Kapina naisvankilassa

Orange is New Blackin viides kausi teki sarjaan paljon muutoksia, jotka vaikuttivat kyllä kauden kulkuun, mutta eivät suinkaan sen laatuun. Niinpä sarja onkin edelleen yksi Netflixin parhaista.

Varoitus: Luvassa juonipaljastuksia!

Litchfieldin vankilassa eletään jännittäviä aikoja. Poussey Washington (Samira Wiley) kuoli vartijan käsissä, vankilan kurjia oloja vastaan tehdyn rauhanomaisen protestin yhteydessä. Kun vielä vankilan johtaja Caputo (Nick Sandow) päätti jättää murhan tehneen vartijan vangitsematta ja vanki "Daya" (Dascha Polanco) saa käsiinsä erään vartijan laittomasti tuoman aseen, tilanne eskaloituu täyspäiseksi vankien kapinaksi.

Kapinan sovittelijaksi päätyi Pousseyn ystävä "Taystee" (Danielle Brooks). Muut vangit ottavat siihen osaan vaihtelevalla intensiteetillä. Esimerkiksi aikaisempina kausina tarinan keskiössä olleet Piper (Taylor Schilling) ja Alex (Laura Prepon) jäävät sivuun, kuin taas Maria (Jessica Pimentel) tekee kaikkensa yhdistääkseen vangit yhteistä vihollista eli vartijoita ja MCC:tä vastaan.

Orange is New Blackin kuudes kausi sijoittui tavallisesta poiketen vain parin päivän ajalle, joten sitä voisi kutsua on kutsuttukin, lähinnä kriitikoiden toimesta, jo jonkinlaiseksi tarinankerronnalliseksi kokeeksi. Tässä on omat riskinsä, joidenka vuoksi sarjan taso olisi voinut laskea ja paljon. Näin ei kuitenkaan käynyt. Laadullisesti sarja on kuitenkin pysynyt yhtä loistavana kuin aina ennenkin.

Pakan sekoitus tulkin tarpeeseen, sillä Orange is The New Black, niin monen muun lailla, oli alkanut toistaa itseään. Muuttunut tilanne antoikin sarjalle tilaisuuden käsitellä jo aikaisemmin nähtyjä aiheita, kuten rasismia ja luokkayhteiskuntaa, erilaisesta näkökulmasta kuin koskaan sarjan historiassa. Muodostivathan vangit itselleen eräänlaisen mikroyhteiskunnan, omine etuineen ja haasteineen. 

Sarja näyttikin paljon sellaista, joita ennen ei olisi ollut vankilaympäristön puitteissa mahdollista. Varsinkin kuin vangit löysivät itselleen älypuhelimia, joiden avulla he pääsivät vaikuttamaan myös vankilan ulkopuoliseenkin maailmaan. Tarkoitti se sitten yhteyden ottoa lähimmäisiinsä, vankilan tilanteesta kertomista, meikkivideoiden tekoa, mitä tahansa muuta.

Toinen hyvä idea oli vaihtaa keskushenkilöä Piperista Taysteeksi. Lähinnä siksi, että Piperiä kestää vain pieninä annoksina, mutta ei pidä väheksyä myöskään Danielle Brooksin vaikuttavaa näyttelijätyötä. Nainen todella loisti tällä kaudella. Toivon, että muutos olisi pysyvä, mutta se ei vaikuta todennäköiseltä. perustuuhan sarja lievästi Piper Kermanin omanelämänkerralliseen kirjaan.

Vaikka panokset olivatkin suuret ja käsiteltävä olikin vakavia asioita, se ei kuitenkaan estänyt sarja tekijöitä käyttämään aikaa sellaisiin valoisempiin asioihin kuin vaikka vartioiden kykykilpailu tai hetken aikaa toiminnassa ollut kahvila. Tämä taas loi tietyn ristiriidan, mitä tuli sarja tunnelmaan. Minä näen asian vain hyvänä. Oli hyvä välillä levähtää raskaimmista aiheista ja saada nauraa.

Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan ajattele minun laillani. Usean muun mukaan sarja pitäisi hylätä komedialliset piirteensä ja muuttua draamakomediasta pelkästään draamaksi. Olenkin kuullut, että jotkin ovat jättäneen kauden katsomisen jo ensimmäisiin jaksoihin ja se on toki heidän oikeutensa. Jossain määrin myös heidän virheensä, sillä kausi paransi loppua kohden.

Yhdessä asiassa olen kuitenkin samaa mieltä kuin useammat muut, takaumat saisivat jo mennä. Tai ainakin parantua ensimmäisten kausien tasolle, jossa ne vielä palvelivat tarkoitustaan opettaan Litchfieldin asukkaista jotain uutta. Nykyään ne vain vähensivät turhaan kamalan tilanteen aikaan saamaa jännitettä ja siten myös haittasivat kauden katsomiskokemusta.

Kaudella nähtiin kyllä muutama hyväkin takauma, kuten se, jossa Watson (Vicky Jeudy) tutustui etuoikeutettujen kouluun sekä se, jossa päästiin tutustumaan Alisonin (Amanda Stephen) vähemmän auvoiseen elämään kolmen ihmisen avioliitossa. Niitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi oikeuttaakseen muiden niitä paljon turhempien takaumien olemassaolon.

Takaumat eivät kuitenkaan ollut kauden suurin virhe, vaan se kyseenalainen kunnia kuuluu pettymykseksi jääneelle lopulle, joka ei ollut edes etäisesti niin jännittävä kuin voisi sarjan vihjailujen perusteella luulla. Kausi kyllä loppui cliffhangeriin melkein kaikkien tärkeimpien vankien ollessa vielä Litchfieldin sisäpuolella, mutta jotenkin olisi vaikea kuvitella, että sekään ratkeaisi minkäänlaiseen katastrofiin.

Toki yksi hahmo, sadistinen vartija Piscatella (Brad William Henke) kuoli, mutta häntä ei kukaan jää kaipaamaankaan. Lähinnä siksi, että hahmo oli paitsi harvinaisen epämiellyttävä, niin myös harvinaisen kaksiulotteinen. Eikä edes hahmon viimein saamat omat takaumat muuttaneet näkemystäni hahmosta ainakaan positiivisempaan suuntaan. Kusipää, mikä kusipää.

Tiivistetysti Orange is The new Black on edelleen paitsi lajityyppinsä eli draamakomedioiden kiistämätön huippu, niin myös muutenkin loistavaa tv-viihdettä, vaikka se tekikin kaudella muutamia virheitä. Niistä osa on tässä arvostelussa, mutta osa vähäpätöisyytensä takia ei. Neljä tähteä.

Naiset oranssissa

Netflixin laadukas vankiladraama Orange is New Black, sai neljännen kautensa tämän vuoden kesäkuussa. Katsoin sen niin nopeasti, kun voin ja nyt vain arvostelu puuttuu. JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!

Orange Is The New Black (lyhennettynä OITNB) kertoo Litchfieldin naisvankilan asukkaista. Kolmannella kaudella vankila yksityistettiin. Neljännellä kaudella vangit kärsivät teon seurauksista, vankilan johtajaksi valitun Caputon (Nick Sandow) hyvistä aikeista huolimatta. Asiaa ei paranna se, että vartioiksi palkatut veteraanit eivät pelkää käyttää koviakin otteita saadakseen vangit järjestykseen.

Vankien puolella Piper (Taylor Schilling) jatkaa naisvankien käytettyjen alushousujen myymistä nettipervoille. Nyt hänen apajilleen tahtoo myös Maria Ruiz (Jessica Pimentel). Kumpikaan ei kaihda mitään keinoja voittaakseen. Alex (Laura Prepon) puolestaan joutuu tappamaan hänen peräänsä lähetetyn salamurhaajan. Ruumis pitää tietenkin piilottaa, minkä vuoksi soppaan pitää ottaa mukaan muitakin.

Lisäväriä vankilaan tuovat niin Pousseyn (Samira Wiley) ja Soson (Kimiko Glenn) alkava romanssi kuin etuoikeutetun esikuva, Martha Stewartille naureskeleva Judy King (Blair Brown). Kausi sai myös oman juutalaisten ja muslimien kamppailun, kun juutalaiseksi kääntynyt Tovah (Adrienne C. Moore), entiseltä nimeltään Black Cindy saa naapurikseen muslimin. Aihetta kuitenkin käsitellään hyvin pintapuolisesti. 

Sarjassa nähdään edelleen takaumia, joskin aiempaa vähemmän. Osa takaumista kertoo, kuinka vangit oikein joutuivat nykyiseen tilanteeseensa. Jotkin takaumat puolestaan näyttivät hahmojen hyviä puolia. Eihän ihmistä voi oikeassakaan elämässä pelkästään huonoimpien hetkien valossa arvioida. Mitään pyhimyksiä he eivät vangeista, tai vartioistakaan, kuitenkaan tee.

Vankilaitoksen yksityistäminen ja erityisesti sen raadollisempi puoli ovat kauden kantavia teemoja. Teemoja on myös muitakin, kuten rasismi, hyväksikäyttö, kansalaisoikeudet ja väkivalta. Kaikki ovat erittäin ajankohtaisia. Aiheita käsiteltiin paremmin kuin, mitä draamakomedioilta sopii odottaa. Yleensähän niissä vain raapaistaan pintaa. Aiheista löytyisi kyllä paljon lisää sanottavaa, ovathan ne erittäin laajoja.

Lopulta kyseessä on tarina joukosta rikkinäisiä naisia jotka välittävät toisistaan, kuten Caputolle sihteerin töitä tekevä Taystee (Danielle Brooks), vankilaäiti Red (Kate Mulgrew), raiskauksestaan toipuva Pennsatucky (Taryn Manning), mielenterveysongelmista kärsivä Lolly (Lori Petty) sekä taiteilijan urasta haaveileva Daya (Dascha Polanco). Vain muutaman mainitakseni. Hahmoista kun ei ole sarjassa pulaa.

Valitettavasti sellaisia hahmoja kuin Nicky (Natasha Lyonne) tai Sophia (Laverne Cox) nähtiin liian vähän. uusilla hahmoilla oli vain vähän persoonaa, mutta eiköhän asia korjaannu viidennellä kaudella. Tai ainakin sitä seuraavina kautena. Sarja saa ainakin seitsemän kautta. Nyt he kuitenkin määritellään vain yhden piirteen mukaan, joka toisille on syntyperä ja toisille rasistisuus. 

Sarja ei siis ole pelkästään ”valkoinen nainen vankilassa”-tarina. Piper ehkä aloitti sarjan päähenkilönä, mutta hän ei ole ollut sitä enää pitkään aikaan. Hän ei ole edes vankilan kiinnostavin hahmo. Itseasiassa inhosin häntä viime kaudella. Tällä kaudella asiaan tuli onneksi parannus Piperin myöntäessä virheensä ja saadessa ansionsa mukaan. Parannus ei kuitenkaan tee hänestä suosikkiani.

Kauden tunnelma oli hyvin tasapainossa. Vaikka osaa kohtauksista olikin vaikea katsoa, niiden vastapainoksi ympättiin myös aimo annos huumoria. Huumori ei kuitenkaan jätä tärkeitä aiheita varjoonsa tai tee niistä naurunalaisia. Niin kuin ei pidä ollakaan. Mukana oli kuitenkin myös paljon synkempiä kohtauksia, joista en paljasta nyt enempää. Yksi niistä oli kuitenkin ihan kauden loppumetreillä.

Vaikka Orange Is The New Blackin neljännessä kaudessa on jonkin verran parannettavaa, uusien hahmojen liian pieni käyttö nyt esimerkiksi, se onnistui pitämään korkeaa tasoaan yllä. Tehtävä ei ole mitenkään helppo noinkin pitkään jatkuneelle sarjalle. Neljä ja puoli tähteä.

Draamaa ja huumoria naisvankilassa

Naisvankilaan sijoittuva Orange is New Black on yksi Netflixin parhista sarjoista. Siitä tuli vähän aikaa sitten kolmas kausi, jonka ahminkin hyvin lyhyessä ajassa. SPOILEREITA!

Orange is New Black perustuu löyhästi Piper Kermanin oman kokemuksensa pohjalta kirjoittamaan samannimiseen kirjaan. Sarjan alussa kun sen päähenkilö Piper Chapman (Taylor Schilling) tuomittiin 15 kuukaudeksi Litchfieldin naisvankilaan huumerahojen kuljettamisesta entiselle tyttöystävälleen Alex Vausille (Laura Prepon). 

Sarjan teemat ovat tuttuja, kuten äiteys, johon ensimmäinen jakso keskittyy lähes täysin. Useasta hahmosta vielä. Muutenkin teema on vahvana esillä koko kauden ja siitä nähdään paljon myös takaumien muodossa. Aihe on esillä myös vankilassa. Onhan yksi vangeista raskaana ja moni muu äitejä.

Toinen teema on uskonto, jota käsitellään niin Norman (Annie Golden) kultin kuin hahmojen menneisyyden valossa. Esimerkiksi yksi hahmoista on entinen amish, toisen vanhemmat taas muslimeita. Lisäksi yllättävän moni vangeista kääntyy juutalaiseksi huomattuaan heillä olevan paremmat ateriat. Yksi hahmoista ottaa juutalaisuuden jopa tosissaan.

Vankila saa kaudella myös uudet omistajat stereotypisen rahanahneesta yhtiöstä, jolle vankien hyvinvointi on sivuseikka. Vain raha ratkaisee. ta kiinnostaa vain raha. Myös vartijat joutuvat kärsimään yhtiö suorittamista leikkauksista. Aihe onkin ajankohtainen, sillä yhtiöissä leikataan entistä enemmän. Joskus myös työntekijöiden kustannuksella.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Piper saa heiltä hyvän bisnesmahdollisuuden ja hänestä tuleekin kauden aikana eräänlainen jengipomo. Piperistä puheenollen. Hän on aina ollut sarjan hahmoista tylsin ja ärsyttävin, päähahmon statuksesta huolimatta. Kolmannella kaudella Piperia melkeinpä rakastaa vihata.

Kaudella keskitytään hahmoihin suhteellisen tasapuolisisti. Nekin hahmot, jotka vain vilahtivat aikaisimmissa kaudissa, saavat nyt enemmän ruutu aikaa. Heistä olekaan pulaa. Hahmot ovatkin vielä hyvin tehtyjä. Hauskat, uskottavat ja monipuoliset hahmot ovatkin ehdottomasti sarjan parasta antia. Kekseliään dialogin ja huumorin lisäksi. Ne tekevät sarjasta yhden Netflixin parhaista.

Sarja seuraa mm. Poysseyta (Samira Wiley) Pennsatuckya (Taryn Manning), Rediä (Katie Mulgrew), Sosoa (Kimiko Glenn) Lornaa, Nickya (Natasha Lyonne) ja transukupuolinen Sophiaa (Laverne Cox). Miehiäkin mahtuu mukaan, kuten vankilan johtaja Caputo (Nick Sandow) sekä harvinaisen epäpätevä sosiaalityöntekijä Healy (Michael J. Harney).

Uusiakin hahmoja löytyy. Yksi niistä on Piperin toinen rakkaudenkohde, australialainen Stekka (Ruby Rose), joka on kieltämättä yksi kuumimmista Litchfieldin naisista ja jokamelkein rikkoi sosiaalisen media. Vankila saa myös paljon Healyta pätevämmän sosiaalityöntekijän ja ison pinon uusia vartioita. Uusia pomojakin nähtiin jonkin verran.

Hahmoja nähdään myös vankilan ulkopuolella, takaumien muodossa. Ne onnistuvatkin tuomaan mukavaa väriä hahmoihin, erityisesti muuten sivussa oleviin. Kiinnostavin takauma kuuluukin melkein huomaamattomalle Chanille (Lori Tan Chinn). Paras ystävyyssuhde kuului Pennsatyckylle ja Big Boolle.

Orange is New Black on parempi kuin koskaan, vaikka muutkin kaudet ovat olleet erittäin tasokkaita. Pidän erityisesti päätöksestä jättää Piper hieman sivuun. Kannattaa katsoa, jos tämän tyyppiset sarjat kiinnostavat vähääkään. Viisi tähteä.