C.F. Iggulden taitaa historiallisen fiktion taidon. Hänen Suolan valtakuntasarjansa osoitaa, että häneltä luonnistuu myös fantasia. Nyt arvostelussa on kirjasarjan toinen osa, Shiang.
Huomautus: Olen kyllä lukenut sarjan ensimmäisen osan, Darienin, mutta siitä on jo sen verran aikaa ja kirja on sen verran huonossa muistissa, että en tee siitä erikseen arvostelua. Sanottakoot kuitenkin, että pidin siitä hyvin paljon.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!
Shiangin kaupungissa arvostetaan kuria ja järjestystä. Siellä arvostetaan myös kunniaa, minkä vuoksi kaupungin nuori hallitsija päättääkin lähettää ryhmän parhaita miekkamestareinaan hakemaan sukunsa pettäneen sukulaisensa takaisin kotiin. Tehtävään lähetettyjen miekkapyhimys Hondon ja hänen kumppaneidensa matka onkin pitkä, sillä tämä asustelee nykyisin kaukaisessa Darienin kaupungissa.
Pitkän ja rankan Shiangista Darieniin matkan aloittaa melkein heidän jälkeensä kuitenkin myös toinen ryhmä, eikä heillä ole läheskään yhtä kunnialllisia aikomuksia. Tuota joukko taikavoimin parannettu huippusotilas Gabriel, jonka tavoitteena on kerätä itselleen lisää voimaa, kunnes on tarpeeksi voimakas valloittamaan koko maailman. Shiang on C.F. Igguldenin Suolan valtakunta-trilogian toinen osa.
C.F. Iggulden kuului pitkään niihin lukuisiin kirjailijoiden, jonka kirjoista nautin hyvinkin paljon, mutta en suorastaan odottanut. Häntä voidaankin pitää historiallisen fiktion mestarina. Siksi olinkin erittäin iloinen kun huomaisin hänen laajentaneen myös suosikkigenreni fantasia puolelle. Darien osoittikin, että kirjailija taitaa myös senkin tyylilajin.
Shiangilla ei puolestaan maailman ja parin tutun hahmon lisäksi ole juuri tekemistä edeltäjänsä kanssa, niinpä sitä voi häsin tuskin sanoa jatko-osaksi. Varsin tasokas teos oli siltikin kyseessä. En kuitenkaan osaa sanoa, kumpi teoksista oli parempi vai olivatko kumpiki yhtä hyviä, sillä kuten jo alussa mainitsin, Darienin lukemisesta on jo hyvän aikaa, eikä se siis ole kovinkaan tuoreessa muistissa.
Shiangin juoni oli yksinkertainen, eikä se sisältäänyt kovinkaan monta yllätystä. Pääosin sai Darien-romaanissa nähdyt jaksossaan mahtisuvut ja heidän taikakivensä. Valinta oli erinomainen, sillä kyseiset kivet ja heidän taikavoimansa kuuluivat kirjan mieleenkiintoisempiin asioihin. Heihin liittyy kyllä vieläkin paljon kysymyksiä, mutta ehkä niihin päästään sitten kirjasarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa.
Krja kuitenkin loisti erityisesti toiminnassa. Miekkataitoja, taktiikkaa ja taikavoimia yhdistelevä lopputaistelu jäi eniten mieleen, varsinkin kuin kirjailija oli päättänyt viisaasti kertoa taistelu enemmästä kuin yhdestä näkökulmasta. Sitä ennenkin lukija sai nauttia ainakin kohtuullisin viihdyttävistä taistelukohtauksista. Toiminnannälkäisillä ei todellakaan ole valittamista.
Kaupungeista Shiang oli eksoottisuudessa hieman kiinnostavampi, mutta siellä vietettiin loppuen lopuksi hyvin vähän aikaa. Hieman perinteisempi fantasiakaupunki Darien oli sekin kiinnostava. Eikä vähiten siksi, että kaupunkiin saatiin myös ulkopuolisten näkökulmaa. Suuri osa kirjasta pysyttiin tienpäältä, mutta sieltä löytyneet pikkukaupungit eivät tapahtumapaikkana juuri vakuuttaneet.
Oman näkökulmansa antoi muutamakin eri hahmoa, joista suosikkini oli kunnioitettava ja haudanvakava miekkapyhimys Hondo. Valitettavasti hänen matkaseuralaisista eii voi sanoa samaa. Myös orja Maria osoittautui hyväksi hahmoksi, vaikka hän joutuikin erittäin ongelmallisen orjan ja isännän välisen rakkauden toiseksi osapuoleksi.
Edellisestä osasta tuttua Telliustakin oli kiva nähdä, olihän hän jo viime kirjassa varsin muistettava hahmo. Vaikka Gabriel oli vihollisena hyvä, niin muut hänen ryhmän jäsenet erityisesti jäivät vaisuiksi. Yhdessä ne kuitenkin tarjosivat sankareillemme oivan vastuksen. Yhtä vaisuiksi jäi myös Hondon kanssa matkannut muu porukka, mutta onneksi he eivät saanetkaan mitenkään isoa roolia.
Kirjasarjasta on tullut vielä kolmas teos, The Sword Saint tai suomalaisittain Miekan mahti. Luen sen heti kun vaan satu kirjastosta löytämään, mikä saattaa tapahtua hyvinkin pian. Tulihan kirjasarja jo viime vuonna. Mikään kiire kirjan lukemisessa ei kuitenkaan ole, vaikka kirjasarja kieltämättä hyvä onkin. Minulla on nimittäin menossa jopa tekijoiltaan harvinaisen hauska Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin Good Omens.
Tiivistetysti Shiang oli ehdottomasti pakkoluettavaa fantasiasta ja C.F. Igguldenin kirjoista pitävälle ja suositeltava myös siinä tapauksessa, jos kuuluu vaan yhteen noista. Neljä ja puoli tähteä!
Huomautus: Olen kyllä lukenut sarjan ensimmäisen osan, Darienin, mutta siitä on jo sen verran aikaa ja kirja on sen verran huonossa muistissa, että en tee siitä erikseen arvostelua. Sanottakoot kuitenkin, että pidin siitä hyvin paljon.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia!
Shiangin kaupungissa arvostetaan kuria ja järjestystä. Siellä arvostetaan myös kunniaa, minkä vuoksi kaupungin nuori hallitsija päättääkin lähettää ryhmän parhaita miekkamestareinaan hakemaan sukunsa pettäneen sukulaisensa takaisin kotiin. Tehtävään lähetettyjen miekkapyhimys Hondon ja hänen kumppaneidensa matka onkin pitkä, sillä tämä asustelee nykyisin kaukaisessa Darienin kaupungissa.
Pitkän ja rankan Shiangista Darieniin matkan aloittaa melkein heidän jälkeensä kuitenkin myös toinen ryhmä, eikä heillä ole läheskään yhtä kunnialllisia aikomuksia. Tuota joukko taikavoimin parannettu huippusotilas Gabriel, jonka tavoitteena on kerätä itselleen lisää voimaa, kunnes on tarpeeksi voimakas valloittamaan koko maailman. Shiang on C.F. Igguldenin Suolan valtakunta-trilogian toinen osa.
C.F. Iggulden kuului pitkään niihin lukuisiin kirjailijoiden, jonka kirjoista nautin hyvinkin paljon, mutta en suorastaan odottanut. Häntä voidaankin pitää historiallisen fiktion mestarina. Siksi olinkin erittäin iloinen kun huomaisin hänen laajentaneen myös suosikkigenreni fantasia puolelle. Darien osoittikin, että kirjailija taitaa myös senkin tyylilajin.
Shiangilla ei puolestaan maailman ja parin tutun hahmon lisäksi ole juuri tekemistä edeltäjänsä kanssa, niinpä sitä voi häsin tuskin sanoa jatko-osaksi. Varsin tasokas teos oli siltikin kyseessä. En kuitenkaan osaa sanoa, kumpi teoksista oli parempi vai olivatko kumpiki yhtä hyviä, sillä kuten jo alussa mainitsin, Darienin lukemisesta on jo hyvän aikaa, eikä se siis ole kovinkaan tuoreessa muistissa.
Shiangin juoni oli yksinkertainen, eikä se sisältäänyt kovinkaan monta yllätystä. Pääosin sai Darien-romaanissa nähdyt jaksossaan mahtisuvut ja heidän taikakivensä. Valinta oli erinomainen, sillä kyseiset kivet ja heidän taikavoimansa kuuluivat kirjan mieleenkiintoisempiin asioihin. Heihin liittyy kyllä vieläkin paljon kysymyksiä, mutta ehkä niihin päästään sitten kirjasarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa.
Krja kuitenkin loisti erityisesti toiminnassa. Miekkataitoja, taktiikkaa ja taikavoimia yhdistelevä lopputaistelu jäi eniten mieleen, varsinkin kuin kirjailija oli päättänyt viisaasti kertoa taistelu enemmästä kuin yhdestä näkökulmasta. Sitä ennenkin lukija sai nauttia ainakin kohtuullisin viihdyttävistä taistelukohtauksista. Toiminnannälkäisillä ei todellakaan ole valittamista.
Kaupungeista Shiang oli eksoottisuudessa hieman kiinnostavampi, mutta siellä vietettiin loppuen lopuksi hyvin vähän aikaa. Hieman perinteisempi fantasiakaupunki Darien oli sekin kiinnostava. Eikä vähiten siksi, että kaupunkiin saatiin myös ulkopuolisten näkökulmaa. Suuri osa kirjasta pysyttiin tienpäältä, mutta sieltä löytyneet pikkukaupungit eivät tapahtumapaikkana juuri vakuuttaneet.
Oman näkökulmansa antoi muutamakin eri hahmoa, joista suosikkini oli kunnioitettava ja haudanvakava miekkapyhimys Hondo. Valitettavasti hänen matkaseuralaisista eii voi sanoa samaa. Myös orja Maria osoittautui hyväksi hahmoksi, vaikka hän joutuikin erittäin ongelmallisen orjan ja isännän välisen rakkauden toiseksi osapuoleksi.
Edellisestä osasta tuttua Telliustakin oli kiva nähdä, olihän hän jo viime kirjassa varsin muistettava hahmo. Vaikka Gabriel oli vihollisena hyvä, niin muut hänen ryhmän jäsenet erityisesti jäivät vaisuiksi. Yhdessä ne kuitenkin tarjosivat sankareillemme oivan vastuksen. Yhtä vaisuiksi jäi myös Hondon kanssa matkannut muu porukka, mutta onneksi he eivät saanetkaan mitenkään isoa roolia.
Kirjasarjasta on tullut vielä kolmas teos, The Sword Saint tai suomalaisittain Miekan mahti. Luen sen heti kun vaan satu kirjastosta löytämään, mikä saattaa tapahtua hyvinkin pian. Tulihan kirjasarja jo viime vuonna. Mikään kiire kirjan lukemisessa ei kuitenkaan ole, vaikka kirjasarja kieltämättä hyvä onkin. Minulla on nimittäin menossa jopa tekijoiltaan harvinaisen hauska Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin Good Omens.
Tiivistetysti Shiang oli ehdottomasti pakkoluettavaa fantasiasta ja C.F. Igguldenin kirjoista pitävälle ja suositeltava myös siinä tapauksessa, jos kuuluu vaan yhteen noista. Neljä ja puoli tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti