Elämä avaruusolentojen kanssa jatkuu

Tätä on jo odotettu. Nimittäin scifidraama Defiancen toista tuotantokautta. Kausi sijoittuu noin yhdeksän kuukautta edellisen kauden loppumisesta ja paljon onkin ehtinyt tapahtua.

Älä katso Defiancen toista ennen kuin olet tutustunut ensimmäistä. Sen verran jatkuvajuoninen sarja on kuitenkin kyseessä. Kauden katsoneet saavat nyt muistinvirkistämistä. Tiiviostän nimittäin sarjan ja ensimmäisen kauden tärkeimmät palat ennen viimeisimmän kauden arvostelemista. Varo Juonipaljastuksia.

Lyhyesti sanottuna Defiance perustuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmisten lisäksi maata asuttavat myös Votaneiksi kutsuttujen avaruusolentojen kahdeksan eri rotua. Rotuihin kuuluu mm. Vitivalkoiset ja sivistyneet castit, hengelliset Irathientsit ja huippuälykkäät indogeeneistä. Sarjassa seurataan Defiancen kaupunkia, jossaVotanit ja ihmiset elävät jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä keskenään.

Maailma on muuttunut Votaneiden tulon myötä, vieläpä erittäin dramaattisesti. Votanien tulo aiheutti sodan heidän ja ihmisten väälillä. Sota muutti Maapallon enimmäkseen asuinkelvottomaksi. Sellaisa nykyajan mukavuuksia, kuten internettiä ei ole. Onneksi vastapuolet tajusivat solmia rauhan, joten edes jotain jäi jäljelle.

 Päähenkilönä hyörii Han solomainen Joshua Nolan (Grant Bowler) ja hänen adoptiotyttärensä Irisa (Stephanie Leonidas). Toiselle kaudelle mentäessä Joshua etsii kadonnutta tytärtään

Kaupungissa asuu myös mm. ex-pormestari Amanda, joka pyörittää nyt siskonsa omistamaa bordellin ja baarin risteytymää NeadWantia, jonka edellinen omista, Amandan sisko on kadonnut Kenya, luultavasti kuollut.

Syyllinen on juonikas Kenyan ex-rakastajatar Stahma Starr (Jaimie Murray), jonka pormestarin paikan vienyt mies vangittiin tämän tappaessa Tasavalla sotilaan. Paikka siirtyi karismaattiselle tasavaltalaiselle Niles Pottinger ( James Murray). Muita pelaajia kaivoksilla rikastuneet McCawleyt, joiden tytär Christie (Nicole Muñoz) on naimisissa Starrien pojan Alakin (Jesse Rath) kanssa.

Defiance on pysynyt tyylillleen uskollisena. Tämä on lähinnä hyvä asia, joskin sarja pysyi vähän turhankin samanlaisena. Vaihteluhan virkistää, mikäli vanhaa sanontaan uskomista. Scifielementistä piti huolen Irisa ja hänet puolelleen saanut avaruusalus Kaziri. Storyline estikin sarjan muuttumista pelkäksi saipuaoopperaksi.

Uuttakin löytyy. Toinen kausi on edellistä synkempi. Minusta se sopii sarjalle. Huumoriakaan ei ole unohdettu. Maailmastakin saatiin selville vaikka mitä. Pidin erityisesti siitä, että jotkin ihmiset pukeutuvat casteiksi ja tapaavat puoli salaisella klubilla. Yksityiskohta toi uskotavuutta sarjan mytologiaan. 

Vaikka peruslänkkärin sankaria muistuttavalla Joshualla onkin oma viehätyksensä, suosikiksi hän ei kuitenkaan yltänyt tällä kaudellakaan. Se kunnia kuuluu edelleen Stahma Starrille, joskin hän ei ole enää niin ylivoimainen suosikki. Parhaat one-linerit kuuluvat kuitenkin Doc Yewll (Trenna Keating). Irisa puolestaan ei esiintynyt tällä kaudella edukseen, vaikka pidinkin hänestä ensimmäisellä kaudella.

Uusista hahmoista pidän erityisen paljon armeijan propagandaa tekevästä Berlinistä (Anna Hopkins). Odotin hahmolta jotain muuta sarjan alusta, mutta onenksi olin väärässä. Inhoan kauden pahiksena epäonnistunutta pormeari Pottingeria. Enimmäkseen huonon motiivinsa taki. Jonkun tietyn naisen saaminen ei ole tarpeeksi hyvä syy. Cai puolestaan oli vain tylsä. Muissa hahmoissa ei ole niin valittamista kuin kehumistakaan.

Defiancen toinen kausi oli viihdyttävää scifiä, mutta se olisi voinut olla parempaakin. Onneksi hahmot pelastavat sarjan. Neljä ja puoli tähteä. Sarja jatkuu vielä kolmannellakin kaudella. On spekuloitu, että sarjan ympäristö muuttuisi ainakin yhden sukupolven verran ja täten koko ympäristö muuttuisi. En kuitenkaan usko sitä. Joshua ja Irisa eivät ole sarjan ainoat hahmot.