Heti Orange is New Blacin jälkeen siirryin toiseen kehuttuun Netflix-sarjaan, scifidraama Sense8:iin, joka kertoo kahdeksasta kummallisen yhteyden omaavasta ihmisestä.
Sense8_ssä pääosan saavat kahdeksan toisiaan tuntematonta ihmistä kertoo kahdeksasta, jotka asuvat eri puolella maapalloa. He huomaavat kykenevänsä jakamaan ajatuksiaan ja tunteitaan toisilleen telepaattisesti. He myös pystyvät “lainaamaan” toisenta kykyjä tarpeen mukaan. Tarvetta luovat niin salaperäinen Whispers (Terrence Mann) salaperäisine organisaatioineen kuin muutkin pahikset.
Kahdeksikkoon kuuluu transukupuolinen hakkeri Nomi, meksikolaisnäyttelijä Lito (Miguel Angel Silvestre), toisen polven chicagolaispoliisi Will (Brian J. Smith), naimisiin menevä tiedenainen Kala (Tina Desai), pikkurikollinen Wolfgang (Max Riemelt), gootti-dj Riley (Tuppence Middleton), bisnesnainen Sun Doona Bae) sekä bussikuski Capheus (Aml Ameen).
Sense8 on etnisesti harvinaisen monipuolinen. Siitäkin huolimatta kaikki puhuvat englantia. Syy on tietenkin amerikkalaisten katsojien, jotka vierastavat tekstityksiä yllättävän paljon. Virallisen selityksen mukaan kaikki puhuvat kyllä omaa kieltään, mutta katsojat vaan kuulevat sen englantina. Minusta omalla kielellä puhuminen olisi tehnyt sarjasta vielä uskottavamman.
Hahmoja on paljon ja se voikin tuntua sekavalta. Sitä se osittain onkin. Minusta sarja pärjäisi hyvin viidellä, sillä nyt muutama jää pahasti sivuosaan. Sarjassa parasta ei suinkaan ole mikään yksittäinen hahmo, vaan kahden tai enemmän hahmon yhteiskohtaukset, erityisesti taistelusellaiset. Niistä paras oli ehdottomasti Liton ja Wolfien yhteinen.
Toki myös suosikkihahmoja pääsi syntymään. Yksi niistä on yllättävän badass Sun, bisnes nainen päivällä, kamppailulajeja harrastava taistelija yöllä. Kohtaus, jossa Sun auttaa Capheusta saamaan tämän äidin HIV-lääkeet takaisin rikollisilta sai minut puolelleni. Silloin päätin jatkaa sarjan katsomista. Toinen on transsukupuolinen hakkeri Nomi.
Tylsimmät kohtaukset kuuluivat Kalalle, joka ei liittynyt juoneen oikein milläin tavalla, eikä hänelle tapahdu mitään jännittävää. Hahmossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Itse asiassa hänen tieteellisestä lahjakkuudesta olisi voinut olla paljon hyötyä. Ehkä vielä onkin. Sarjan saaman huomion myötä, siitä tullee toinenkin kausi.
Sarja tarjoaa siis monenlaisia hahmoja. Valitettavasti ne ovat kuvattu turhan stereotypisesti, aasialainen osaa kamppailulajeja, poliisilla on alholisti isä, transnaisen äiti kutsuu lastaan itsepäisesti tämän syntymänimellä jne. Kaikki on jo nähty monta kertaa. Siitäkin huolimatta, että sarja manostaa olevansa jotain uutta ja erilaista.
Game of Thrones onnistui paremmin erillisten tarinoiden yhdistämisessä. Siinä kaikki liittyy kaikkiin ja olivat jo itsessään tarpeeksi mielenkintoisia. Maailma on saumaton. Valitettavasti sense 8 ei pysty samaan. Siinä yksittäiset tarinat ovat mielenkiinnottomia ja itse mysteeriä selvitettiin liian vähän. Juuri se onkin sarjan suurin heikkous.
Sarjaa on kritisoidu liiasta homopropagandasta. Olen eri mieltä asiasta. Seksuaaliset vähemmistöt ovat siinä kyllä hyvin kuvattuna. Onhan Nomi suhteessa naisen kanssa ja vielä transsukupuolinen. Lito puolestaan piilottelee homouttaan, koska pelkää sen vaikuttavan negatiivisesti uraansa. En kuitenkaan näe, miksi asia olisi paha.
Homoja on oikeastikin, joten miksi heidän näyttämisensä olisi jotenkin erityisesti propagandaa. Eihän heteroparien näyttäminenkään ole. Sitäpaitsi onhan yksi sarjan tuottajista, Lana Wachowski, itsekin transsukupuolinen, joten miksi hän ei myös kirjoittaisi transsukupuolisia hahmoja. Liittyhän asia läheisesti hänen elämäänsä. Lisäksi transsukupuolisia hahmoja ei liiaksi vielä ole.
Sarja lähtee hitaasti käyntiin, joten jaksoja kannattaa katsoa muutamia ennen mielipiteen muodostamista. Liian hitaasti. Siksi sarja ei sovi kaikille. Minäkin olin kauan kahden vaiheilla. Päätin kuitenkin katsoa vielä muutaman jakson, sillä olin kuullut, että sarja paranee noin kolmannen jakson tienoilla. Olen samaa mieltä. Tosin neljäs jakso oli vielä edellisiä parempi.
Sense8:ssa on lisäksi tärkeä yliluonnollinen elementti ja siihen liittyvä mysteeri. Varsinki alkukohtaus on harvinaisen härö. Mysteeristä ei ihan heti pääse kärryille ja hyvä niin. Kaikki kuitenkin selviää, kunhan jaksaa katsoa pitempään. Maanläheisempää viihdettä haluaville sarja ei kuitenkaan luonnollisesti sovi.
Sense8 on hieman erilainen tv-sarja, joskaan ei niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Hyviä puoliakin siitä löytyy tasapainottamaan huonoja. Juuri kun katsoja meinaa kyllästyä sarjaan, se tarjoaa jonkin coolin hahmojen yhteiskohtauksen. Kolme tähteä.
Sense8_ssä pääosan saavat kahdeksan toisiaan tuntematonta ihmistä kertoo kahdeksasta, jotka asuvat eri puolella maapalloa. He huomaavat kykenevänsä jakamaan ajatuksiaan ja tunteitaan toisilleen telepaattisesti. He myös pystyvät “lainaamaan” toisenta kykyjä tarpeen mukaan. Tarvetta luovat niin salaperäinen Whispers (Terrence Mann) salaperäisine organisaatioineen kuin muutkin pahikset.
Kahdeksikkoon kuuluu transukupuolinen hakkeri Nomi, meksikolaisnäyttelijä Lito (Miguel Angel Silvestre), toisen polven chicagolaispoliisi Will (Brian J. Smith), naimisiin menevä tiedenainen Kala (Tina Desai), pikkurikollinen Wolfgang (Max Riemelt), gootti-dj Riley (Tuppence Middleton), bisnesnainen Sun Doona Bae) sekä bussikuski Capheus (Aml Ameen).Sense8 on etnisesti harvinaisen monipuolinen. Siitäkin huolimatta kaikki puhuvat englantia. Syy on tietenkin amerikkalaisten katsojien, jotka vierastavat tekstityksiä yllättävän paljon. Virallisen selityksen mukaan kaikki puhuvat kyllä omaa kieltään, mutta katsojat vaan kuulevat sen englantina. Minusta omalla kielellä puhuminen olisi tehnyt sarjasta vielä uskottavamman.
Hahmoja on paljon ja se voikin tuntua sekavalta. Sitä se osittain onkin. Minusta sarja pärjäisi hyvin viidellä, sillä nyt muutama jää pahasti sivuosaan. Sarjassa parasta ei suinkaan ole mikään yksittäinen hahmo, vaan kahden tai enemmän hahmon yhteiskohtaukset, erityisesti taistelusellaiset. Niistä paras oli ehdottomasti Liton ja Wolfien yhteinen.
Toki myös suosikkihahmoja pääsi syntymään. Yksi niistä on yllättävän badass Sun, bisnes nainen päivällä, kamppailulajeja harrastava taistelija yöllä. Kohtaus, jossa Sun auttaa Capheusta saamaan tämän äidin HIV-lääkeet takaisin rikollisilta sai minut puolelleni. Silloin päätin jatkaa sarjan katsomista. Toinen on transsukupuolinen hakkeri Nomi. Tylsimmät kohtaukset kuuluivat Kalalle, joka ei liittynyt juoneen oikein milläin tavalla, eikä hänelle tapahdu mitään jännittävää. Hahmossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Itse asiassa hänen tieteellisestä lahjakkuudesta olisi voinut olla paljon hyötyä. Ehkä vielä onkin. Sarjan saaman huomion myötä, siitä tullee toinenkin kausi.
Sarja tarjoaa siis monenlaisia hahmoja. Valitettavasti ne ovat kuvattu turhan stereotypisesti, aasialainen osaa kamppailulajeja, poliisilla on alholisti isä, transnaisen äiti kutsuu lastaan itsepäisesti tämän syntymänimellä jne. Kaikki on jo nähty monta kertaa. Siitäkin huolimatta, että sarja manostaa olevansa jotain uutta ja erilaista.
Game of Thrones onnistui paremmin erillisten tarinoiden yhdistämisessä. Siinä kaikki liittyy kaikkiin ja olivat jo itsessään tarpeeksi mielenkintoisia. Maailma on saumaton. Valitettavasti sense 8 ei pysty samaan. Siinä yksittäiset tarinat ovat mielenkiinnottomia ja itse mysteeriä selvitettiin liian vähän. Juuri se onkin sarjan suurin heikkous.
Sarjaa on kritisoidu liiasta homopropagandasta. Olen eri mieltä asiasta. Seksuaaliset vähemmistöt ovat siinä kyllä hyvin kuvattuna. Onhan Nomi suhteessa naisen kanssa ja vielä transsukupuolinen. Lito puolestaan piilottelee homouttaan, koska pelkää sen vaikuttavan negatiivisesti uraansa. En kuitenkaan näe, miksi asia olisi paha. Homoja on oikeastikin, joten miksi heidän näyttämisensä olisi jotenkin erityisesti propagandaa. Eihän heteroparien näyttäminenkään ole. Sitäpaitsi onhan yksi sarjan tuottajista, Lana Wachowski, itsekin transsukupuolinen, joten miksi hän ei myös kirjoittaisi transsukupuolisia hahmoja. Liittyhän asia läheisesti hänen elämäänsä. Lisäksi transsukupuolisia hahmoja ei liiaksi vielä ole.
Sarja lähtee hitaasti käyntiin, joten jaksoja kannattaa katsoa muutamia ennen mielipiteen muodostamista. Liian hitaasti. Siksi sarja ei sovi kaikille. Minäkin olin kauan kahden vaiheilla. Päätin kuitenkin katsoa vielä muutaman jakson, sillä olin kuullut, että sarja paranee noin kolmannen jakson tienoilla. Olen samaa mieltä. Tosin neljäs jakso oli vielä edellisiä parempi.
Sense8:ssa on lisäksi tärkeä yliluonnollinen elementti ja siihen liittyvä mysteeri. Varsinki alkukohtaus on harvinaisen härö. Mysteeristä ei ihan heti pääse kärryille ja hyvä niin. Kaikki kuitenkin selviää, kunhan jaksaa katsoa pitempään. Maanläheisempää viihdettä haluaville sarja ei kuitenkaan luonnollisesti sovi.Sense8 on hieman erilainen tv-sarja, joskaan ei niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Hyviä puoliakin siitä löytyy tasapainottamaan huonoja. Juuri kun katsoja meinaa kyllästyä sarjaan, se tarjoaa jonkin coolin hahmojen yhteiskohtauksen. Kolme tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti