyliin, että sarja sopi edelleen myös lapsille.
Kausi syvensi sarjan maailmaa. Esimerkiksi pääsimme tutustumaan maan kuningaskunnan isoimpaan kaupunkiin Ba Sing Se:hin, jossa kaikki ei tietenkään ollut ihan miltä näyttää. Erityisen suuren vaikutuksen teki kuitenkin aavikolle piilotettu Spirit Library ja sen suojelija pöllöhenki Wan Shi Tong. Niin tahtoisin käydä siellä.
Lisäksi näimme vihdoinja viimein Tulimaan vaikutavan teknologian tositoimissa. Se tekikin Tulimaan maailmanvalloituksen paljon aiempaa uskottavaksi. Kuitenkin Avatarin fantasia ja siihen liittyvät elementit upposivat minuun kuitenkin paremmin. Olen jostain syystä aina ollut enemmän fantasia,-kuin scifityttöjä.
Aang parani hahmona vielä enemmän kehittyessään kypseempään suuntaan, mutta pysyi silti rakastettavan hassuna. Opin pitämään Sokasta ensimmäistä kautta enemmän ja jopa löytämään hänestä enemmän samaistumispintaa kuin millään muulla sarjan hahmolla. Katara pysyi edelleen vahvana hahmona, niin persoonaltaan kuin veden hallintataidoiltaankin.Olen pitänyt aina ryhmän eläimistä edes jollakin tasolla, mutta vasta toisella kaudella aloin välitää ihan tosissani ilmabiisoni Appasta, kiitos häneen keskittyneen "Appa's Lost Days" jakson. Momo taas jäi hyväksi, mutta ei mitenkään erityisen muistettavaksi eläinhahmoksi, vaikka hänelläkin oli kieltämättä hetkensä.
Ryhmän paras hahmo oli kuitenkin Tosh, sarja puolestaan Zukon lempeä eno Iroh (äänenä edesmennyt Mako Iwamatsu). Zuko (äänenä Dante Basco) puolestaan alkoi vihdoin kehittyä sellaiseksi antisankariksi kuin oli spoilaantunut hänen kehittyvän. En kuitenkaan edelleen pidä hänestä niin paljon kuin useat muut. En tiedä miksi.
Azula oli paitsi sarjan paras ja varteenotettavin roisto, ainakin toistaiseksi, niin myös yllättävän moniulotteinen hahmo. Hänen ystävänsä Ty Lee (äänenä Olivia Hack ) ja Mai (äänenä Cricket Leigh) olivat molemmat hyvä lisäsarjaan, vaikka kumpikaan heistä ei herättäneet minulle voimakkaita tunteita, puolesta tai vastaan.
Tiivistetysti Avatar: The last Airbender Book 2 Earth pitää sarjan helmenä animaatioiden joukossa. Kausi ansaitseekin täydet viisi tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti