Sense8 saa sittenkin jatkoa- Mutta vain päätösjakson verran

Uutisoin jokin aika sitten, että Netflixin laatu scifidraama Sense8 lopetetaan. Oletettavasti sarjan suurien tuotankokustannusten takia. Uusia kausia ei sarjalta ole tiedossa, mutta. fanien painostuksesta netflix on päättänyt lähettää noin kaksituntisen lopetusjakson.

 Jako esitetään joskus ensi vuonna, tarkempaa aikaa minulla ei vielä ole. Tämä on loistava asia, sillä sarjan  tarina jäi pahasti kesken. En olekaan enää niin harmissaan sarjan lopusta. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin saa käydäkin, kunhan lopetus on tarpeeksi hyvä.

Uutisia: Netflix lopetti tieteissarja Sense8:tin

Netflix on lopettanut fanien rakastaman scifisarja Sense 8:tin taloudellisten syiden vuoksi. Sarjan tekeminen on kallista, jopa Netflixin mittapuulla, niinpä sitä ei enää ole taloudellista jatkaa. Itse olisin kyllä halunnut katsoa sarjaa lisääkin, mutta en ole päätöksestä mitenkään pettynytkään. Aina löytyy jotain muuta katsottavaa.

Sitä paitsi kokonaan ei toiveita sarjan jatkosta kannata heittää. Sillä on kiihkeitä faneja, joihin itse en kuulu, vaikka sarjaa ilokseni katsonkin, jotka taistelevat sen jatkumisen puolesta kynsin ja hampain. Esimerkiksi jo kertaalleen lopetettu Timeless saa jatkoa juuri faniensa ansiosta.

Kahdeksikon tarina jatkuu-Yhdessä ja erikseen

Wachowskin sisarusten Sense8:n ensimmäinen tuotantokausi oli syystäkin jättimenestys. Siitä tehtiin luonnollisesti myös toinenkin kausi, joka osoittautuikin enemmän kuin ensimmäisen veroiseksi. 

Varoitus: Juonipaljastuksia luvassa!

”Sensaatit” löysivät yhden heitä jahtaavien Biological Preservation Organization (BPO) piilopaikan ja päättivät saada etulyöntiaseman tutkimalla sitä. Valitettavasti traagisin seurauksin, sillä organisaatiossa työskentelevä, omia lajitovereitaan jahtaava ”sensaatti”, Wihispers (Terrence Mann) pääsi kirjaimellisesti poliisi Willin Willin (Brian J. Smith) pään sisään. 

Nyt Will joutuukin olemaan koko ajan huumeiden vaikutuksen alaisena. Tälläkin pilvellä on kuitenkin kultareunus. Yhteys toimii molempiin suuntiin ja niinpä Willillä on mahdollisuus selvittää heidän vihollisensa henkilöllisyys ja aikeet. Häntä auttaa tyttöystävä ja kanssaryhmäläinen, DJ, Riley (Tuppence Middleton) sekä etsintäkuulutettu hakkeri Nomi (Jamie Clayton).

He ja muut eli näyttelijä Lito (Miguel Ángel Silvestre), kickbox-ammattilainen Sun (Bae Doona), ammattirikollinen Wolfie (Max Riemelt), tiedenainen Kala (Tina Desai) sekä hyväsydäminen bussikuski Capheus (toiselle kaudelle Aml Ameenin tilalle tullut Toby Onwumere), auttavat tietenkin toisiaan parhaan kykynsä mukaan, niin yhteisen uhkan kuin henkilökohtaisten ongelmien suhteen.

Sense8:in fanien iloksi voin sanoa, että tulette saamaan juuri sen, mitä luultavasti oletattekin. Toinen kausi on hyvin samanlainen kuin ensimmäinen, jopa valitettavassa määrin. Kova taso ei nimittäin ole ainut asia, joka on pysynyt samana. Esimerkiksi hahmot taistelevat aika samojen ongelmien kanssa. Sen vuoksi toinen kausi voi tuntuakin vähemmän uudelta kaudelta, enemmän ensimmäisen kauden toiselta osalta.

Sense8 ei edellisen kauden tapaan vietä kovinkaan paljon itse pääjuonen parissa, itseasiassa se taitaa tehdä sitä jopa vähemmän. Koko kauden pääjuonen voisikin laittaa yhteen elokuvaan. Melkein, missä vain muussa sarjassa tämä olisi ehdoton heikkous, mutta ei suinkaan tässä. Onhan juuri pääjuoni ollut aina sarjan heikoin elementti, enkä siksi tosiaankaan usko, että kukaan katsoo sarjaa sen takia.

Minkä takia sarjaa sitten seurataan niin innokkaasti? Koska se loisti yhdessä juonen kannalta täysin epäoleellisesta, mutta katsomisnautinnon ehdottomassa edellytyksessä: katsojien tunteisiin vetoamisessa. Niin negatiivisissa kuin positiivisessakin. Sarja herättää ihmetystä, naurattaa, itkettää, vihastuttaa ja saa tuntemaan kaikkea siltä ja väliltä.

Tämä näkyy erityisesti ryhmäläisten toimiessa ryhmässä. Oli heidän aktiviteettinsa sitten pahiksia vastaan taistelu, milloin kenenkin henkilökohtaisen ongelman ratkaiseminen, laulaminen tai orgiat, sitä oli todella mukava seurrata. Oma osansa katsomisnautinnosta on myös siitä, että päähahmoja ollessa noinkin paljon jokaisen on, helppo löytyy suosikkinsa tai ainakin jonkun, johon voisi samaistua edes jossakin määrin.

Oma suosikkini”sensaattini” oli Nomi. Ehkä koska häneen minulla oli eniten samaistumispintaa tai koska pidin hänestä vain niin paljon hahmona. Heti toisena tulee kuitenkin Sun, Wolfie ja Lito. Muut olivat kyllä katsomisen arvoisia, mutta esimerkiksi Rileyllä ei tällä kaudella oikein ollut mitään muuta roolia kuin Willin tyttöystävänä oleminen. Siksi hänen osuuksistaan oli vaikea innostua.

Kaikki ”sensaatit” saivat myös oman yksilöllisen juonessa, joka ei liittynyt pääjuoneen millään lailla. Esimerkiksi Lito kamppaili Meksikon elokuvateollisuuden homofobiaa vastaan, Sun pakeni vankilasta ja suunnitteli kostoa hänet sinne laittanutta veljeään vastaan, Wolfie yritti päästä irti rikollisesta elämäntavasta, sekä Nomi pakoili lakia ja kärsi perheensä transfobiasta.

Toinen sarjan suurimmista vahvuuksista liittyy toteutukseen. Se näyttää kerrassaan upealta ja vieläpä omaperäiseltäkin, niin erilaisten kaupunkien kuin taistelukohtauksienkin osalta. Siitäkin huolimatta, että erilaisia sijainteja olisi voinut käyttää kekseliäämminkin. Muutenkin toteutus onnistui ilman sen suurempia ongelmia. tai ainakaan sellaisia, joihin itse kiinnittäisin huomiota.

Nämä pienet tarinat vielä yksi sarjan vahvuuksista. Siitäkin huolimatta, että kaikkien tarinat eivät toimikaan yhtä hyvin. Esimerkiksi Kalan joutuminen epäonnelliseen avioliittoon ja samalla kamppaileminen tunteistaan Wolfieta kohtaan eivät vain onnistunut pitämään mielenkiintoani yllä. Sama kävi Capheuksella ja hänen yrityksellään päästä politiikkaan parantaakseen maansa asioita. 

Lita ja hänen rykelmänsä

Meidän kahdeksikkomme ulkopuolella on myös paljon muita ”sensaatteja”. Niitä nähtiinkin tällä toisella kaudella entistä enemmän. Vaihtelevin tuloksin. Suurimmat osat heistä eivät olleet kovin mielenkiintoisena, poikkeuksena oli kuitenkin salaperäinen Lila (Valeria Bilello). Heistä sympaattisin oli kuitenkin vain vähän nähty, Hoytin vanha ukko (Doctor Wo:n 7. Tohtori Sylvester McCoy).

Toki sarjassa on muitakin hahmoja kuin ”sensaatit”. Niistä suosikkini melkeinpä voisin sanoa, että suosikkihahmoni oli Nomin tyttöystävä Amanita (Doctor Who:sta tuttu (Freema Agyeman). Seuraavaksi pidin myös Sunin kilpakum ppanista ja vanhasta heilasta, Etsivä Munista (Sukku Son). Muista hahmoista ei ole juuri muta sanottavaa kuin, että niitä oli paljon. Liikaa lueteltavaksi tässä arvostelussa.

Tiivistetysti Sense8:tin toinen kausi oli kaunis, tunteisiin vetoava ja harvinaisen omaperäinen. Se joka vie mukaansa vielä ensimmäistäkin kautta paremmin. Viisi tähteä.

Tunne kahdeksikon voima

Heti Orange is New Blacin jälkeen siirryin toiseen kehuttuun Netflix-sarjaan, scifidraama Sense8:iin, joka kertoo kahdeksasta kummallisen yhteyden omaavasta ihmisestä.

Sense8_ssä pääosan saavat kahdeksan toisiaan tuntematonta ihmistä kertoo kahdeksasta, jotka asuvat eri puolella maapalloa. He huomaavat kykenevänsä jakamaan ajatuksiaan ja tunteitaan toisilleen telepaattisesti. He myös pystyvät “lainaamaan” toisenta kykyjä tarpeen mukaan. Tarvetta luovat niin salaperäinen Whispers (Terrence Mann) salaperäisine organisaatioineen kuin muutkin pahikset.

Kahdeksikkoon kuuluu transukupuolinen hakkeri Nomi, meksikolaisnäyttelijä Lito (Miguel Angel Silvestre), toisen polven chicagolaispoliisi Will (Brian J. Smith), naimisiin menevä tiedenainen Kala (Tina Desai), pikkurikollinen Wolfgang (Max Riemelt), gootti-dj Riley (Tuppence Middleton), bisnesnainen Sun Doona Bae) sekä bussikuski Capheus (Aml Ameen).

Sense8 on etnisesti harvinaisen monipuolinen. Siitäkin huolimatta kaikki puhuvat englantia. Syy on tietenkin amerikkalaisten katsojien, jotka vierastavat tekstityksiä yllättävän paljon. Virallisen selityksen mukaan kaikki puhuvat kyllä omaa kieltään, mutta katsojat vaan kuulevat sen englantina. Minusta omalla kielellä puhuminen olisi tehnyt sarjasta vielä uskottavamman.

Hahmoja on paljon ja se voikin tuntua sekavalta. Sitä se osittain onkin. Minusta sarja pärjäisi hyvin viidellä, sillä nyt muutama jää pahasti sivuosaan. Sarjassa parasta ei suinkaan ole mikään yksittäinen hahmo, vaan kahden tai enemmän hahmon yhteiskohtaukset, erityisesti taistelusellaiset. Niistä paras oli ehdottomasti Liton ja Wolfien yhteinen.

Toki myös suosikkihahmoja pääsi syntymään. Yksi niistä on yllättävän badass Sun, bisnes nainen päivällä, kamppailulajeja harrastava taistelija yöllä. Kohtaus, jossa Sun auttaa Capheusta saamaan tämän äidin HIV-lääkeet takaisin rikollisilta sai minut puolelleni. Silloin päätin jatkaa sarjan katsomista. Toinen on transsukupuolinen hakkeri Nomi.

Tylsimmät kohtaukset kuuluivat Kalalle, joka ei liittynyt juoneen oikein milläin tavalla, eikä hänelle tapahdu mitään jännittävää. Hahmossa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Itse asiassa hänen tieteellisestä lahjakkuudesta olisi voinut olla paljon hyötyä. Ehkä vielä onkin. Sarjan saaman huomion myötä, siitä tullee toinenkin kausi.

Sarja tarjoaa siis monenlaisia hahmoja. Valitettavasti ne ovat kuvattu turhan stereotypisesti, aasialainen osaa kamppailulajeja, poliisilla on alholisti isä, transnaisen äiti kutsuu lastaan itsepäisesti tämän syntymänimellä jne. Kaikki on jo nähty monta kertaa. Siitäkin huolimatta, että sarja manostaa olevansa jotain uutta ja erilaista.

Game of Thrones onnistui paremmin erillisten tarinoiden yhdistämisessä. Siinä kaikki liittyy kaikkiin ja olivat jo itsessään tarpeeksi mielenkintoisia. Maailma on saumaton. Valitettavasti sense 8 ei pysty samaan. Siinä yksittäiset tarinat ovat mielenkiinnottomia ja itse mysteeriä selvitettiin liian vähän. Juuri se onkin sarjan suurin heikkous.

Sarjaa on kritisoidu liiasta homopropagandasta. Olen eri mieltä asiasta. Seksuaaliset vähemmistöt ovat siinä kyllä hyvin kuvattuna. Onhan Nomi suhteessa naisen kanssa ja vielä transsukupuolinen. Lito puolestaan piilottelee homouttaan, koska pelkää sen vaikuttavan negatiivisesti uraansa. En kuitenkaan näe, miksi asia olisi paha.

Homoja on oikeastikin, joten miksi heidän näyttämisensä olisi jotenkin erityisesti propagandaa. Eihän heteroparien näyttäminenkään ole. Sitäpaitsi onhan yksi sarjan tuottajista, Lana Wachowski, itsekin transsukupuolinen, joten miksi hän ei myös kirjoittaisi transsukupuolisia hahmoja. Liittyhän asia läheisesti hänen elämäänsä. Lisäksi transsukupuolisia hahmoja ei liiaksi vielä ole.

Sarja lähtee hitaasti käyntiin, joten jaksoja kannattaa katsoa muutamia ennen mielipiteen muodostamista. Liian hitaasti. Siksi sarja ei sovi kaikille. Minäkin olin kauan kahden vaiheilla. Päätin kuitenkin katsoa vielä muutaman jakson, sillä olin kuullut, että sarja paranee noin kolmannen jakson tienoilla. Olen samaa mieltä. Tosin neljäs jakso oli vielä edellisiä parempi.

Sense8:ssa on lisäksi tärkeä yliluonnollinen elementti ja siihen liittyvä mysteeri. Varsinki alkukohtaus on harvinaisen härö. Mysteeristä ei ihan heti pääse kärryille ja hyvä niin. Kaikki kuitenkin selviää, kunhan jaksaa katsoa pitempään. Maanläheisempää viihdettä haluaville sarja ei kuitenkaan luonnollisesti sovi.

Sense8 on hieman erilainen tv-sarja, joskaan ei niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Hyviä puoliakin siitä löytyy tasapainottamaan huonoja. Juuri kun katsoja meinaa kyllästyä sarjaan, se tarjoaa jonkin coolin hahmojen yhteiskohtauksen. Kolme tähteä.