Draamaa ja huumoria naisvankilassa

Naisvankilaan sijoittuva Orange is New Black on yksi Netflixin parhista sarjoista. Siitä tuli vähän aikaa sitten kolmas kausi, jonka ahminkin hyvin lyhyessä ajassa. SPOILEREITA!

Orange is New Black perustuu löyhästi Piper Kermanin oman kokemuksensa pohjalta kirjoittamaan samannimiseen kirjaan. Sarjan alussa kun sen päähenkilö Piper Chapman (Taylor Schilling) tuomittiin 15 kuukaudeksi Litchfieldin naisvankilaan huumerahojen kuljettamisesta entiselle tyttöystävälleen Alex Vausille (Laura Prepon). 

Sarjan teemat ovat tuttuja, kuten äiteys, johon ensimmäinen jakso keskittyy lähes täysin. Useasta hahmosta vielä. Muutenkin teema on vahvana esillä koko kauden ja siitä nähdään paljon myös takaumien muodossa. Aihe on esillä myös vankilassa. Onhan yksi vangeista raskaana ja moni muu äitejä.

Toinen teema on uskonto, jota käsitellään niin Norman (Annie Golden) kultin kuin hahmojen menneisyyden valossa. Esimerkiksi yksi hahmoista on entinen amish, toisen vanhemmat taas muslimeita. Lisäksi yllättävän moni vangeista kääntyy juutalaiseksi huomattuaan heillä olevan paremmat ateriat. Yksi hahmoista ottaa juutalaisuuden jopa tosissaan.

Vankila saa kaudella myös uudet omistajat stereotypisen rahanahneesta yhtiöstä, jolle vankien hyvinvointi on sivuseikka. Vain raha ratkaisee. ta kiinnostaa vain raha. Myös vartijat joutuvat kärsimään yhtiö suorittamista leikkauksista. Aihe onkin ajankohtainen, sillä yhtiöissä leikataan entistä enemmän. Joskus myös työntekijöiden kustannuksella.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Piper saa heiltä hyvän bisnesmahdollisuuden ja hänestä tuleekin kauden aikana eräänlainen jengipomo. Piperistä puheenollen. Hän on aina ollut sarjan hahmoista tylsin ja ärsyttävin, päähahmon statuksesta huolimatta. Kolmannella kaudella Piperia melkeinpä rakastaa vihata.

Kaudella keskitytään hahmoihin suhteellisen tasapuolisisti. Nekin hahmot, jotka vain vilahtivat aikaisimmissa kaudissa, saavat nyt enemmän ruutu aikaa. Heistä olekaan pulaa. Hahmot ovatkin vielä hyvin tehtyjä. Hauskat, uskottavat ja monipuoliset hahmot ovatkin ehdottomasti sarjan parasta antia. Kekseliään dialogin ja huumorin lisäksi. Ne tekevät sarjasta yhden Netflixin parhaista.

Sarja seuraa mm. Poysseyta (Samira Wiley) Pennsatuckya (Taryn Manning), Rediä (Katie Mulgrew), Sosoa (Kimiko Glenn) Lornaa, Nickya (Natasha Lyonne) ja transukupuolinen Sophiaa (Laverne Cox). Miehiäkin mahtuu mukaan, kuten vankilan johtaja Caputo (Nick Sandow) sekä harvinaisen epäpätevä sosiaalityöntekijä Healy (Michael J. Harney).

Uusiakin hahmoja löytyy. Yksi niistä on Piperin toinen rakkaudenkohde, australialainen Stekka (Ruby Rose), joka on kieltämättä yksi kuumimmista Litchfieldin naisista ja jokamelkein rikkoi sosiaalisen media. Vankila saa myös paljon Healyta pätevämmän sosiaalityöntekijän ja ison pinon uusia vartioita. Uusia pomojakin nähtiin jonkin verran.

Hahmoja nähdään myös vankilan ulkopuolella, takaumien muodossa. Ne onnistuvatkin tuomaan mukavaa väriä hahmoihin, erityisesti muuten sivussa oleviin. Kiinnostavin takauma kuuluukin melkein huomaamattomalle Chanille (Lori Tan Chinn). Paras ystävyyssuhde kuului Pennsatyckylle ja Big Boolle.

Orange is New Black on parempi kuin koskaan, vaikka muutkin kaudet ovat olleet erittäin tasokkaita. Pidän erityisesti päätöksestä jättää Piper hieman sivuun. Kannattaa katsoa, jos tämän tyyppiset sarjat kiinnostavat vähääkään. Viisi tähteä.