Penny Dreadfulin kanssa samaan sarjaan kuuluva Penny Dreadful: City of Angels:silla on hyvin vähän tekemistä sisarsarjansa kanssa. Itsenään se oli kuitenkin katsomisen arvoinen.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Penny Dreadful: City of Angelsin ensimmäisen kauden juonesta! Alkuperäisen sarjan juonta se ei kuitenkaan spoilaa.
1930-luku. Los Angeles. Tiago Vega (Daniel Zovatto) tekee historiaa olemalla Los Angelesin ensimmäinen latinopoliisi. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä miehen pitää sietää kollegoidensa avointa rasismia. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että hänen ensimmäinen tapauksensa on meksikolaisesta perinteeestä ammentava rituaalimurhaa.
Lisäksi samaan aikaan rotusotaa yrittää junailla myös yliluonnollinen muodonmuuttaja Madga (Game of Thronesin Natalie Dormer). Sodan keskiössä on valtatie, joka häätäisi Tiagon perheineen ja muut alueen meksikolaista alkuperääolevat kodeistaan. Onneksi sentään työpari, Lewis Michener (Nathan Lane) osoittautui mukavaksi. Penny Dreadful: City of Angels on Penny Dreadful-sarjan spin-off.
Katsoin Penny Dreadfulin kun sitä aikoinaan lähetettiin Suomen telkkarista ja pidinkin siitä, erityisesti sen tulkinnasta eri kirjallisuuden klassikoista. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että sarjan spin-off Penny Dreadful: City of Angels ei juuri muistuta sisarsarjaansa. Se kuinka erilaisia nämä kaksi sarjaa olivat, tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä.
Tässä ei itsessään ole mitään vikaa, keskenään hyvinkin erilaiset sarjat sarjat voivat olla yhtä hyviä. Tällä kertaa sisarsarjojen eroavaisuudet kuitenkin pitää laskea City of Angelsille tappioksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sarjasta löytyisi myöskin paljon positiivista. Löytyi kyllä. Valitettavasti siitä löytyi myös liian paljon niitä huonoja puolia.
Madga oli varsin mielenkiintoinen pahis, eikä vähiten siksi, että häntä näytellyt Natalie Dormer teki elämänsä roolisuorituksen. Vielä vaikuttavammaksi tämän tekee se, että naisella oli peräti neljä keskenään hyvin erilaista roolia. Lisäksi Tiagon perheen kemiat pelasivat niin hyvin yhteen, että se tuntui ihan oikealta perheeltä. Uskoin täysin, että sen jäsenet välittävät toisistaan.
Sarja myös näytti tyylikkäältä, niin paljon kuin pidän alkuperäisen sarjan 1800-luvun Lontoon vibasta enemmän. Natalia Dormerin lisäksi myöskin muut näyttelijät hoitivat työnsä kunnialla. Muutenkaan ei ole vaikea olla huomaamatta, että sarjan toteutuksessa ei oltu säästetty niin rahaa kuin työtuntejakaan.
Tiago oli hahmona hieman tylsähkö, mutta kuitenkin samaistuttava. Hänen parinsa Lewis oli paljon mieleenkiintoisempi. Kumpa olisimme saaneet seurata miestä ja hänen sotaansa pitää natsit pois Los Angelesista tarkemmin. Hahmoista pidin kuitenkin eniten Tiagon Santa Muertea palvovasta Maria-äidistä (loistava Adriana Barraza).
City of Angelsissa oli makuuni liian vähän yliluonnollisia elementtejä. Madga ja hänen kuolleita noutava Santa Muerte (Lorenza Izzo) nähtiin kyllä sarjassa, mutta Madga toimi lähinnä manipuloinnin keinoin ja Santa Muerte pysyi puolestaan melkein täysin sivussa tapahtumista. Muuta yliluonnollista sarjassa ei sitten ollutkaan.
Pidin kyllä siitä, että sarja käsitteli vaikeita, valitettavasti vieläkin ajankohtaisa, asioita. ne eivät kuitenkaan mennyt saumattomasti yhteen sen kanssa, mitä yliluonnolliselta sarjoilta on totuttu odottamaan tai kaipaamaan. Yliluonnollisten sarjat kun yleensä tarjoavat pakoa todellisuudesta, ei muistutuksia siitä, kuinka julma todellisuus voisi olla.
Sarjassa voi sanoa olevan viesti, mutta se jää varsin pinnalliseksi. Niin kuin toki viihteellisille sarjoille on hyvinkin sallittavaa. Natsit pahoja, natsismin vastustajat hyviä ja jokaisen ihmisten sisältä löytyy hirviö. Mitään uutta sarja ei teemoistaan sano, joten teemoista kiinnostuneille suosittelisinkin mielummin aiheita paljon paremmmin käsittelevää HBO:n Plot Againts America-sarjaa.
Sarja oli myös liian hidastempoinen. En niinkään kaivannut lisää toimintaa, vaikka en olisi siihen pannut vastaankaan, vaan sitä, että juoni olisi mennyt eteenpäin nopeammalla vauhdilla. Pääjuonesta irrallisia sivujuoniakin olisi voinut olla vähemmän. Jos sitten se tarkoittaaa, ettei kausi olisi täyttänyt 10 jaksoa, niin mitä sitten.
Varsinkin kuin huomasin, että minulla oli vaikea välittää Tiagon ja radioevankelista Mollyn (Kerry Bishé) rakkaustarinasta, Tiagon Mateo-veljen (Johnathan Nieves) liukumista kohti jengielämää, tai lastenlääkärin ja natsin Peter Craftin (Penny Dredful-konkari Rory Kinnear). Eivät ne olleet sivujuoneksi pahoja, mutta eivät kaikkein mielenkiintoisimpiakaan.
City of Angelin tarina jäi kesken ja pahasti. Siksi toivonkin sen saavan toisen kauden. Muuten pärjäisin kyllä ilman. En suinkaan siksi, etten olisi pitänyt sarjasta tai se olisi jotenkin muuten huono. Se vaan ei ollut niin hyvä kuin monet muut joiden parissa voisin käyttää aikaa. En siis suinkaan odota sarjan jatkumista, mutta en myöskään tule jättämään toista kautta väliin.
Tiivistetysti Penny Dreadful: City of Angelia kelpasi kyllä katsoa, mutta mitenkään erikoinen se ei ollut. Penny Dreadfulin fanille se voikin olal pienoinen pettymys. Kolme tähteä!
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Penny Dreadful: City of Angelsin ensimmäisen kauden juonesta! Alkuperäisen sarjan juonta se ei kuitenkaan spoilaa.
1930-luku. Los Angeles. Tiago Vega (Daniel Zovatto) tekee historiaa olemalla Los Angelesin ensimmäinen latinopoliisi. Helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä miehen pitää sietää kollegoidensa avointa rasismia. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että hänen ensimmäinen tapauksensa on meksikolaisesta perinteeestä ammentava rituaalimurhaa.
Lisäksi samaan aikaan rotusotaa yrittää junailla myös yliluonnollinen muodonmuuttaja Madga (Game of Thronesin Natalie Dormer). Sodan keskiössä on valtatie, joka häätäisi Tiagon perheineen ja muut alueen meksikolaista alkuperääolevat kodeistaan. Onneksi sentään työpari, Lewis Michener (Nathan Lane) osoittautui mukavaksi. Penny Dreadful: City of Angels on Penny Dreadful-sarjan spin-off.
Katsoin Penny Dreadfulin kun sitä aikoinaan lähetettiin Suomen telkkarista ja pidinkin siitä, erityisesti sen tulkinnasta eri kirjallisuuden klassikoista. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että sarjan spin-off Penny Dreadful: City of Angels ei juuri muistuta sisarsarjaansa. Se kuinka erilaisia nämä kaksi sarjaa olivat, tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä.
Tässä ei itsessään ole mitään vikaa, keskenään hyvinkin erilaiset sarjat sarjat voivat olla yhtä hyviä. Tällä kertaa sisarsarjojen eroavaisuudet kuitenkin pitää laskea City of Angelsille tappioksi. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sarjasta löytyisi myöskin paljon positiivista. Löytyi kyllä. Valitettavasti siitä löytyi myös liian paljon niitä huonoja puolia.
Madga oli varsin mielenkiintoinen pahis, eikä vähiten siksi, että häntä näytellyt Natalie Dormer teki elämänsä roolisuorituksen. Vielä vaikuttavammaksi tämän tekee se, että naisella oli peräti neljä keskenään hyvin erilaista roolia. Lisäksi Tiagon perheen kemiat pelasivat niin hyvin yhteen, että se tuntui ihan oikealta perheeltä. Uskoin täysin, että sen jäsenet välittävät toisistaan.
Sarja myös näytti tyylikkäältä, niin paljon kuin pidän alkuperäisen sarjan 1800-luvun Lontoon vibasta enemmän. Natalia Dormerin lisäksi myöskin muut näyttelijät hoitivat työnsä kunnialla. Muutenkaan ei ole vaikea olla huomaamatta, että sarjan toteutuksessa ei oltu säästetty niin rahaa kuin työtuntejakaan.
Tiago oli hahmona hieman tylsähkö, mutta kuitenkin samaistuttava. Hänen parinsa Lewis oli paljon mieleenkiintoisempi. Kumpa olisimme saaneet seurata miestä ja hänen sotaansa pitää natsit pois Los Angelesista tarkemmin. Hahmoista pidin kuitenkin eniten Tiagon Santa Muertea palvovasta Maria-äidistä (loistava Adriana Barraza).
City of Angelsissa oli makuuni liian vähän yliluonnollisia elementtejä. Madga ja hänen kuolleita noutava Santa Muerte (Lorenza Izzo) nähtiin kyllä sarjassa, mutta Madga toimi lähinnä manipuloinnin keinoin ja Santa Muerte pysyi puolestaan melkein täysin sivussa tapahtumista. Muuta yliluonnollista sarjassa ei sitten ollutkaan.
Pidin kyllä siitä, että sarja käsitteli vaikeita, valitettavasti vieläkin ajankohtaisa, asioita. ne eivät kuitenkaan mennyt saumattomasti yhteen sen kanssa, mitä yliluonnolliselta sarjoilta on totuttu odottamaan tai kaipaamaan. Yliluonnollisten sarjat kun yleensä tarjoavat pakoa todellisuudesta, ei muistutuksia siitä, kuinka julma todellisuus voisi olla.
Sarjassa voi sanoa olevan viesti, mutta se jää varsin pinnalliseksi. Niin kuin toki viihteellisille sarjoille on hyvinkin sallittavaa. Natsit pahoja, natsismin vastustajat hyviä ja jokaisen ihmisten sisältä löytyy hirviö. Mitään uutta sarja ei teemoistaan sano, joten teemoista kiinnostuneille suosittelisinkin mielummin aiheita paljon paremmmin käsittelevää HBO:n Plot Againts America-sarjaa.
Sarja oli myös liian hidastempoinen. En niinkään kaivannut lisää toimintaa, vaikka en olisi siihen pannut vastaankaan, vaan sitä, että juoni olisi mennyt eteenpäin nopeammalla vauhdilla. Pääjuonesta irrallisia sivujuoniakin olisi voinut olla vähemmän. Jos sitten se tarkoittaaa, ettei kausi olisi täyttänyt 10 jaksoa, niin mitä sitten.
Varsinkin kuin huomasin, että minulla oli vaikea välittää Tiagon ja radioevankelista Mollyn (Kerry Bishé) rakkaustarinasta, Tiagon Mateo-veljen (Johnathan Nieves) liukumista kohti jengielämää, tai lastenlääkärin ja natsin Peter Craftin (Penny Dredful-konkari Rory Kinnear). Eivät ne olleet sivujuoneksi pahoja, mutta eivät kaikkein mielenkiintoisimpiakaan.
City of Angelin tarina jäi kesken ja pahasti. Siksi toivonkin sen saavan toisen kauden. Muuten pärjäisin kyllä ilman. En suinkaan siksi, etten olisi pitänyt sarjasta tai se olisi jotenkin muuten huono. Se vaan ei ollut niin hyvä kuin monet muut joiden parissa voisin käyttää aikaa. En siis suinkaan odota sarjan jatkumista, mutta en myöskään tule jättämään toista kautta väliin.
Tiivistetysti Penny Dreadful: City of Angelia kelpasi kyllä katsoa, mutta mitenkään erikoinen se ei ollut. Penny Dreadfulin fanille se voikin olal pienoinen pettymys. Kolme tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti