Barbaareja Netflixissä!

Netflixin uusi historiallinen sarja Barbaarit, tarjosi historian ystäville enemmän kuin mukiinmenevää katsottavaa, vaikka lajityyppinsä parhaimpien tasolle se ei ihan yltänytkään.

Varoitus: Tämä teksti sisältää paljastuksia Barbaarit-sarjan ensimmäisen kauden juonesta!

Germania. Vuosi 9. Taistelu on kiihkeimmillään, miehet käyvät miestä vastaan, veri lentää ja kuolleita sotureita lojuu kaikkialla. kaiken tämän keskellä on taistelujen karaisema naissoturi (Jeanne Goursaud). Mennään ajassa taaksepäin. Naissoturi, Thusnelda, on vasta alkamassa vihata jo ennestäänkin kädestä suuhun eläviltä Germaaneilta lisäveroja vaativia roomalaisia. Tuo viha muuttuu kuitenkin suoranaiseksi kapinahaaveeksi kuin roomalaisten visiitti päättyy traagisissa merkeissä.

Visiitti vaikuttaa Thusneldan lisäksi myös Germaniasta lapsena rauhan takaamiseksi luovutettuun Roomaan luovutettuun päällikön poikaan Arminiukseen (Laurence Rupp), joka alkaakin miettiä, kenelle hänen uskollisuutensa oikein kuuluu. Mutta vaikka mies kääntäisikin takkinsa ja luovuttaisi vaikuttavan sotakokemuksen germaanien haltuun, niin ongelmana on vielä toistensa kanssa kamppailevat germaani heimot, jotka eivät ole halukkaita yhdistää voimansa voimakasta vihollista vastaan.

Jos Barbaarit, alkuperäiseltä nimeltään Barbarien, vaikuttavat aika geneeriseltä historialliselta sarjalta, niin sitä se onkin. Juonellisesti sarja tarjoaakin vain vähän uutta, varsinkin jos historiallisia sarjoja on katsonut yhtään enempää. Sarjan ainut suuri ero kyseisiin sarjoihin onkin se, että hahmot puhuvat englannin sijasta saksaa ja latinaa, näin englanninkielisiin sarjoihin tottuneelle virkistävästi.

Sarjan keskittyminen hahmoihin verimätön sijaan teki siitä kuitenkin keskimääräistä paremman lajityyppinsä tuotoksen. Varsinkin Arminiuksen sisäinen kamppailu tarjosi hyvin mielenkiintoista katsottavaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sarjasta löytyisi tarpeeksi toimintaakin, varsinkin viimeiset jaksot olivat sitä täynnä. Se ei vain päätynyt missään vaiheessa sarjan pääasiaksi.

Ja kun niitä taisteluita sitten tuli, niin Barbaarit eivät kuvanneet niitä mitenkään hohdokkaassa valossa. Muutenkin sarjan tapa kuvailla maailma oli hyvin realistinen, mikä käykin järkeen. Perustuuhan se oikeisiin historiallisiin tapahtumiin, löyhästi, mutta silti. Sekä Arminius, että Thusnelda olivat tosiaan olemassa ja vieläpä osallistunut Rooman ja Germaanien väliseen taisteluun.

Sarjan taipumukseen välttää tapahtumien kuvaamista liian loistokkaana on myös toinen, varsin yllättäväkin syystä. Arminius nimittäin nousi aikanaan natsien symboliksi ja hän on sitä vieläkin. Yhdistihän mies Germaaniset kansat ulkopuolelta tullutta uhkaa vatsaan. Eikä sarjan tekijät luonnollisesti halunneet sarjan antavan hahmolle enempää symboliarvoa heidän silmissään.

Tämä ei tarkoita, etteikö taistelut, tai kaikki muukin, näyttänyt upealta. Kyllä ne näyttivät. Lisäksi olen kuullut paljon kehua sarjan taipumuksesta kiinnittää huomiota historiallisiin yksityiskohtiin. Muutenkaan en löydä sarjan tuotannosta juuri valittamista, joten ainakaan silmiä pistävää vikaa siinä ei ollut. Minulle suuremmaksi osaksi ennestään tuntemattomat näyttelijät suorittivat roolinsa kunnialla.

Hahmoista jokainen olisi tarvinnut vähän enemmän persoonaa. Hieman yksiulotteiset hahmot ovatkin sen suurin vika. Pidin kuitenkin eniten Thusneldastakin, vaikka nainen muistuttikin hieman liikaa Viikinkien Lagerthaa (Katheryn Winnick) tavalla, joka ei tosiaankaan ole hänelle eduksi. Sarjan kiinnostavimman hahmo kehityksen saanut Arminius tuli sitten toiseksi.

Päähahmoista kolmas, Folkwin Wolfspeer (David Schütter), sai vain ja ainoastaan kolmiodraaman toisen osapuolen roolin ja siksi hän ei juuri mielenkiintoani herättänyt. Muilla hahmoilla, oli kyse sitten sivuhahmosta tai pahiksesta niin kuin eräs lukemani arvostelu osuvasti sanoi, oli vain yksi persoonallisuuspiirre, Rooman vastustaminen tai kannattaminen.

Barbaarien pääpahiksena hääräävä Arminiuksen ottoisä, kuvernööri Varukselta (Gaetano Aronica) oli tästä hyvä esimerkki. Tiedän koko kuusi jaksoa sisältävän ensimmäisen kauden jälkeen miehestä vain sen, että hän rakastaa Roomaa ja Arminiusta. Pienempänä roistona toimi Thusneldan rottamainen isä Segestes (Bernhard Schütz), mutta hänkään ei varsinaisesti edukseen noussut.

En vielä tiedä, kukaan ei, saako Barbaarit myös toisen kauden. Sarjalle jatkosta kuin ei vielä olla pääätöstä tehty tai jos onkin, niin sitä ei ole paljastettu medialle. Sen kuitenkin tiedän, että sarja sellaisen ansaitsee, vaikka sen keskiössä ollut Teutoburgin metsän taistelu saatiinkin päätökseen. On hyvin mahdollista, että katson toisen kauden itsekin, vaikka en sitä mitenkään erityisesti odotakaan.

Tiivistetysti Barbarien on keskinkertaista historiallista sarjaa parempi, joskaan ei lajityypissään erityisen muistettava sarja. Kehotan kuitenkin antamaan sille mahdollisuuden. Kolme ja puoli tähteä!