Merlin- Kuningas Arthurin legenda koko perheelle sopivana

Aikoja sitten katsoin Merlin-nimistä sarjaa. Nyt löysin sen uudestaan Netflixista. Arvostelen sarjan neljännen tuotantokauden. Viidennen kauden arvostelu tulee heti kun saan sen katsottua. 

Merlin (Colin Morgan) on nuori ja lupaava velho, joka auttaa prinssi Arthuria (Bradley James) palvelijan ominaiuudessa. Camelotissa taikuus on kuitenkin kiellettyä, joten Merlinin pitää salata todelliset lahjansa kaikilta. Poikkeuksen tekee kuitenkin hovin parantaja Gaius (Richard Wilson), joka on ottanut Merlinin siipiensä suojaan. Merlin perustuu löyhästi Kuningas Arthurin legendaan.

Neljännellä kaudella Paha velhotar Morgaise on kuollut, mutta hänen siskopuolensa ja samalla kuningas Arthurin siskopuoli, Morgana elää. Hän hautookin kostoa. Camelotissa Kuningas Uther ei voi hyvin. Hänen sydämensä särkyi Morganan petturuudesta. Niinpä Arthuria autaa tämäm eno Agravaine (Nathaniel Parker), joka ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää.

Merlin on harmitonta, huumorilla höystettyä viihdettä. Ja sellaisena varsin laadukasta. Niin myös neljäs kausi, vaikka siinä mennäänkin jo vähän aikuisempaan suuntaan. Siitäkin huolimatta sarja on edelleen perheystävällinen, ehkäpä liiankin. Maailma kun on melkein niin mustavalkoinen kuin vain voi olla. Hyvikset ja pahikset erottaa helposti. Kai lapset ja lapsenmieliset haluavat juuri sitä.

Poikkeusiakin on. Camelot ja erityisesti kuningas Uther on hyvin taikuusvihamielinen. Osittain jopa hyvästä syystä, onhan taikuutta käytetty Camelotia vastaan monet kerrat. Utherin taikuusfobia voidaan rinnastaan nykyajan rasismiin tai homofobiaan. Ei kuitenkaan kannata, sillä sarjaa ei ole tarkoitettu ylianalisoitavaksi.

Neljäs kausi keskittyi Arthuriin ja hänen kehitykseensä aikaisempaa enemmän. Merlinin hahmokehityksen kustannuksella. Lisäksi se, että Arttu ei vieläkään tiedä Merlinin taikavoimista alkaa turhauttaa. Liian käytetty. Miten hän onnistuu aina olevan tajuttomana yms. Merlinin käyttäessä niitä. Se ei enää ole kovin uskottavaa.

Merlinin taikavoimista puheenollen. Ne ovat kiinnostavia, koko sarjan kiinnostavin osa, mutta välillä voimat taantuvat pelkäksi telekinesiaksi. Merlin siirtelee milloin mitäkin paikasta toiseen. Pieni monipuolisuus olisi suotavaa. Vaikka pieni hiominen olisi voinut tehdä sarjasta paremman, pidän siitä noinkin. 

Merlin on päähahmoksi harvinaisen koominen. Tämä sopiikin loistavasti sarjaan. Neljännellä kaudella hän joutuu aikuistuimaan ja paljon. Muita onnistuneita hahmoja on Morgana, jonka muutos hyväsydämillisestä, mutta hemmotellusta ladystä pahaksi velhottareksi oli sarjan mielenkiintoisen. Sarjan naishahmoista myös Guinevere on erittäin onnistunut hahmo.

Pidän myös siitä, että on näyttelijä on tummaihoinen. Se ei ehkä ole historiallisesti uskottavaa, mutta se ei haittaa. Ei sarja muutenkaan ole. Onhan kyseessä fantasiasarja, ei historian dokumentti. Myös Gaius kuuluu lempihahmojeni joukkoon. Arthur on sarjassa liian ylimielinen, mikä ei vetoa minuun. Sitäpaitsi mies hokee liiankin kanssa kuinka hyvä ja kunniallinen on. Siitä menee uskottavuus. 

Kuningas Utheria taas on kiva vihata. Toisin kuin Agravaine, joka on se perinteinen mies sisällä-hahmo. Hän jäi hahmona liian pinnalliseksi. Joku motivaatio olisi ollut kiva. En saanut selville, miksi hän on uskolinen juuri Morganalle. Muut sivuhahmot ovat tarkoituksellisen yksiulotteisia. Siitä sarja ansatsee miinusta.

Erikoistehosteet ovat paikoittain naurettavia. Esimerkiksi lohikäärmeen kohdalla olisi voitu onnistua paljon paremminkin. Niihin kuitenkin tottuu mopeasti ja onhan sarja 2000-luvun alusta. Budjektikin on voinut tulla vastaan. Joten en laita sitä viaksi. Muuten Camelot on kaunis. Samoin hahmojen puvut, joten en valita. Sitäpaitsi se on sisältö joka ratkaisee.

Vaikka nykyään etsinkin hivenen monimutkaisempaa ja aikuismaisempaa fantasiaa, aina välillä on kiva palata yksinkertaiseen hyvä vastaan paha-fantasiaan ja nähdä niin taikuutta kuin miekkataistelujakin. Niitä merlin tarjoaakin mielin määrin. Neljä tähteä.