Tulin katsoneeksi uuden Stitchers-nimisen sarjan avausjakson. Ihan yleisestä mielenkiinnosta. Nyt on aika kertoa sarjasta ja samalla arvostella sen ensimmäinen jakso. JUONIPALJASTUKSIA!
Stitcherssin päähenkilö on nerokas CalTech:in opiskelija ja hieman Continuumin Kiera Cameronin kopio Kirsten, joka käsii vaivasta nimeltä temporal dysplasia, eli suomeksi hän ei tunne ajan kulumista. Se myös tekee hänet emotionaalisesti etäiseksi. Esimerkiksi hän ei osoittanut tunteitaan kuollutta ottoisäänsä kohtaan, koska hänen kuolemansa oli hänelle heti tuttu.
Aloitusjaksossa hän tutustuu huippusalaiseen organisaatioon, johon kuuluu neroras neurologi Cameron (Kyle Harris), Cameronin sidekick Linus (Ritesh Rajan) ja ryhmän pomo Maggie (Eurekan Salli Richardson-Whitfield). Heitä avustaa myös Kirstenin huonetoveri ja tietokone-expertti Camille (Warehouse 13:n Allison Scagliotti).
Ryhmä lähettää Kirstenin kuolleiden alitajuntaan, jossa hän pääsee käsiksi henkilön muistoihin. Muistoja hän käyttää rikosten, usein murhien, selvittämiseen. Usein on kuitenkin kyse myös isommasta kuviosta. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa, A Stitch in Time, ryhmä etsii kadonnutta pommia kuolleen pommittajan ja alan asiantuntijan muistojen avulla.
Idea ei ole niin uusi kuin saattaa ehkä vaikuttaa. Nykyäänhän melkein joka toinen nuori aikuinen omaa tai huomaa omaavansa erikoiskykyjä ja käyttää niitä maailman pelastamiseen tai edes murhien selvittämiseen. iZombie tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Stitchers kyllä kärsii vertailussa, mutta olenkin katsonit iZombia pidemmän aikaa.
Sarja sekoittaa eri genreä, mikä minusta on sille vaan eduksi. Rukossarjoja on televisiossa pilvin pimein, niinpä genre tarvitsee päivittämistä. Tyylien sekoittamisesta huolimatta lopputulos on yllättävänkin tavanomainen. Se kuitenkin riitti herättämään kiinnostukseni, jos ei ihan lempisarjoikseni nostakaan.
Yksi asia vaivasi minua melkein koko jakson ajan. Jos päähenkilö pääsee ihmisten muistoihin, miksi hän ei näe asioita hänen näkökulmastaan, vaan on eräänlainen sivustakatsoja. Liittyykö se hänen kykyynsä? Minusta sarja olisi toiminut paremmin, jos ihminen olisi uhrin asemassa. Se voisi tuoda sarjaan tietynlaista henkiklökohtaisuutta. Ehkäpä yleistö välittäisi silloin uhrin kohtalosta.
Päähenkilö on yhä yleistyvää tyyppiä. Kirsteniä on verrattu mm. Rillit huurussa-sarjan Sheldoniin, Sheldonin hyväksi. Miksi? Osittain kai Sheldonin huumoriarvon takia ja tuttuden takia. Pieni feministi minussa sanoo, että kyseessä voi olla myös sukkupuoli. Tunnekylmät miehet saattavat olla paljon hyväksytympiä kuin naiset. Luultavasti kuitenkin ylianalisoin asiaa.
Sen sijaan en innostunut muista hahmoista, ainakan vielä. Voi tosin olla, että ongelma korjaantuu ajan kanssa. Kun heihin on tutustunut enemmän. Kirstenille ja Cameronille povataan romattista suhdetta. Näin voikin tapahtua, mutta itse en näe sitä, ainakaan vielä. Osasyy siihen lienee mielessäni oleva yhteys Liviin ja Raviin (iZombiessa). Heillä kuin on vakaa ystävyyssuhde.
Kaiken kaikkiaan sarja on lupaava, mutta korjattavaa vielä on. Katson sarjasta ainakin vielä pari jaksoa, todennäköisesti enemmänkin. Kirjoittamaton sääntä onkin, että tv-sarjaa kannattaa katsoa neljä jaksoa, ennen kuin päättää katsooko jatkaako sen katsomista. Mielipiteeni voi muuttua vielä kumpaan suuntaan tahansa. Kolme tähteä eli ihan ok, mutta ei nyt maata mullistava.
Stitcherssin päähenkilö on nerokas CalTech:in opiskelija ja hieman Continuumin Kiera Cameronin kopio Kirsten, joka käsii vaivasta nimeltä temporal dysplasia, eli suomeksi hän ei tunne ajan kulumista. Se myös tekee hänet emotionaalisesti etäiseksi. Esimerkiksi hän ei osoittanut tunteitaan kuollutta ottoisäänsä kohtaan, koska hänen kuolemansa oli hänelle heti tuttu.
Aloitusjaksossa hän tutustuu huippusalaiseen organisaatioon, johon kuuluu neroras neurologi Cameron (Kyle Harris), Cameronin sidekick Linus (Ritesh Rajan) ja ryhmän pomo Maggie (Eurekan Salli Richardson-Whitfield). Heitä avustaa myös Kirstenin huonetoveri ja tietokone-expertti Camille (Warehouse 13:n Allison Scagliotti).Ryhmä lähettää Kirstenin kuolleiden alitajuntaan, jossa hän pääsee käsiksi henkilön muistoihin. Muistoja hän käyttää rikosten, usein murhien, selvittämiseen. Usein on kuitenkin kyse myös isommasta kuviosta. Esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa, A Stitch in Time, ryhmä etsii kadonnutta pommia kuolleen pommittajan ja alan asiantuntijan muistojen avulla.
Idea ei ole niin uusi kuin saattaa ehkä vaikuttaa. Nykyäänhän melkein joka toinen nuori aikuinen omaa tai huomaa omaavansa erikoiskykyjä ja käyttää niitä maailman pelastamiseen tai edes murhien selvittämiseen. iZombie tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Stitchers kyllä kärsii vertailussa, mutta olenkin katsonit iZombia pidemmän aikaa.Sarja sekoittaa eri genreä, mikä minusta on sille vaan eduksi. Rukossarjoja on televisiossa pilvin pimein, niinpä genre tarvitsee päivittämistä. Tyylien sekoittamisesta huolimatta lopputulos on yllättävänkin tavanomainen. Se kuitenkin riitti herättämään kiinnostukseni, jos ei ihan lempisarjoikseni nostakaan.
Yksi asia vaivasi minua melkein koko jakson ajan. Jos päähenkilö pääsee ihmisten muistoihin, miksi hän ei näe asioita hänen näkökulmastaan, vaan on eräänlainen sivustakatsoja. Liittyykö se hänen kykyynsä? Minusta sarja olisi toiminut paremmin, jos ihminen olisi uhrin asemassa. Se voisi tuoda sarjaan tietynlaista henkiklökohtaisuutta. Ehkäpä yleistö välittäisi silloin uhrin kohtalosta.
Päähenkilö on yhä yleistyvää tyyppiä. Kirsteniä on verrattu mm. Rillit huurussa-sarjan Sheldoniin, Sheldonin hyväksi. Miksi? Osittain kai Sheldonin huumoriarvon takia ja tuttuden takia. Pieni feministi minussa sanoo, että kyseessä voi olla myös sukkupuoli. Tunnekylmät miehet saattavat olla paljon hyväksytympiä kuin naiset. Luultavasti kuitenkin ylianalisoin asiaa.Sen sijaan en innostunut muista hahmoista, ainakan vielä. Voi tosin olla, että ongelma korjaantuu ajan kanssa. Kun heihin on tutustunut enemmän. Kirstenille ja Cameronille povataan romattista suhdetta. Näin voikin tapahtua, mutta itse en näe sitä, ainakaan vielä. Osasyy siihen lienee mielessäni oleva yhteys Liviin ja Raviin (iZombiessa). Heillä kuin on vakaa ystävyyssuhde.
Kaiken kaikkiaan sarja on lupaava, mutta korjattavaa vielä on. Katson sarjasta ainakin vielä pari jaksoa, todennäköisesti enemmänkin. Kirjoittamaton sääntä onkin, että tv-sarjaa kannattaa katsoa neljä jaksoa, ennen kuin päättää katsooko jatkaako sen katsomista. Mielipiteeni voi muuttua vielä kumpaan suuntaan tahansa. Kolme tähteä eli ihan ok, mutta ei nyt maata mullistava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti